Tänään on taas se aika vuodesta. Espanjan kaksi suurinta ja kauneinta ottavat toisistaan mittaa El Classicossa. Kapinallisen Katalonian pääkaupungin jalkapalloylpeys FC Barcelona ja kuninkaallinen Real Madrid. Tämä ei ole pelkästään joukkueiden kaksintaistelu. Kastellaanit vastaan katalonialaiset. Lionel Messi vastaan Cristiano Ronaldo. Josep Guardiola vastaan Jose Mourinho. Ja niin edelleen.
Viime keväänä Jose Mourinho valmensi vielä Inter Milania ja monet muistavat Mestareiden liigan välieräottelun Barcelona-Inter. Barcan Sergio Busquets kurkisteli, Mourinho parkkeerautti bussin omalle rangaistusalueelle ja pelin päätteeksi The Great One juoksi pitkin Camp Noun nurmea sprinklereiden sylkiessä vettä kentälle. Nähtäväksi jää, onko bussi tänäänkin parkissa. Madridilaisten bussi tosin on jo tässä vaiheessa hieman hajalla, jo ennen Lionel Messin terrorisointia, kun Barcan ultrat hyökkäsivät Realin pelaajabussin kimppuun viime yönä.
Mitä peliltä voi odottaa? Armotonta rappausta valkoisten puolelta. Mourinhon ajokoirat Pepe, Ricardo Carvalho, Sami Khedira ja Xabi Alonso ovat kaikki nähneet keltaista ensimmäisen jakson aikana. Varma tieto. Ja näiden taklausten kohteena ovat vuorotellen Barcelonan keskikentän moottori Xavi ja maailman paras hyökkääjä Leo Messi. Xavin ja Messin nerokkuus ovat ratkaisseet viime vuosina niin monia Classicoita. Tänäänkin tämä kaksikko tulee värkkäämään vähintään yhden maalin.
Pelin tärkein pelaaja on silti Cristiano Ronaldo. Ronaldo piti viime viikolla Portugalin paidassa Barcelonan ja Espanjan topparia Gerard Pique'ta täysin pilkkanaan, kun Portugali voitti hallitsevan maailmanmestarin 4-0. Ronaldo asettunee Madridin ryhmitelmässä vasemmalle laidalle. Barcan oikeana pakkina puolestaan pelannee Daniel Alves, jota Ronaldo tulee viemään 1 vs. 1 -tilanteissa kuin kuoriämpäriä. Lisäksi Alves tykkää hyökätä innokkaasti, mikä avaa Ronaldolle tilaa vastahyökkäyksissä. Ronaldo taas ei jaksa puolustaa, mikä avaa tilaa Alvesille hyökkäyssuuntaan. Kyseisellä laidalla peli tulee ratkeamaan.
Ja kyllä Barcakin tulee heittämään sukitusvoimaa kentälle. Kun Daniel Alves nousee hyökkäyksiin, hänen paikkaansa täyttää keskikenttämies Javier Mascherano, joka on rapannut Ronaldoa jo aikanaan sumujen saarilla. Kierähdyshyppyjä luvassa.
Mutta luvassa on myös maaleja. Toivottavasti ainakin. Parempi voittakoon.
maanantai 29. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Uudet madot koukussa
Tänään se sitten tapahtui. Mikko Haapakoski ja Petri Karjalainen lähetettiin loppuvuodeksi Torremolimokselle ja Kärppien peräsimeen hyppäsivät Hannu Aravirta ja Jari Laukkanen.
Kun aikanaan Kärpät perusti urheilutoimenjohtajan viran, piti sen olla viimeinen askel matkalla Euroopan kärkiseuraksi. Kattia kanssa, mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ensimmäinen utj Ari Hilli aiheutti naurunremakoita ympäri Suomenniemeä mattivirmasmaisilla sopimustaidoillaan. Hillin saavutuksiin laskettaneen vieläkin seuran taloutta rasittavat Kimmo Koskenkorvan ja Pekka Saarenheimon megasopimukset sekä Mikael Granlundin päästäminen Helsinkiin. Päävalmentajavalinnat ovat olleet sitä sun sattuu ja kaksi viimeisintä valmentajapestiä on päätetty potkuihin.
Uusi urheilutoimenjohtaja Harri Aho on kunnostautunut kovien hankintojen miehenä, mutta sekään ei näytä auttavan. Eteenpäin ei olla menty.
Ehkäpä koko alamäki alkoi Seppo Arposen eläkkeellejäännistä. Arponen oli hallituksen puheenjohtajana nostamassa Kärpät II-divisioonasta Suomen mestariksi. Mies toimi myös SM-liigan hallituksen varapuheenjohtajana ja oli yksi Suomen kunnioitetuimmista ja taitavimmista urheilujohtajista. Nykyisellä hallituksen puheenjohtajalla Virkkusella on matkaa Arposen saavutuksiin, alku ei ole ollut mairitteleva. Varsinkaan, kun toripuheiden mukaan hallituksen ihmisiä on nähty viime viikolla Vuokatissa Kai Suikkasen illallisseurassa. Siellä oltiin valmistautumassa uuteen valmentajaan, vaikka Haapakoski oli vielä puikoissa vai oliko kyseessä vain illanvietto?
Mutta palataanpa päivän puheenaiheeseen. Hannu Aravirta, Jari Laukkanen ja Toni Sihvonen ovat haasteen edessä. Nyt pitäisi nostaa oululaiset sille jalustalle, mihin me kuulumme. Erästä analyytikkoa mukaillen sanoisin, että Kärppien pelikirja on ollut joko hukassa tai sivuja on liimautunut yhteen. Nyt hypätään Aravirran ja Laukkasen aikaan ja peliin on saatava järkeä. Aravirta tuli tunnetuksi Pelicans-aikanaan hyökkäävästä ja nykyaikaisesta pelitavasta. Jokereissa taas Aravirta palasi 90-luvun vastahyökkäämiseen, sama mitä Haapakoski harrasti.
Pelicansissa Aravirralla oli apunaan modernin jääkiekon ystävä Pasi Räsänen, jonka ansiosta Pelicans ylsi parempaan liitoon, kuin Lahdessa oli totuttu. Nyt Aravirralla on taas hyökkäävän jääkiekon kakkosvalmentaja: Jari Laukkanen, jonka johdolla Kärppien A-juniorit ovat pelanneet huomattavasti paremmalla taktiikalla kuin Kärppien edustusjoukkue, ja monen vuoden ajan jo.
Saapa nähdä, miten nyt käy. Itse uskon, että henkinen takalukko aukeaa ja Kärpät lähtee liitoon ennen joulutaukoa. Ja jos Aravirta, Laukkanen ja Sihvonen saavat ajettua pelitapansa sisään joukkueeseen, kaikki on mahdollista. Optimismia.
Vai ovatko nämä uudet valmentajat vain uusia matoja koukuissa, jotka hallituksessa istuvat puuhastelijat vaihtavat, kun happi veden alla loppuu?
Kun aikanaan Kärpät perusti urheilutoimenjohtajan viran, piti sen olla viimeinen askel matkalla Euroopan kärkiseuraksi. Kattia kanssa, mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ensimmäinen utj Ari Hilli aiheutti naurunremakoita ympäri Suomenniemeä mattivirmasmaisilla sopimustaidoillaan. Hillin saavutuksiin laskettaneen vieläkin seuran taloutta rasittavat Kimmo Koskenkorvan ja Pekka Saarenheimon megasopimukset sekä Mikael Granlundin päästäminen Helsinkiin. Päävalmentajavalinnat ovat olleet sitä sun sattuu ja kaksi viimeisintä valmentajapestiä on päätetty potkuihin.
Uusi urheilutoimenjohtaja Harri Aho on kunnostautunut kovien hankintojen miehenä, mutta sekään ei näytä auttavan. Eteenpäin ei olla menty.
Ehkäpä koko alamäki alkoi Seppo Arposen eläkkeellejäännistä. Arponen oli hallituksen puheenjohtajana nostamassa Kärpät II-divisioonasta Suomen mestariksi. Mies toimi myös SM-liigan hallituksen varapuheenjohtajana ja oli yksi Suomen kunnioitetuimmista ja taitavimmista urheilujohtajista. Nykyisellä hallituksen puheenjohtajalla Virkkusella on matkaa Arposen saavutuksiin, alku ei ole ollut mairitteleva. Varsinkaan, kun toripuheiden mukaan hallituksen ihmisiä on nähty viime viikolla Vuokatissa Kai Suikkasen illallisseurassa. Siellä oltiin valmistautumassa uuteen valmentajaan, vaikka Haapakoski oli vielä puikoissa vai oliko kyseessä vain illanvietto?
Mutta palataanpa päivän puheenaiheeseen. Hannu Aravirta, Jari Laukkanen ja Toni Sihvonen ovat haasteen edessä. Nyt pitäisi nostaa oululaiset sille jalustalle, mihin me kuulumme. Erästä analyytikkoa mukaillen sanoisin, että Kärppien pelikirja on ollut joko hukassa tai sivuja on liimautunut yhteen. Nyt hypätään Aravirran ja Laukkasen aikaan ja peliin on saatava järkeä. Aravirta tuli tunnetuksi Pelicans-aikanaan hyökkäävästä ja nykyaikaisesta pelitavasta. Jokereissa taas Aravirta palasi 90-luvun vastahyökkäämiseen, sama mitä Haapakoski harrasti.
Pelicansissa Aravirralla oli apunaan modernin jääkiekon ystävä Pasi Räsänen, jonka ansiosta Pelicans ylsi parempaan liitoon, kuin Lahdessa oli totuttu. Nyt Aravirralla on taas hyökkäävän jääkiekon kakkosvalmentaja: Jari Laukkanen, jonka johdolla Kärppien A-juniorit ovat pelanneet huomattavasti paremmalla taktiikalla kuin Kärppien edustusjoukkue, ja monen vuoden ajan jo.
Saapa nähdä, miten nyt käy. Itse uskon, että henkinen takalukko aukeaa ja Kärpät lähtee liitoon ennen joulutaukoa. Ja jos Aravirta, Laukkanen ja Sihvonen saavat ajettua pelitapansa sisään joukkueeseen, kaikki on mahdollista. Optimismia.
Vai ovatko nämä uudet valmentajat vain uusia matoja koukuissa, jotka hallituksessa istuvat puuhastelijat vaihtavat, kun happi veden alla loppuu?
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kootut selitykset vol. 48
Mikko Haapakosken luotsaama Kärpät ajaa tällä hetkellä Ferrarilla käsijarru päällä. Joukkueella on edellytykset olla valtakunnan paras joukkue, mutta kovinkaan mairittelevaan liitoon oululaiset eivät ole päässeet. Otteet ovat olleet vähintäänkin keskinkertaisia ja fanit vaativatkin päävalmentajan päätä pölkylle. Eivätkä valmentajan kommentit ottelujen lehdistötilaisuuksissa aiheuta kovin suuria luottamuspuuskia. Seuraavassa otteita Haapakosken päävalmentaja-ajalta:
Paljon puhutut pelikirjat ja taktiikkataulut eivät ole Haapakosken mielessä päällimmäisinä. "Ensimmäisenä pelissä pitää olla oikeaa tunnetta, siitä kaikki lähtee. Vasta sen jälkeen tulevat taktiset asiat, valmentaja tietää." (oulunkarpat.fi, kun Haapakosken valmentajasopimus julkistettiin)
"Lopputulos oli meidän kannaltamme karu. Harmittamaan jäi se, että tulimme peliin hyvin, mutta pomppukiekkojen kautta menetimme pisteet", keväällä 2010 IFK:lle kärsityn 6-0 tappion jälkeen.
"Aloin miettiä ensi kauden ketjuja heti viimeisen JYP-ottelun jälkeen", mielenkiintoinen kommentti ottaen huomioon tämän kauden ketjuloton keväällä kauden jälkeen.
"En minä enää tämän takia yöuniani menetä, olen tehnyt hyvää työtä kapealla materiaalilla. Nythän sitä tulosta pitää sitten alkaa tulla, kun porukka on kasassa. Itse olemme omilla esityksillämme tätä hirttosilmukkaa tehneet", 5-3 tappio Tapparalle 16.11. ja sarjataulukossa sija 11.
"Peli oli sen näköistä, kuin pitääkin. Se näyttää nihkeältä, kun siinä on kaksi joukkuetta, jotka haluaa voittaa ja siellä ei paljoa tilaa silloin ole. Toisessa erässä menetettiin ote, mutta osaltaan se johtui siitä, että SaiPa pääsi peliin mukaan", 18.11.2010 Kärppien voitettua siipirikkoisen SaiPan 3-2.
Kommenteista paistaa yksi asia läpi muiden: itsekritiikin puute. Jos kolme miljoonaa euroa maksava joukkue on liigassa sijalla 11, voiko valmentaja sanoa tehneensä hyvää työtä? Esimerkiksi valmiiksi räätälöity ja moneen otteeseen jo kesästä saakka harjoiteltu pelitapa auttaisi kummasti vaikeinakin aikoina. Pelaajat ovat kentällä kuin ellun kanat. Kukaan ei tiedä, miten puolustetaan sekä keski- että puolustusalueella. Hyökkäyksiinlähdöissä jokaisella tuntuu olevan oma ajatus.
SaiPan Ari-Pekka Selin on rakentanut omalle kolme kertaa halvemmalle joukkueelleen selkeän pelitavan, jonka ansiosta se pystyy haastamaan suuret ja pelaajamateriaaleiltaan paremmat. Jos Kärpillä olisi yhtä selkeä ja toimiva pelitapa ja SaiPa puolestaan pelaisi divaritason miehillään miten sattuu, taululla olisi 60 minuutin jälkeen kaksinumeroiset.
Itsekriittisyyttä, uusia ideoita ja järkeä, kiitos. Nyt on Haapakoskella kaipaamansa kaikki ukot. Tulos tai ulos.
Paljon puhutut pelikirjat ja taktiikkataulut eivät ole Haapakosken mielessä päällimmäisinä. "Ensimmäisenä pelissä pitää olla oikeaa tunnetta, siitä kaikki lähtee. Vasta sen jälkeen tulevat taktiset asiat, valmentaja tietää." (oulunkarpat.fi, kun Haapakosken valmentajasopimus julkistettiin)
"Lopputulos oli meidän kannaltamme karu. Harmittamaan jäi se, että tulimme peliin hyvin, mutta pomppukiekkojen kautta menetimme pisteet", keväällä 2010 IFK:lle kärsityn 6-0 tappion jälkeen.
"Aloin miettiä ensi kauden ketjuja heti viimeisen JYP-ottelun jälkeen", mielenkiintoinen kommentti ottaen huomioon tämän kauden ketjuloton keväällä kauden jälkeen.
"En minä enää tämän takia yöuniani menetä, olen tehnyt hyvää työtä kapealla materiaalilla. Nythän sitä tulosta pitää sitten alkaa tulla, kun porukka on kasassa. Itse olemme omilla esityksillämme tätä hirttosilmukkaa tehneet", 5-3 tappio Tapparalle 16.11. ja sarjataulukossa sija 11.
"Peli oli sen näköistä, kuin pitääkin. Se näyttää nihkeältä, kun siinä on kaksi joukkuetta, jotka haluaa voittaa ja siellä ei paljoa tilaa silloin ole. Toisessa erässä menetettiin ote, mutta osaltaan se johtui siitä, että SaiPa pääsi peliin mukaan", 18.11.2010 Kärppien voitettua siipirikkoisen SaiPan 3-2.
Kommenteista paistaa yksi asia läpi muiden: itsekritiikin puute. Jos kolme miljoonaa euroa maksava joukkue on liigassa sijalla 11, voiko valmentaja sanoa tehneensä hyvää työtä? Esimerkiksi valmiiksi räätälöity ja moneen otteeseen jo kesästä saakka harjoiteltu pelitapa auttaisi kummasti vaikeinakin aikoina. Pelaajat ovat kentällä kuin ellun kanat. Kukaan ei tiedä, miten puolustetaan sekä keski- että puolustusalueella. Hyökkäyksiinlähdöissä jokaisella tuntuu olevan oma ajatus.
SaiPan Ari-Pekka Selin on rakentanut omalle kolme kertaa halvemmalle joukkueelleen selkeän pelitavan, jonka ansiosta se pystyy haastamaan suuret ja pelaajamateriaaleiltaan paremmat. Jos Kärpillä olisi yhtä selkeä ja toimiva pelitapa ja SaiPa puolestaan pelaisi divaritason miehillään miten sattuu, taululla olisi 60 minuutin jälkeen kaksinumeroiset.
Itsekriittisyyttä, uusia ideoita ja järkeä, kiitos. Nyt on Haapakoskella kaipaamansa kaikki ukot. Tulos tai ulos.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Bajenhelg 12.-13.11.
Kaksi hullua suuntasi torstaina 11.11. Oulusta Haaparannan kautta kohti Tukholmaa linja-autolla. Matkaa kertyi vaivaiset 1200 kilometriä, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän urheiluviihteen eteen. Luvassa oli jalkapallon Ruotsin cupin finaali Hammarby-Helsingborg sekä jääpalloa että jääkiekkoa.
Perjantai-iltana Hammarby pelasi ensin jääpalloa. Ottelua Västeråsia vastaan oli seuraamassa karkeasti arvioiden 3000 katsojaa ja laulut raikasivat Zinkensdammin urheilukentällä. Erityismaininta stadionin infrastruktuurille. Katsomoissa ei ollut penkkejä istua vaan katsojat saivat seistä koko ottelun. Pysyy katsomoissa väki lämpimänä, kun eivät istu kylmässä.
Ottelu päättyi 5-2 Västeråsille. Tämän jälkeen Bajen-karavaani siirtyi kahdeksan kilometriä länteen Bredängenin lähiöön, jossa Bajen Fans Hockey pelasi omaa Division 3:n peliä, eli Ruotsin viidenneksi korkein sarjataso. Tunnelbana-asemalla perjantai-iltaa viettämässä olleet satunnaiset kolme AIK-kannattajaa huutelivat jotain hävyttömyyksiä 50 hengen ryhmittymäämme kohtaan, mutta siitä myöhemmin.
Ehdimme jääkiekko-otteluun kolmanteen erään. Ottelun taso ei yllättänyt vaan se oli todellista höntsälätkää. Tunnelma katsomon puolella oli silti hyvä ja "jäähallissa" yleisö viihtyi. Bajen Fans Hockey jatkoi ottelussa yli kahden vuoden mittaista voittoputkeaan ja nappasi voiton vastustajaan Kistasta numeroin 4-2.
Ottelun jälkeen Bredängenin asemalla odotti pieni yllätys. Nämä kolme AIK-fania olivat soittaneet ystäviään paikalle ja nurkan takana vastassa oli satakunta AIK-kannattajaa valmiina kertomaan meille omia näkemyksiään suosikkiseurasta. Onneksi paikalla oli 20 poliisia, jotka näyttivät rutinoituneilta toimissaan. Näin yhteenotoilta vältyttiin.
Viikonlopun kohokohta kuitenkin oli lauantain cup-finaali Hammarby-Helsingborg. Koko Södermalmin kaupunginosa tuntui odottavan peliä, niin paljon vihreä-valkoisia värejä näkyi kaupungilla pitkin päivää. 15 minuuttia ennen ottelun alkua Söderstadionin fanisektio komensi isoon ääneen koko stadionia seisomaan ottelun ajan ja näin tapahtui. Kaikki 12 000 katsojaa seisoivat ja lauloivat koko ottelun ajan Hammarbylle. Laulu ei loppunut edes Helsingborgin tehtyä 0-1-johtomaalin.
Itse pelin taso ei noussut kovin korkeaksi märällä nurmella. Helsingborg hallitsi ottelua, mutta yhtä sarjatasoa alempana pelaava Hammarby taisteli urhoollisesti 80. minuutille asti. 80 minuuttia Bajen kesti, mutta Goljat vei lopulta cup-pokaalin. Ottelussa Hammarbyn fanien polttamat soihdut tuonevat seuralle 200 000 kruunun sakot. Alla muutamia kuvia ja videoita ottelusta. Kiitoksia matkaseuralle. Vi ses nästa år!
Perjantai-iltana Hammarby pelasi ensin jääpalloa. Ottelua Västeråsia vastaan oli seuraamassa karkeasti arvioiden 3000 katsojaa ja laulut raikasivat Zinkensdammin urheilukentällä. Erityismaininta stadionin infrastruktuurille. Katsomoissa ei ollut penkkejä istua vaan katsojat saivat seistä koko ottelun. Pysyy katsomoissa väki lämpimänä, kun eivät istu kylmässä.
Ottelu päättyi 5-2 Västeråsille. Tämän jälkeen Bajen-karavaani siirtyi kahdeksan kilometriä länteen Bredängenin lähiöön, jossa Bajen Fans Hockey pelasi omaa Division 3:n peliä, eli Ruotsin viidenneksi korkein sarjataso. Tunnelbana-asemalla perjantai-iltaa viettämässä olleet satunnaiset kolme AIK-kannattajaa huutelivat jotain hävyttömyyksiä 50 hengen ryhmittymäämme kohtaan, mutta siitä myöhemmin.
Ehdimme jääkiekko-otteluun kolmanteen erään. Ottelun taso ei yllättänyt vaan se oli todellista höntsälätkää. Tunnelma katsomon puolella oli silti hyvä ja "jäähallissa" yleisö viihtyi. Bajen Fans Hockey jatkoi ottelussa yli kahden vuoden mittaista voittoputkeaan ja nappasi voiton vastustajaan Kistasta numeroin 4-2.
Ottelun jälkeen Bredängenin asemalla odotti pieni yllätys. Nämä kolme AIK-fania olivat soittaneet ystäviään paikalle ja nurkan takana vastassa oli satakunta AIK-kannattajaa valmiina kertomaan meille omia näkemyksiään suosikkiseurasta. Onneksi paikalla oli 20 poliisia, jotka näyttivät rutinoituneilta toimissaan. Näin yhteenotoilta vältyttiin.
Viikonlopun kohokohta kuitenkin oli lauantain cup-finaali Hammarby-Helsingborg. Koko Södermalmin kaupunginosa tuntui odottavan peliä, niin paljon vihreä-valkoisia värejä näkyi kaupungilla pitkin päivää. 15 minuuttia ennen ottelun alkua Söderstadionin fanisektio komensi isoon ääneen koko stadionia seisomaan ottelun ajan ja näin tapahtui. Kaikki 12 000 katsojaa seisoivat ja lauloivat koko ottelun ajan Hammarbylle. Laulu ei loppunut edes Helsingborgin tehtyä 0-1-johtomaalin.
Itse pelin taso ei noussut kovin korkeaksi märällä nurmella. Helsingborg hallitsi ottelua, mutta yhtä sarjatasoa alempana pelaava Hammarby taisteli urhoollisesti 80. minuutille asti. 80 minuuttia Bajen kesti, mutta Goljat vei lopulta cup-pokaalin. Ottelussa Hammarbyn fanien polttamat soihdut tuonevat seuralle 200 000 kruunun sakot. Alla muutamia kuvia ja videoita ottelusta. Kiitoksia matkaseuralle. Vi ses nästa år!
(Videot kuvattu ns. istumakatsomosta).
torstai 4. marraskuuta 2010
Ei niin mukava valkku
Tänään KHL-joukkue Lokomotiv Yaroslavl uutisoi kotisivuillaan, että päävalmentaja Kai Suikkanen on vapautettu tehtävistään. Tilanteesta mielenkiintoisen tekee se, että Lokomotiv on omassa konferenssissaan toisena. Venäjällä ilmeisesti valmentajilta vaaditaan jotain muutakin kuin tuloksia.
Suikkanen on viime vuosina tottunut menestymään. Nousu suomalaisen valmennuskunnan kärkijoukkoon on ollut raskas ja työläs. 2000-luvun alussa Suikkanen yritti nostaa pariinkiin otteeseen Rovaniemen Kiekkoa Mestikseen, mutta yritykset kariutuivat aina nousukarsintoihin. Rollosta Suikkasen matka jatkui Kajaaniin, jossa hän valmensi paikallisen Hokin sensaatiomaisesti Mestiksen mestaruuteen keväällä 2007.
Kajaanissa tehdyt 12-tuntiset työpäivät kantoivat hedelmää, kun mies sai kaipaamansa tilaisuuden SM-liigassa. Syksyllä 2008 TPS oli konkurssikypsä ja syvässä suossa. Suikkanen palkattiin Hannu Virran tilalle päävalmentajaksi. Työsarkaa Suikkasella todentotta riitti. Seuraavasta videolinkistäkin voitte todeta, millaisista lähtökohdista entinen maajoukkuehyökkääjä aloitti valmentajauransa SM-liigassa. Klik.
Suikkasen intohimoinen ja rehellinen valmennustyyli herätti ihastusta ympäri maata. Jo keväällä 2009 TPS pisti puolivälierissä tulevan mestarin JYP:n ahtaalle, mutta pankki räjäytettiin vuotta myöhemmin. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TPS pyyhälsi mestariksi. Syitä mestaruuteen oli kolme: Ilari Filppula, Lee Sweatt ja Kai Suikkanen. Suikkanen oli koko viime kauden TPS.
Suikkanen pestattiin Venäjälle viime toukokuussa. Turkulaiset puolestaan korvasivat Sweattin, Filppulan ja Suikkasen nimillä Janne Hauhtonen, Marko Kivenmäki, Gareth Raboin, Heikki Leime. Ei saisi nauraa, mutta eihän se nyt ihan putkeen tainnut mennä. On siinä mahtanut hieman olla hunajapoikien pukukopissa ihmettelemistä, kun lätkäjätkien ja puoliorganisoidun flow-kiekon kruunamaton kuningas korvataan Leimellä, jonka meriitit viime vuosilta ovat patongin paistamisessa jääkiekkoilun suurmaassa Ranskassa. Taisi tehdä TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuori hankintansa mestaruussaunan jälkeen.
Mutta takaisin Suikkaseen. Suikkanen on tunnettu vaativana miehenä. Voin uskoa, että Suikkasen tyyli ei välttämättä miellytä slaavilaisia pelaajia, saati joukkueen omistajia, jotka tunnetusti ovat tähtipelaajien parhaita kavereita.
Näillä näytöillä on vaikea uskoa, että Omskin Raimo Summanenkaan ei tule Uralin takana kevättä näkemään, jos 12 miljoonan dollarin vuosipalkkaa nostava Jaromir Jagr kyllästyy Raimon naamaan ja huutoon.
Voi olla, että potkut olivat SM-liigan onni. Hannu Jortikan kurpitsa on viime aikoina nimittäin alkanut punoittaa entistä pahemmin ja voi olla, että tammikuussa Jokeri-aitiossa seisoskelee Suikkanen isolla palkalla ja maalissa on suurtalouskokki Vesa Toskala.
Suikkanen on viime vuosina tottunut menestymään. Nousu suomalaisen valmennuskunnan kärkijoukkoon on ollut raskas ja työläs. 2000-luvun alussa Suikkanen yritti nostaa pariinkiin otteeseen Rovaniemen Kiekkoa Mestikseen, mutta yritykset kariutuivat aina nousukarsintoihin. Rollosta Suikkasen matka jatkui Kajaaniin, jossa hän valmensi paikallisen Hokin sensaatiomaisesti Mestiksen mestaruuteen keväällä 2007.
Kajaanissa tehdyt 12-tuntiset työpäivät kantoivat hedelmää, kun mies sai kaipaamansa tilaisuuden SM-liigassa. Syksyllä 2008 TPS oli konkurssikypsä ja syvässä suossa. Suikkanen palkattiin Hannu Virran tilalle päävalmentajaksi. Työsarkaa Suikkasella todentotta riitti. Seuraavasta videolinkistäkin voitte todeta, millaisista lähtökohdista entinen maajoukkuehyökkääjä aloitti valmentajauransa SM-liigassa. Klik.
Suikkasen intohimoinen ja rehellinen valmennustyyli herätti ihastusta ympäri maata. Jo keväällä 2009 TPS pisti puolivälierissä tulevan mestarin JYP:n ahtaalle, mutta pankki räjäytettiin vuotta myöhemmin. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TPS pyyhälsi mestariksi. Syitä mestaruuteen oli kolme: Ilari Filppula, Lee Sweatt ja Kai Suikkanen. Suikkanen oli koko viime kauden TPS.
Suikkanen pestattiin Venäjälle viime toukokuussa. Turkulaiset puolestaan korvasivat Sweattin, Filppulan ja Suikkasen nimillä Janne Hauhtonen, Marko Kivenmäki, Gareth Raboin, Heikki Leime. Ei saisi nauraa, mutta eihän se nyt ihan putkeen tainnut mennä. On siinä mahtanut hieman olla hunajapoikien pukukopissa ihmettelemistä, kun lätkäjätkien ja puoliorganisoidun flow-kiekon kruunamaton kuningas korvataan Leimellä, jonka meriitit viime vuosilta ovat patongin paistamisessa jääkiekkoilun suurmaassa Ranskassa. Taisi tehdä TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuori hankintansa mestaruussaunan jälkeen.
Mutta takaisin Suikkaseen. Suikkanen on tunnettu vaativana miehenä. Voin uskoa, että Suikkasen tyyli ei välttämättä miellytä slaavilaisia pelaajia, saati joukkueen omistajia, jotka tunnetusti ovat tähtipelaajien parhaita kavereita.
Näillä näytöillä on vaikea uskoa, että Omskin Raimo Summanenkaan ei tule Uralin takana kevättä näkemään, jos 12 miljoonan dollarin vuosipalkkaa nostava Jaromir Jagr kyllästyy Raimon naamaan ja huutoon.
Voi olla, että potkut olivat SM-liigan onni. Hannu Jortikan kurpitsa on viime aikoina nimittäin alkanut punoittaa entistä pahemmin ja voi olla, että tammikuussa Jokeri-aitiossa seisoskelee Suikkanen isolla palkalla ja maalissa on suurtalouskokki Vesa Toskala.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Hammarby ja Ruotsin cup - Match made in heaven
Etelä-Tukholman jalkapalloylpeys Hammarby tippui kauden 2009 päätteeksi pois Ruotsin pääsarjasta Allsvenskanista sarjaporrasta alemmas Superettaniin. Superettanissa kausi oli yhtä vuoristorataa eikä kauden päätteeksi sarjanousua tullut. Talousvaikeudet värittivät koko kautta ja elokuussa varmistunut hyökkääjä Linus Halleniuksen myynti kauden lopuksi Italian Serie A:n Genoaan pelasti koko osakeyhtiön talouden. Mutta onneksi on cup.
Hammarby eteni Ruotsin cupin finaaliin viime viikon voitolla Kalmarista ja koko Etelä-Tukholma odottaa vesi kielellä tulevaa finaalia. Jos vertailupohjaa voisi hakea Suomeen, niin ensimmäisenä mieleen tulee KPV:n paikka Suomen cupin finaalissa 2006, mutta Ruotsissa cuppia ei pelata takapihan tekonurmella 13 sukulaiselle. Suomen cup on kaikessa teennäisyydessään ja ylihypetyksessään täysin turha kilpailu, mutta siitä myöhemmin talvella, kun liigacup alkaa. Tämä blogi on omistettu Hammarbylle, tuttavallisemmin Bajenille.
Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa Hammarby kohtasi neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Värmdö IF:n. 70. peliminuutille asti Hammarby oli 2-0 tappiolla, mutta viimeisen parikymppisen, sekä lisäajan, puitteissa Bajen väänsi ottelusta voiton lukemin 3-2.
Cup-seikkailu jatkui kesäkuussa, kun Tukholmaan Söderstadionille matkusti Allsvenskanin Trelleborg Skånesta. Voittolukemat Hammarbylle merkattiin 90 minuutin päätteeksi 3-1 ja ensimmäinen Allsvenskan-joukkue oli kaadettu. Seuraava uhri korkeimmalta sarjatasolta oli Eurooppa-liigan karsinnoissakin esiintynyt Elfsborg, joka koki suoranaisen murskauksen samoin lukemin 3-1.
Tässä vaiheessa usko heräsi monissa Allsvenskan-nousunkin näyttäessä kariutuvan. Bajenilla on sittenkin mahdollisuus menestyä, kerrankin, tällä kertaa cupissa. Puolivälierä heinäkuun lopussa oli Tukholman derby Brommapojkarnaa vastaan. Ottelu eteni aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Siinä BP:llä oli 5. vetäjäparissa mahdollisuus jo ratkaista ottelu, mutta heidän laukojansa epäonnistui yrityksessään ja yhtä paria myöhemmin Hammarbyn Simon Helg ratkaisi ottelun omalla onnistumisellaan.
Pienestä se on ollut kiinni. Elokuussa arvottiin cupin välieräparit ja mahdollinen finaaliareena. Hammarbyn välierävastusteksi arvottiin Kalmar FF ja mahdollinen finaaliottelu tultaisiin pelaamaan tämän otteluparin kotiareenalla. Tässä vaiheessa blogisti merkkasi päivämäärän 13. marraskuuta kalenteriin punakynällä.
Viime keskiviikkona välierä vihdoin pelattiin. Bajen karkasi Allsvenskanin ylemman keskikastin joukkuetta vastaan 2-0 johtoon, mutta smoolantilaiset kirivät viimeisen vartin aikana tasoihin. Taas mentiin rangaistuspotkukilpailuun. Rankkareissa ratkaisijaksi nousi suomalainen. 6. parissa Kalmarin Paulus Arajuuren oli pakko onnistua pitääkseen joukkueensa toivon elossa. Arajuuri pamautti pallon Söderstadionin päätykatsomoon ja juhlat Tukholmassa alkoivat. Hammarby oli edennyt Ruotsin cupin finaaliin pudottamalla neljä Allsvenskan-joukkuetta.
Finaalissa ensi viikon lauantaina 13. päivä marraskuuta vastaan asettuu Ruotsin mestaruudesta taisteleva Helsingborg. Helsingborg on saattanut ennen finaalia jo juhlia mestaruutta ja mikä olisi hienompi päätös pohjoismaiselle futiskaudelle kuin Hammarbyn tuhkimotarinan onnellinen päätös. Cupissa kaikki on mahdollista.
Hammarby eteni Ruotsin cupin finaaliin viime viikon voitolla Kalmarista ja koko Etelä-Tukholma odottaa vesi kielellä tulevaa finaalia. Jos vertailupohjaa voisi hakea Suomeen, niin ensimmäisenä mieleen tulee KPV:n paikka Suomen cupin finaalissa 2006, mutta Ruotsissa cuppia ei pelata takapihan tekonurmella 13 sukulaiselle. Suomen cup on kaikessa teennäisyydessään ja ylihypetyksessään täysin turha kilpailu, mutta siitä myöhemmin talvella, kun liigacup alkaa. Tämä blogi on omistettu Hammarbylle, tuttavallisemmin Bajenille.
Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa Hammarby kohtasi neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Värmdö IF:n. 70. peliminuutille asti Hammarby oli 2-0 tappiolla, mutta viimeisen parikymppisen, sekä lisäajan, puitteissa Bajen väänsi ottelusta voiton lukemin 3-2.
Cup-seikkailu jatkui kesäkuussa, kun Tukholmaan Söderstadionille matkusti Allsvenskanin Trelleborg Skånesta. Voittolukemat Hammarbylle merkattiin 90 minuutin päätteeksi 3-1 ja ensimmäinen Allsvenskan-joukkue oli kaadettu. Seuraava uhri korkeimmalta sarjatasolta oli Eurooppa-liigan karsinnoissakin esiintynyt Elfsborg, joka koki suoranaisen murskauksen samoin lukemin 3-1.
Tässä vaiheessa usko heräsi monissa Allsvenskan-nousunkin näyttäessä kariutuvan. Bajenilla on sittenkin mahdollisuus menestyä, kerrankin, tällä kertaa cupissa. Puolivälierä heinäkuun lopussa oli Tukholman derby Brommapojkarnaa vastaan. Ottelu eteni aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Siinä BP:llä oli 5. vetäjäparissa mahdollisuus jo ratkaista ottelu, mutta heidän laukojansa epäonnistui yrityksessään ja yhtä paria myöhemmin Hammarbyn Simon Helg ratkaisi ottelun omalla onnistumisellaan.
Pienestä se on ollut kiinni. Elokuussa arvottiin cupin välieräparit ja mahdollinen finaaliareena. Hammarbyn välierävastusteksi arvottiin Kalmar FF ja mahdollinen finaaliottelu tultaisiin pelaamaan tämän otteluparin kotiareenalla. Tässä vaiheessa blogisti merkkasi päivämäärän 13. marraskuuta kalenteriin punakynällä.
Viime keskiviikkona välierä vihdoin pelattiin. Bajen karkasi Allsvenskanin ylemman keskikastin joukkuetta vastaan 2-0 johtoon, mutta smoolantilaiset kirivät viimeisen vartin aikana tasoihin. Taas mentiin rangaistuspotkukilpailuun. Rankkareissa ratkaisijaksi nousi suomalainen. 6. parissa Kalmarin Paulus Arajuuren oli pakko onnistua pitääkseen joukkueensa toivon elossa. Arajuuri pamautti pallon Söderstadionin päätykatsomoon ja juhlat Tukholmassa alkoivat. Hammarby oli edennyt Ruotsin cupin finaaliin pudottamalla neljä Allsvenskan-joukkuetta.
Finaalissa ensi viikon lauantaina 13. päivä marraskuuta vastaan asettuu Ruotsin mestaruudesta taisteleva Helsingborg. Helsingborg on saattanut ennen finaalia jo juhlia mestaruutta ja mikä olisi hienompi päätös pohjoismaiselle futiskaudelle kuin Hammarbyn tuhkimotarinan onnellinen päätös. Cupissa kaikki on mahdollista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)