Hyvistä selostajista pitää maksaa

Ajan trendi on, että hyvän urheilun katsomisesta täytyy maksaa. Ilmaiskanaville ovat jääneet vain rippeet ja tärkeimmät arvokisat. Tällä kehityksellä on kuitenkin hyvätkin puolensa. Maksukortin takaa paljastuu liuta äärimmäisen ammattitaitoisia ja asiallisia selostajia.

Nyt en puhu viimekeväisistä jääkiekon MM-kilpailuista Canal+:lla ja MTV3:lla. Se kaksiviikkoinen oli tv-urheilun saralla kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Mutta ehkäpä ö-mappiin kuuluva turnaus ansaitsikin Antero Mertarannan päämäärätöntä karjumista merkityksettömien kisojen merkityksettömissä otteluissa.

Kun Suomen digi-tv-päätös tehtiin kymmenisen vuotta sitten, meille katsojille luvattiin, että urheilulähetyksiä voisi seurata ilman selostusta, pelkkää stadionien melua kuunnellen. Odottavan aika on käynyt pitkäksi.

Tätä toimintoa ei ole ikävä, kun kääntää Eurosportille ja alkaa seurata snookeria tai pyöräilyn Ranskan ympäriajoa. Loistava snooker-selostaja Aki Kauppinen rytmittää puhettaan verkkaisen lajiin sopivalla tavalla ilman mitään kiihkoa, ja käsittämättömällä asiantuntemuksella. Hän on selostuskopissa kuin hyvä shakinpelaaja – viisi liikettä pelitapahtumia edellä.

Maantiepyöräily ei kuulu millään tavalla lempilajeihini, mutta kuunnellessa Peter Selinin mukaansatempaavaa selostusta Alppien huippujen näkyessä taustalla on kanavalle pakko jäädä. Selin saa selostamisellaan pyöräilystäkin mielenkiintoista urheilua.

Myös Canal+:n tennisselostaja Jari Hedman ansaitsee kehut. Hänestä on muodostunut jo instituutio suomalaiseen tennisselostamiseen. Vaikka hän on jo ikuisuuden piiskannut pelaajia selostuskopista käsin huudahtamalla ”ole”, ”vamos” tai ”uulalaa”, on tennistä vaikea katsoa ilman Hedmanin rauhallista ääntä taustalla. Varsinkin, kun hänen isänsä Heikki vetäytyi eläkkeelle.

Mitkä asiat yhdistävät Kauppista, Seliniä ja Hedmania? Rauhallisuus ja asiantuntemus. Ylellä tällaiset selostajat ovat erittäin harvassa. Bror-Erik Wallenius on rauhallisuudessaan legenda, mutta uuden polven selostajista siihen on kyennyt tämän kesän isojen arvokisojen yhteydessä vain jalkapalloselostaja Matti Härkönen. Ylen toiminnassa on viime aikoina näkynyt tähtiselostajan metsästys, ja se on valitettavasti näkynyt laadussa.

Yleisurheilun EM-kisoja katsellessa olivat pelihousut revetä, kun Niki Juusela hehkutti Niclas Sandelssin 1 500 metrin karsintavoittoa kuin olympiakultaa.
Juuselalta ja Mertarannalta voisi kysyä, miten oikeasti merkittäviä saavutuksia, kuten yleisurheilun tai jääkiekon olympiakultamitaleja, sitten hehkutetaan, kun rima vedetään stratosfäärin jo tusinatapahtumissa?

(Kolumni julkaistu Kalevassa keskiviikkona 18. heinäkuuta)

Amerikkalaisinta mitä tiedän

Kuluvan kuun kahdeksantena päivänä kävin laajentamassa paikan päällä nähtyjen pelien kavalkadiani New Yorkin kaupunginosassa nimeltä The Bronx. Siellä pelaa kotiotteluitaan baseballin MLB-liigassa joukkue nimeltään New York Yankees kotistadionillaan The Yankee Stadiumilla.

Tuona tiistaisena iltana Yankees kohtasi Tampa Bay Raysin. Olin ennen kyseistä ottelua väijynyt ESPN:ltä muutaman baseball-ottelun, jotta tiesin, mitä odottaa ottelulta. Odotusarvona oli tylsä ja pitkäveteinen ottelu, jossa ihmiset syövät hodareita ja hurraavat pitkille lyönneille. No, sellainen se totuus lopulta oli.

Stadionin kapasiteetti oli noin 54 000 ja ilmoitettu yleisömäärä noin 37 000. Väittäisin, että paikalla oli hyvällä tuurilla 25 000 katsojaa, mutta mitäpä pienistä. Kyllähän sen ymmärtää, etteivät kausikorttilaiset ihan joka ilta jaksa stadionille vaivautua. Pelataanhan MLB:n runkosarjassa vaivaiset 162 ottelua.

Yhdysvaltojen urheilukulttuuriin kuuluu keskeisellä tavalla kaupallisuus. Tämän takia jokaisen vuoronvaihdon yhteydessä pidetään noin kuuden minuutin mainostauko. Ei siinä pahaa, mutta näitä vuoronvaihtoja tulee tuon tuosta. Sisävuorot kestävät kahdesta minuutista ehkä kymmeneen. Tästä tehdään päätelmä, että peli "seisoo" enemmän kuin käy. Ehkä tämä on hyvä asia amerikkalaiselle katsojalle, joka tulee otteluun. Ympärillä istuneet katsojat keskittyivät enemmän seurusteluun ja syömiseen kuin pelin seuraamiseen. Juttua riitti sympaattisista näyttelijöistä ja MLB:n historiasta enemmän kuin itse ottelusta. Katsojat vain odottavat sitä yhtä kotijoukkueen kunnaria ja hurraavat sitten.

Olin kuullut ja lukenut paljon siitä, kuinka amerikkalaiset urheilutapahtumat ovat nimenomaan tapahtuman järjestämisen osalta huikeasti eurooppalaisia tapahtumia edellä. Olen eri mieltä. Euroopassa peli on pääosassa. Kun tuote on kunnossa, ei katsojia tarvi maanitella paikalle kuluvan kauden hauskimmilla kotivideoilla, litran limukoilla tai mättöämpäreillä, joihin kuuluu viisi hampurilaista ja pari litraa ranuja. Pidetään siis Euroopassa huolta siitä, että tuote on kunnossa, katsojat kyllä tulevat paikalle, jos näin on. Sen jälkeen voidaan miettiä, miten ihmiset voisivat saada tapahtumasta enemmän irti. Ei tehdä oheistuotteista sisäänheittotuotetta.

Jos baseballia vertaa kotimaiseen pesäpalloon, niin "paremman" lajin vaakakuppi kallistuu pahasti Suomen puolelle. Tempo, taktisuus ja mukaansatempaavuus ovat potenssiin kymmenen. Suomalaisessa pesäpallossa kaikki sisä- ja ulkopelaajat ovat jossain taktisessa mielessä mukana jokaisessa lyönnissä. Baseballissa kaikki perustuu syöttäjän ja lyöjän kaksintaisteluun. Muut ovat täysin statistin roolissa. Esimerkiksi miesten maakuntasarjassa näkee parempia ulkopelisuorituksia kuin MLB:ssä, jossa yksinkertainen maata pitkin vierivä pallo on joka kerta selostajien mukaan "extremely difficult ball".

Amerikkalaisista puhutaan usein patriootteina. Kuudennen ja seitsemännen vuoroparin välissä nähtiinkin sellainen tapahtuma, joka sai yläparvella melkein oksennuksen lentämään. Yleisöä pyydettiin seisomaan ja pitämään hiljainen hetki "amerikkalaissotilaille, jotka taistelevat ympäri maailmaa maamme puolesta ja jotta saisimme elää vapaassa maassa". Ok. Minä kun luulin, että idässä taistellaan halvemman öljyn puolesta. Tieto lisää tuskaa ja ehkä siellä ajatellaan, ettei kansalle tarvitse aivan kaikkea kertoa.

Vaikka ottelu ja ottelutapahtuma olivat pettymyksiä, niin olihan se kokemus. Eivätkä liputkaan olleet törkykalliita (24 dollaria, eli n. 18 euroa). Yhtä kokemusta rikkaampana arvostan eurooppalaista urheilua yhä enemmän.

Talvi-inflaatio

Muistatteko tarinan, jossa paimen huuteli susivaaraa leikillään, mutta loppujen lopuksi tosipaikan tullen ketään ei kiinnostanut? Muistatteko Suomen jääkiekkoliiton ja heidän puudelimediansa MTV3:n, jotka isoon ääneen huutelivat, kuinka mahtavaa se on, kun Jellonat pelaa Olympiastadionilla jääkiekkoa?

Ainakin kirjoittajan kohdalla on käynyt se, ettei nappaa. Ei sillä, että olisi napannut ensimmäisessäkään Talviklassikossa, mutta tässä viimeisessä ei ainakaan. Eikä näyttänyt nappaavan isoa yleisöäkään. Kolkko paikka tuo Olympiastadion, kun katsojia on ehkä puolet kapasiteetista. Niistäkin puolet ovat ilmaislipulla paikalla.

Jääkiekkoilijat tappelivat menneellä vuosisadalla pitkään jääpallon kanssa, kumpi ottaa "ison lajin" aseman. Jääkiekko voitti pääsemällä sisätiloihin. Miksi nyt sitten pelit pitää saada ulos, kun kerta sinne sisälle on päästy?

Jääkiekko Olympiastadionilla on toistaiseksi käsitelty tämän illan jälkeen - toivottavasti. SM-liiga voisi ottaa haltuun koko Talviklassikko-tapahtuman järjestämisen ja laittaa kierrätyksen päälle. Ulkoilmaottelu tuo toki säpinää, mutta vain niiden kahden joukkueen ympärille, jotka osallistuvat tapahtumaan. Tapahtuma on myös lajille hyvää pr-toimintaa, varsinkin jos SM-liiga ja mukana olevat seurat markkinoivat tapahtumaa yhdessä.

Vai miltä kuulostaisi Kärpät-KalPa Oulun pesäpallostadionilla? Pelicans-JYP Lahden mäkimontussa? Tappara-Ilves Ratinassa? Ei varmasti nuo kaksi jälkimmäistä paljoa aiheuta värähtelyitä Oulussa, mutta kyseisten joukkueiden keskuudessa ja heidän paikkakunnillaan aiheuttaa.

Muistelin, että jossain vaiheessa Juha Junno kertoili, että Oulussa talvipeliä ei voisi järjestää. Itsepä sanon, että voi. Pesäpallostadionilla jäätä on jo nyt. Hevosenkenkään mahtuu seisomaan sellaiset 4000-5000 ihmistä. Sitten kaukalon ympärille siirtokatsomot, joita on muun muassa Castrenin kentällä. Äkkiä kaukalon ympärillä seisoo 10000 ihmistä. Valot löytyy, tosin aika heikot, mutta luovuudella siitäkin selvitään: Oulussa talvea riittää helmikuun loppuun-maaliskuun alkuun asti, joten pelataan silloin ja laitetaan ottelu alkamaan kello 14 iltapäivällä, niin luonnonvaloakin riittää. Varmuuden vuoksi voidaan laittaa lamput päälle. Myyntikojuja ei liiemmin ole, mutta vanhan ajan makkara- ja kaljatelttoja voi pystytellä ympäriinsä. Ja stadionin reunoille bajamajoja pitkään riviin. Selostuskopit ja vip-tilat löytyvät yläkerrasta, mutta takeita toiminnasta talvella ei ole. Tässä ainoa kysymysmerkki.

Yhtä kaikki, tää olis hei tosi kova juttu!

Mitä joulupukki toisi SM-liigajoukkueille?

Joulu on kohta ovella ja jokainen SM-liigajoukkue tarvitsisi joulupukilta jonkun lahjan. Mutta mitä? Blogisti soitti liigajoukkueet läpi ja lähetti sähköpostia Korvatunturille. Joulupukki vastasi sähköpostiin ja tulos oli seuraava:

Blues: Toiveissa uusi omistaja, mutta päällä pelko, ettei kukaan halua omistaa espoolaista jääkiekkoseuraa. Myös identiteetti, juuret ja kannattajia toiveissa.
Joulupukki vastaa: Rajansa ne on minullakin! Katsotaan, jos tuolta Venäjänmaalta löytyisi joku öljyoligarki, jolla olisi vähän löysää rahaa.

HIFK: Pari uutta hyökkääjää, pari puolustajaa, Sidney Crosby, Patrick Roy maaliin ja Petri Matikaiselle pelikirja.
Joulupukki vastaa: Äkkiähän ne teidän viime kauden yli miljoonan euron voitot on kohta kuitattu. Onneksi svenskatalande bättre folk raottaa kukkaroa. Mutta ei uudet pelaajat autuaaksi tee. Pistetään silti yksi Mestis-maalivahti Kouvolasta pakettiin.

HPK: Ihan sama mitä, jotain.
Joulupukki vastaa: Siltä se meno on näyttänytkin, että jotain tarvitsisi tehdä. Päävalmentajanne on hieman liian kiva ja pelaajia kohtaan vaatimaton. Pistetään Raimo Summanen pakettiin, niin saadaan paska potkittua pois rattaista.

Ilves: Päävalmentaja Hiitelälle pelikirja.
Joulupukki vastaa: Päävalmentajan poika kirjoittaa Veikkaajaan analyyttisempiä tekstejä kuin isäukko kertoo omille pelaajilleen. Laitetaan Nokian N7-puhelin pakettiin, niin saa isä soittaa pojalta pari vinkkiä.

Jokerit: Uusi maalivahti, Jarkko Ruutu anger management -kurssille.
Joulupukki vastaa: Mihin te uutta maalivahtia tarvitsette? Eikö se Kilpeläinen riitä? Ei se loppukautta poissa ole. Lähetetään Ruudun Jarkolle viikon kylpylälomalahjakortti Ikaalisiin.

JYP: Venäläisiä scouteille lentolippuja Jyväskylään, että voivat ostaa lisää pelaajia meiltä.
Joulupukki vastaa: Kaikki tietävät Sami Vatasen tason, ei häntä varten tarvitse lentää Uralin takia Jyväskylään. Vai luuletteko, että joku muu pelaaja kiinnostaisi KHL:ssä? Harri Pesonen Omskin ykköskentässä? Hoho.

KalPa: Peliin suoraviivaisuutta.
Joulupukki vastaa: Eikö tämä hoidu valmennuksella ja asennemuutoksella, ei joulupukin lahjalla? Laitetaan pakettiin joku kiva tietokone ja satamegainen netti, niin voitte katsella NHL.comin videoita.

Kärpät: Hyökkääjä, Hostikalle kausikortti fysioterapiaan.
Joulupukki vastaa: Hmm. Jospa utj ja tj lopettaisivat asioinnin tsekkiagentti Magalin kanssa ja soittelisivat seuraavaksi Pohjois-Amerikkaan. Tai vaihtoehtoisesti poistaisivat Ruotsin jämäjoukkueista tammikuussa jonkun takuuvarman tykin. Hostikalle SATS:n kanta-asiakkuus, niin ei teidänkään tarvi laittaa Karhusta maaliin. Harmittaisi minuakin, jos Korvatunturin Palloseurassa pelaisi maalivahti, joka pelkää kiekkoa.

Lukko: Lisää ulkomaalaisia.
Joulupukki vastaa: Sekö on vastaus siihen, kun peli ei suju: pelaajia vaihdetaan koko ajan? Ei se niin toimi. Mutta jos haluatte jatkaa valitsemallanne tiellä, niin laitetaan Äijänsuon jäähallille pyörivät ovet, niin sujuu pelaajaliikenne vaivattomammin.

Pelicans: Hoviselle Asterixin taikajuomaa, että pysyy kunnossa.
Joulupukki vastaa: En minä mikään Aktavix ole. Laitetaan parit kuminauhat ja jumppapallot, niin pysyy mies kasassa loppukauden.

SaiPa: Rahaa.
Joulupukki vastaa: Tämä on se perinteinen mielikuvituksettoman miehen toive. En kyllä ihmettele, kun teitte miljoonan tappiota neljän miljoonan euron liikevaihdolla. Laitetaan viisi riviä lottoa ja toimitusjohtajalle yliopistopaikka taloustieteelliseen.

Tappara: Kuulosuojaimet.
Joulupukki vastaa: En ihmettele, en minäkään jaksaisi kuunnella Dufvan huutoa. Kaupan päälle Barkoville pullo Clearasilia.

TPS: Kärsivällisyyttä kannattajille.
Joulupukki vastaa: Yritetään, mutta voidaan sielläkin päässä katsoa peiliin. Otitte valmentajaksi kiekkokontrollimies Virran ja pelaajiksi hankittiin jonituomisia ja markoanttiloita. Onkohan joukkue kasattu hyvin, kun 16-vuotiaat juniorit korvaavat vanhat konkarit.

Ässät: Zaborskylle kuolemattomuuskoodi.
Joulupukki vastaa: Kieltämättä aika tarpeeseen tulisi. Kukapa nyt ei pärjäisi ilman miestä, joka paukuttelee maalin per peli. Mutta pärjäisitte ilmankin. Laitetaan nyt purkki mobilaattia. Ja bonuksena kiinalainen liikemies, joka perustaa maailman isoimman hitsaamon Kirjurinluotoon, niin saa kannattajatkin töitä.

Paloturvallisuus ennen kaikkea

SM-liiga ja Suomen Palloliitto ovat kaikessa viisaudessaan kieltäneet tifomuovin käytön kannattajilta armon vuonna 2011. Pelkona on, että tämä muovi voi syttyä katsomossa tuleen. Eräiden arvioiden mukaan muun muassa soihdut voivat sytyttää tällaisen muovin erittäin helposti. Jääkiekkokatsomoissahan soihtuja näkee tuon tuosta Suomessa, joten pelko on aiheellinen.

Nyt Tampereen Tappara on päättänyt lähteä riehumaan halloweenin kunniaksi ja kehottaa kannattajiaan pukeutumaan halloween-otteluun lauantaina 29.10. oranssiin jätesäkkiin. Viime kerralla, kun kävin roskakatokselle viemässä roskia, olivat jätesäkit muovia. Hetkinen, jätesäkit päällä katsomossa sallittua, tifomuovi kiellettyä. Jos samanlainen kampanja olisi Suomen maajoukkueen kannattajien, kärppäfanien tai sakilaisten masinoima, ihmisiä oltaisiin jo viemässä putkaan. Jos paloviranomaiset eivät puutu Tapparan tempaukseen, on se osoitus siitä, että kannattajatoimintaa yritetään kitkeä tosissaan Suomessa ja säännöt eivät ole samat kaikille.

Kolmen kerroksen väkeä

Jääkiekon SM-liigaa on nyt tahkottu palttiarallaa kymmenen kierrosta ja voimasuhteet ovat jo hyvää vauhtia muodostumassa. Te kaikki kolme tämän blogin lukijaa tietysti odotatte, että ottaisin kantaa tapaukseen Janne Pesonen. Sanon vain siitä sen, että on surullista, että Kärppien nykyinen seurajohto on tehnyt organisaatiosta sellaisen, ettei edes seuraikonin maineessa oleva pelaaja halua tulla pelaamaan Ouluun. Aikansa kutakin, sanoi mummo, kun istui katiskassa pääsiäispyhä ja jokainen voi siitä vetää mielipiteet.

Liigassa on tällä hetkellä kaksi joukkuetta ylitse muiden: Jokerit ja KalPa. Molemmat pelaavat aivan loistavaa jääkiekkoa. Mutta onko näillä kahdella peeveessä enää kiristysruuvia? Valtaako toisen kerroksen väki ylimmän kerroksen väen reviirin keväällä?

Ja tässä toisessa kerroksessa tulevat HIFK, Pelicans, Kärpät ja Ässät. Tässä vaiheessa kautta on mahdoton sanoa, mihin järjestykseen nämä kuusi parasta joukkuetta päätyvät runkosarjassa, mutta tässä ovat kuusi parasta. Nämä neljä viimeisintä vain eivät ole vielä tällä hetkellä runkosarjan voiton edellyttämällä tasolla, mutta turhaapa sitä tässä vaiheessa kautta vielä olisi.

Ja sinne viimeiseen koriin heitetään kaikki muut liigan kahdeksan joukkuetta. Surullinen tilanne, mutta ei voi mitään. Näiden muiden toiminta on satunnaista räpiköintiä, jolla voitetaan hyvällä tuurilla lauantainen kotiottelu kahden ylimmän kerroksen joukkueilta, mutta siihen se sitten jääkin.

Erilaisilla keskustelupalstoilla on pohdittu taas joukkueiden pelaajabudjetteja ja ihmetelty sitä, että Kärpillä on lähes yhtä iso pelaajabudjetti kuin Jokereilla tai HIFK:lla. Monesti vain unohtuu sellainenkin asia, että Kärpissä kolmikko Koskenkorva-Saarenheimo-Kemppainen nappaa kakun päältä heti 700 000 euroa ja perään Jari Viuhkola ja Mikko Lehtonen puoli miljoonaa. Ja tuskin "HopLop"-Haataja ja Seinäjoen Pupu-Jussien kasvatti Ville Mäntymaakaan ihan pennosilla pelaavat. Jotkut edellä mainituista ovat ison rahan arvoisia, toiset taas eivät. Ainakaan minun mielestäni.

Jalkapallomaajoukkuekin lopetti EM-karsintansa. Muurisen Anan sanoin, eteenpäin on menty, mutta ongelmat ovat hyökkäyksessä, kuten tavallista. Puolustus ja keskikenttä nelikon Toivio-Moisander-Eremenko-Ring johdolla tulee olemaan kunnossa seuraavat viisi-kymmenen vuotta, mutta kuka tekisi maalit ja antaisi viimeiset ratkaisevat syötöt? Litmaselle Asterixin taikajuomaa ja Mixu kärkeen tuomaan fyysistä preesenssiä? Ei tätä maata väyrysten ja hippitukkaihmelapsikahdenottelunihmepukkien johdolla nosteta Euroopan top 10:een vuoteen 2020 mennessä, joka muuten on Palloliiton tavoite. Tällä hetkellä ollaan noin sijalla 40 ja edellä pyyhkii nykyään Erki Noolinkin kotimaa. Realismi - missä pelaa?

Palloliitto on Euroopan top 10:ssä vain huliganismin ennakkokitkennässä, joka saavuttaa kuukausi kuukaudelta tragikoomisempia piirteitä. Saapa nähdä uskaltaako sitä enää näyttäytyä suomalaisessa jalkapallotapahtumassa, kun tällaisia tekstejä tulee kirjoiteltua.

Veikkauksen monopolia en ainakaan uskalla alkaa kritisoida, kun alkaa puhelin piristä astetta kuumempana sen jälkeen. Kukapa nyt haluaisi kritisoida tahoa, joka on perustettu aikanaan siihen tarkoitukseen, että tuotto ohjataan suomalaiselle urheilulle, mutta nykyään urheilu saa vain 40 prosenttia, kun taide ja kulttuuri vievät loput? Tai tahoa, jonka Lottoon kaikki vähäiset eläkkeensä tunkevat mummot eivät ole peliongelmaisia? Veikkauksen toiminta muistuttaa aikalailla keskiaikaisen katolisen kirkon toimintaa. "Kun kolikko laatikkoon kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." Kuka olisi se tämän yhteiskunnan Martti Luther, joka uskaltaisi murtaa rahapelien monopolin? Tulipa taas puhuttua ohi suun, puheluita odotellessa.

Lapsuuteni sankarit

Kun blogisti oli pieni poika vuonna 1997, ja tykkäsi urheilusta yhtä paljon kuin nykyisin, hän katsoi tv:stä MTV3 Hockey Nightia, jossa luisteli TPS:n puolustaja Karlis Skrastins.

Kun pelasin NHL99-peliä, Teemu Selänteen takana Anaheimissa luuti Ruslan Salei.

Kun luin 2000-luvun puolivälissä Jääkiekkolehteä, Stefan Liv esitteli siinä maskiaan, jossa keikisteli prinsessa Madeleine.

Kun Carolina voitti 2006 Stanley Cupin, ihailin Josef Vasicekin työmoraalia.

Kun Kärpät pelasi syksyllä 2008 Champions' Hockey Leaguessa, Magnitogorskin Jan Marek upotti Kärpät yksin Raksilan illassa.

Kun katsoin kevään 2011 MM-kisojen jatkosarjan viimeisiä otteluita, Pavol Demitra itki viimeisessä maaottelussaan.

Nyt he ovat kaikki siirtyneet uusille maille ja maailma on taas erilainen paikka elää. Asioista ja virheistä on aina otettu opiksi, toivottavasti myös tällä kertaa.

Manchester United nousi jaloilleen ja maailman huipulle vuoden 1958 onnettomuuden jälkeen. Myös "Veturi" nousee takaisin raiteilleen.