Martin St. Pierren ja Petr Tenkratin debyytti Kärppäpaidassa toi esille huolestuttavia asioita Kärppien pelissä, jotka tosin voi lukea myös sarjataulukosta. Tenkrat ja St. Pierre, miehet, jotka ovat ehtineet harjoitella vasta kerran joukkueen mukana, olivat Kärppäjoukkueen harvoja valopilkkuja hyökkäyssuunnassa ja etenkin ylivoimalla. He pelasivat "omalla tavallaan" kiekkoa, mutta eiköhän päävalmentaja Haapakoski saa sekoitettua heidänkin päänsä viikon mittaan.
Tällä hetkellä Kärppäjoukkue on jäällä kuin ellun kanat, ilman mitään suunnitelmallisuutta. Nyt blogisti pistää Kärppien pelin halki, poikki ja pinoon.
5 vs. 5 -peli:
Hyökkäyksiinlähdöt onnettoman hitaita. Kun hyökkääjät ovat valmiina lyhyisiin syöttöihin, pakit leipovat kiekkoa. Kun taas pakit olisivat kerrankin valmiita pelaamaan lyhyellä, hyökkääjät odottelevat vastustajan sinisellä. Ja jokaisen pakki-pakki-syötön jälkeen hyökkääjät ovat jälleen vasstustajan sinisellä suorin jaloin odottamassa kiekkoa. Tolkkua, kiitos. Puolustaminen viidellä viittä vastaan on joten kuten kunnossa, näillä nykyisillä miehillä parempaan vain ei pysty.
Ylivoima:
Suurin yksittäinen murheenkryyni. Parhaimmat tilanteet ylivoimalla tulevat Joonas Donskoin kuljetusten päätteeksi, aina. Ns. "pointti"-pelaajat pelaavat liian syvällä ja ylivoimakuviota pyöritetään kahdella viivamiehellä. Syöttökuvioita on aivan liian vähän tällä hetkellä. Lisäksi yv-pakkipari Lehtonen-Kuusela pelaa lavat kentälle päin, jolloin pointti-hyökkääjä ja puolustaja eivät voi antaa kämmen-kämmen-syöttöjä, mikä taas tekee alivoimalle syöttösuuntien peittämisen vielä helpommaksi.
Voisi sairauslomalla oleva Jari Viuhkola käydä antamassa pari vinkkiä pojille ylivoiman suhteen.
Sarjataulukko ei valehtele, nyt on valmennuksella ja pelaajilla ryhdistäytymisen paikka!
tiistai 26. lokakuuta 2010
maanantai 25. lokakuuta 2010
Rosan paluu viivästyy, St. Pierre ja Tenkrat debytoivat tiistaina
Oulun Kärpät iski maanantaina isot valtit pöytään ja esitteli medialle kolmikon Pavel Rosa-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Näistä herroista Rosalla on selkä jumissa ja hän huilaa heti alkuun ainakin tämän viikon. Aivan kuin näitä loukkaantumisia ei Kärpillä ole ollut tarpeeksi.
Ykköskenttään tiistain Ässät-otteluun valmentaja Mikko Haapakoski luisteluttaa kolmikon Jonathan Hedström-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Lisäksi telakalla ollut puolustaja Vladimir Sicak on mukana kokoonpanossa Ässiä vastaan.
Tiistai-iltana näemme sitten varastaako tiistai-illan show'n täpötäydessä Raksilassa kaksikko Tenkrat-St. Pierre vai Ässien hyökkääjäsensaatio Joel Armia.
Ykköskenttään tiistain Ässät-otteluun valmentaja Mikko Haapakoski luisteluttaa kolmikon Jonathan Hedström-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Lisäksi telakalla ollut puolustaja Vladimir Sicak on mukana kokoonpanossa Ässiä vastaan.
Tiistai-iltana näemme sitten varastaako tiistai-illan show'n täpötäydessä Raksilassa kaksikko Tenkrat-St. Pierre vai Ässien hyökkääjäsensaatio Joel Armia.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Draamaa isolla draalla
Veikkausliigan viimeinen kierros tarjosi suuria tunteita puoleen jos toiseen. Ensin kaikki näytti FC Lahden kannalta niin hyvältä, lopulta kausi päättyi kyyneliin. Mika Nurmelan tykki ja Juuso Majavan sutaisu pelastivat AC Oulun Pietarsaaren lumihankien keskellä. JJK syöksyi putoamiskarsintoihin FC Hakan toimesta ja KuPS:lta pataan ottanut IFK Mariehamn selviytyi niukin naukin.
Tätä kaivattaisiin lisää. Tämän kauden Veikkausliigan putoamistaistelu oli moninverroin mielenkiintoisempi kuin HJK:n ja Hongan "kilpajuoksu" mestaruudesta. HJK karkasi jo kauden alussa eivätkä Hongan lukiopojat haastaneet tosissaan missään vaiheessa Klubia. Onnittelut ylivoimaiselle mestarille.
AC Oulu näytti naaraavan itsensä keskikastin porukaksi keskikesällä, kun oululaispoppoo napsi voittoja toisensa perään. Loppukesänä ja alkusyksynä kaikki kuitenkin muuttui ja putoamispeikko tuli kummittelemaan Castrenille. Varsinkin munattomat kotiesitykset pahimpia kilpailijoita vastaan pitivät tilannetta ACO:n kannalta tiukkana. ACO teki itse tilanteensa vaikeaksi, mutta lopulta Mika Nurmela pelasti Juha Malisen suojattien nahat. Nurmelan pommi Pohjanmaalla oli oikea kanuuna ja Pietarsaareen matkanneet lähes sata oululaista muistelevat reissun kanuunaa varmasti pitkään.
Lahti teki sen itse. Valitettavasti. Se myös oli Jari Litmasen viimeinen ottelu Veikkausliigassa. The king has left the fields.
JJK:lla tuskin tulee olemaan suurempia vaikeuksia Viikinkejä vastaan kaksiosaisissa karsinnoissa, mutta kaikki on mahdollista. Yksi punainen kortti voi muuttaa kaiken, muistatteko Moldova-Suomi-pelin?
Rovaniemen palloilevat sambialaiset nousi Veikkausliigaan taas parin vuoden tauon jälkeen ja innolla jo voidaan odottaa Pohjoisen derbyjä. Innolla voidaan myös odottaa Ykkösessä HIFK-FC Lahti -kamppailuita, joissa suurin mielenkiinto kohdistunee Kingien ja FCLK:n välisiin larppeihin kentän ulkopuolella.
Putoamiskamppailu oli suurta viihdettä ja draamaa viimeisen kuukauden ajan. Myös erään toisen suomalaisen valtalajin pääsarja voisi ottaa oppia jalkapallon puolelta ja avata liigansa niin, että sarjasta voi tippua ja sinne voi nousta. Kaikki muistamme Ässät-Sport-sarjan keväältä 2009, joka keräsi isommat otsikot kuin Kärpät-JYP-finaalisarja. Kaikissa otteluissa yleisöä oli hallien täydeltä ja tunnelma korkealla.
Uudistusehdotus: matkitaan tyyli Ruotsista. SM-liigan kaksi viimeistä ja Mestiksen neljä parasta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka päätteeksi kaksi parasta pelaa SM-liigassa. Ruotsissa vastaava 'Kvalserien' kerää vuodesta toiseen hallit täyteen ja suuret otsikot Aftonbladetiin. Tällä tavalla saataisiin parannettua monia asioita. Kiinnostavat pelit, hallit täynnä, rahaa sekä Mestis- että SM-liigaseuroille. Lisäksi Mestiksen arvostus ja kiinnostavuus nousisi potenssiin.
Yleisö kaipaa tunteita ja draamaa urheiluun. Antakaa yleisölle sitä. Kerrankin voidaan sanoa, että SM-liiga voisi ottaa oppia Veikkausliigasta.
Tätä kaivattaisiin lisää. Tämän kauden Veikkausliigan putoamistaistelu oli moninverroin mielenkiintoisempi kuin HJK:n ja Hongan "kilpajuoksu" mestaruudesta. HJK karkasi jo kauden alussa eivätkä Hongan lukiopojat haastaneet tosissaan missään vaiheessa Klubia. Onnittelut ylivoimaiselle mestarille.
AC Oulu näytti naaraavan itsensä keskikastin porukaksi keskikesällä, kun oululaispoppoo napsi voittoja toisensa perään. Loppukesänä ja alkusyksynä kaikki kuitenkin muuttui ja putoamispeikko tuli kummittelemaan Castrenille. Varsinkin munattomat kotiesitykset pahimpia kilpailijoita vastaan pitivät tilannetta ACO:n kannalta tiukkana. ACO teki itse tilanteensa vaikeaksi, mutta lopulta Mika Nurmela pelasti Juha Malisen suojattien nahat. Nurmelan pommi Pohjanmaalla oli oikea kanuuna ja Pietarsaareen matkanneet lähes sata oululaista muistelevat reissun kanuunaa varmasti pitkään.
Lahti teki sen itse. Valitettavasti. Se myös oli Jari Litmasen viimeinen ottelu Veikkausliigassa. The king has left the fields.
JJK:lla tuskin tulee olemaan suurempia vaikeuksia Viikinkejä vastaan kaksiosaisissa karsinnoissa, mutta kaikki on mahdollista. Yksi punainen kortti voi muuttaa kaiken, muistatteko Moldova-Suomi-pelin?
Rovaniemen palloilevat sambialaiset nousi Veikkausliigaan taas parin vuoden tauon jälkeen ja innolla jo voidaan odottaa Pohjoisen derbyjä. Innolla voidaan myös odottaa Ykkösessä HIFK-FC Lahti -kamppailuita, joissa suurin mielenkiinto kohdistunee Kingien ja FCLK:n välisiin larppeihin kentän ulkopuolella.
Putoamiskamppailu oli suurta viihdettä ja draamaa viimeisen kuukauden ajan. Myös erään toisen suomalaisen valtalajin pääsarja voisi ottaa oppia jalkapallon puolelta ja avata liigansa niin, että sarjasta voi tippua ja sinne voi nousta. Kaikki muistamme Ässät-Sport-sarjan keväältä 2009, joka keräsi isommat otsikot kuin Kärpät-JYP-finaalisarja. Kaikissa otteluissa yleisöä oli hallien täydeltä ja tunnelma korkealla.
Uudistusehdotus: matkitaan tyyli Ruotsista. SM-liigan kaksi viimeistä ja Mestiksen neljä parasta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka päätteeksi kaksi parasta pelaa SM-liigassa. Ruotsissa vastaava 'Kvalserien' kerää vuodesta toiseen hallit täyteen ja suuret otsikot Aftonbladetiin. Tällä tavalla saataisiin parannettua monia asioita. Kiinnostavat pelit, hallit täynnä, rahaa sekä Mestis- että SM-liigaseuroille. Lisäksi Mestiksen arvostus ja kiinnostavuus nousisi potenssiin.
Yleisö kaipaa tunteita ja draamaa urheiluun. Antakaa yleisölle sitä. Kerrankin voidaan sanoa, että SM-liiga voisi ottaa oppia Veikkausliigasta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kärpät 2010-2011: Hillitöntä menoa
Tänään jysähteli taas Urheilukadun toimistolta. Kanukkisentteri Martin St. Pierre liittyy Kärppien joukkueeseen ja pelaa ensimmäisen ottelunsa 26.10. Ässiä vastaan. St. Pierre on iskenyt urallaan AHL:ssä pisteitä lähes 1,2 pisteen ottelukeskiarvolla. Vertailun vuoksi Kärppien kahden kauden takaisella tähtihyökkääjä Daniel Corsolla sama keskiarvo oli vain 0,6 paikkeilla. Odotusarvoltaan St. Pierre on kovemman kaliberin hyökkääjä kuin Kamil Kreps.
Suurimmat keskustelut käydään tällä hetkellä, etenkin pohjoiselle kateellisten eteläläisten keskuudessa siitä, millä rahalla Kärpät riehuu markkinoilla. Tom Preissingin sopimus purettiin eikä mies ehtinyt nostaa latiakaan Junnon kultadubloneista. Jari Viuhkolan selkä on täysin rikki ja vakuutusyhtiö maksoi tästä hyvästä Kärpille 100 000 euroa. Kun budjetissa nähtävissä on hieman pelivaraa, niin edellä mainitut rahavirrat käytettiin Petr Tenkratiin ja Martin St. Pierreen. Ja on sieltä se pakkikin vielä tulossa.
Heitetään oletuksena, että kaikille ensi tiistaina debytoiville pelaajille maksetaan loppukaudesta noin 200 000 euroa. Tenkratin ja St. Pierren hankinnat ovat tietynlaisia taloudellisia riskejä, mutta tulevat maksamaan myös itsensä takaisin. He nostavat joukkueen kiinnostusastetta, mikä näkyy suoraan yleisömäärissä. Tulevien kotiotteluiden istumapaikkaliput, ja miksei myös seisomapaikkaliput, tullaan viemään käsistä nopeaan tahtiin. Tällaiset hankinnat myös lisäävät sponsoreiden kiinnostusta joukkuetta kohtaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, että jokin sponsori ostaa itselleen Tenkratin ja St. Pierren paidasta ison mainoksen. Niin ison, että numeroita lyödään paperiin viisi kappaletta ennen pilkkua. Ennenkinhän on nähty näitä "natural killereitä" ja "varamiespalvelun poikia" Klik 1 ja Klik 2.
Tässä vaiheessa on nostettava hattu päästä urheilutoimenjohtaja Harri Aholle. Aho on aivan eri kaliberia edeltäjänsä Ari Hilliin verrattuna. On Kärppien onni, että Hilli ehti tehdä vahinkoa vain kahden kauden ajan urheilutoimenjohtajana. Mitä nyt vielä vähän maksellaan ylihintaa Kimmo Koskenkorvasta ja Pekka Saarenheimosta, joka enää ei edes pelaa Kärpissä.
Hilli teki Saarenheimon ja Koskenkorvan kanssa kahden vuoden sopimukset arvoltaan noin 200 000 euroa. Tästä 200 000 eurosta menee aivan järkyttävä summa suoraan veroihin. Pelaajalle ei jää käteen lähellekään 200 000 tuhatta.
Harri Aho ajattelee ja tekee sopimuksia eri tavalla. Alkukaudesta ei ratkaista yhtään mestaruutta, eihän Rauman Lukko? Aho odottelee verorajalla lokakuun loppuun. Kun pelaajalle tehdään ns. artistisopimus, eli hän pelaa vain alle puoli vuotta, verokuluissa säästetään monta kymmentä prosenttia. Näin tarjotusta 200 000 eurosta pelaajalle jää käteen huomattavasti enemmän kuin koko kauden sopimuksesta. Tämä on se tapa, jolla suomalaiset seurat voivat kilpailla ruotsalaisia ja sveitsiläisiä vastaan. Lisäksi tällä kaudella kokoonpanon täytteenä on omia junnuja, jotka ovat huomattavasti edullisempia pelaajia kuin normiot, kiilholmat, viitakosket, denisshvidkit, dahlmannit. Selvää ja viisasta säästöä ja pitkäjänteistä ajattelua.
Ilman artistisopimuksia ja vakuutusrahoja Kärpillä ei olisi ollut varaa St. Pierreen, Tenkratiin ja Rosaan. Todennäköisesti vain kahteen heistä. Harri Aho on osoittanut tällä viisaudellaan olevansa täysin pätevä tehtäväänsä. Siksi tämä kausi on hillitöntä menoa alusta loppuun ja lopussa häämöttää mestaruussauna.
Suurimmat keskustelut käydään tällä hetkellä, etenkin pohjoiselle kateellisten eteläläisten keskuudessa siitä, millä rahalla Kärpät riehuu markkinoilla. Tom Preissingin sopimus purettiin eikä mies ehtinyt nostaa latiakaan Junnon kultadubloneista. Jari Viuhkolan selkä on täysin rikki ja vakuutusyhtiö maksoi tästä hyvästä Kärpille 100 000 euroa. Kun budjetissa nähtävissä on hieman pelivaraa, niin edellä mainitut rahavirrat käytettiin Petr Tenkratiin ja Martin St. Pierreen. Ja on sieltä se pakkikin vielä tulossa.
Heitetään oletuksena, että kaikille ensi tiistaina debytoiville pelaajille maksetaan loppukaudesta noin 200 000 euroa. Tenkratin ja St. Pierren hankinnat ovat tietynlaisia taloudellisia riskejä, mutta tulevat maksamaan myös itsensä takaisin. He nostavat joukkueen kiinnostusastetta, mikä näkyy suoraan yleisömäärissä. Tulevien kotiotteluiden istumapaikkaliput, ja miksei myös seisomapaikkaliput, tullaan viemään käsistä nopeaan tahtiin. Tällaiset hankinnat myös lisäävät sponsoreiden kiinnostusta joukkuetta kohtaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, että jokin sponsori ostaa itselleen Tenkratin ja St. Pierren paidasta ison mainoksen. Niin ison, että numeroita lyödään paperiin viisi kappaletta ennen pilkkua. Ennenkinhän on nähty näitä "natural killereitä" ja "varamiespalvelun poikia" Klik 1 ja Klik 2.
Tässä vaiheessa on nostettava hattu päästä urheilutoimenjohtaja Harri Aholle. Aho on aivan eri kaliberia edeltäjänsä Ari Hilliin verrattuna. On Kärppien onni, että Hilli ehti tehdä vahinkoa vain kahden kauden ajan urheilutoimenjohtajana. Mitä nyt vielä vähän maksellaan ylihintaa Kimmo Koskenkorvasta ja Pekka Saarenheimosta, joka enää ei edes pelaa Kärpissä.
Hilli teki Saarenheimon ja Koskenkorvan kanssa kahden vuoden sopimukset arvoltaan noin 200 000 euroa. Tästä 200 000 eurosta menee aivan järkyttävä summa suoraan veroihin. Pelaajalle ei jää käteen lähellekään 200 000 tuhatta.
Harri Aho ajattelee ja tekee sopimuksia eri tavalla. Alkukaudesta ei ratkaista yhtään mestaruutta, eihän Rauman Lukko? Aho odottelee verorajalla lokakuun loppuun. Kun pelaajalle tehdään ns. artistisopimus, eli hän pelaa vain alle puoli vuotta, verokuluissa säästetään monta kymmentä prosenttia. Näin tarjotusta 200 000 eurosta pelaajalle jää käteen huomattavasti enemmän kuin koko kauden sopimuksesta. Tämä on se tapa, jolla suomalaiset seurat voivat kilpailla ruotsalaisia ja sveitsiläisiä vastaan. Lisäksi tällä kaudella kokoonpanon täytteenä on omia junnuja, jotka ovat huomattavasti edullisempia pelaajia kuin normiot, kiilholmat, viitakosket, denisshvidkit, dahlmannit. Selvää ja viisasta säästöä ja pitkäjänteistä ajattelua.
Ilman artistisopimuksia ja vakuutusrahoja Kärpillä ei olisi ollut varaa St. Pierreen, Tenkratiin ja Rosaan. Todennäköisesti vain kahteen heistä. Harri Aho on osoittanut tällä viisaudellaan olevansa täysin pätevä tehtäväänsä. Siksi tämä kausi on hillitöntä menoa alusta loppuun ja lopussa häämöttää mestaruussauna.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Lippo löi hudin ja Kärpät koppasi Tenkratin
Syyskuun lopusta asti jatkunut eipäsjuupastelu Oulun Lipon tulevaisuuden kanssa sai päätöksen lauantaina, kun oululaisseura ilmoitti luopuvansa miesten Superpesispaikastaan. Tätä ennen joukkueen pelaajistosta oli jo valtaosa ehtinyt vaihtaa maisemaa.
Tarinan kolikolla on kaksi puolta. On surullista, että viime pesiskauden nelonen joutuu luopumaan sarjapaikasta talousvaikeuksien takia. Kaikki Lipon viime kauden tähtipelaajat tulevat yhä asumaan Oulussa, mutta käyvät pelaamassa ensi kesänä Satakunnassa, Pohjanmaalla tai Kainuussa. Toisaalta taas, vihdoin oululaista pesäpalloa voidaan lähteä rakentamaan terveeltä pohjalta ilman jokavuotisia puheita konkursseista ja myöhässä olevista palkoista.
Sunnuntai-illan tapahtumat Castrenissa saattoivat myös merkitä sitä, että eräs toinenkin oululainen urheiluseura pistää lappua luukulle talven mittaan. Jos AC Oulu tippuu Veikkausliigasta, niin siinä sitten voidaan miettiä, mitä pääsarjaurheilua Oulussa voitaisiin seurata ensi kesänä. Varmaankin pitää lähteä katsomaan jotain rugbya tai ultimatea.
Vanha kunnon numero 62 teki sitten paluun Kärppäpaitaan. Parin viime kauden otteet Timråssa ja Skellefteåssa eivät paljoa lupaa, mutta optimisti ajattelee näin. Tenkrat ei ole koskaan pettänyt Kärppäpaidassa eivätkä miehen pelitaidot ole häipyneet mihinkään, jopa nopeus on vielä tallella 33-vuotiaalla kiiturilla. Mies saa kadoksissa olevan itseluottamuksensa takaisin tutussa peliympäristössä ja pelaaminen kiinnostaa taas. Viimeksi kun Tenkrat Oulussa pelasi kaudella 05-06 pelaaminen oli enemmän tai vähemmän velttoa löysäilyä. Nyt ei pitäisi jäädä motivaatiosta kiinni, sen verran kova näytön paikka miehellä on.
Alkaa Kärppien pelaajamateriaali näyttää taas mestaruuden arvoiselta. Vanha totuus on, että se hyökkäys on paras puolustus ja se joukkue voittaa ottelun, joka tekee enemmän maaleja. Nyt pitäisi alkaa maaleja tulla. Ja omiinkaan ei joka ottelussa tule ropisemaan, kun Petri Koivisto alkaa keskittyä kiekkojen torjumiseen. Viime viikon saldo oli vakuuttava 0+3. Harmittavasti syötöt olivat vain vastustajan maaleihin.
Tarinan kolikolla on kaksi puolta. On surullista, että viime pesiskauden nelonen joutuu luopumaan sarjapaikasta talousvaikeuksien takia. Kaikki Lipon viime kauden tähtipelaajat tulevat yhä asumaan Oulussa, mutta käyvät pelaamassa ensi kesänä Satakunnassa, Pohjanmaalla tai Kainuussa. Toisaalta taas, vihdoin oululaista pesäpalloa voidaan lähteä rakentamaan terveeltä pohjalta ilman jokavuotisia puheita konkursseista ja myöhässä olevista palkoista.
Sunnuntai-illan tapahtumat Castrenissa saattoivat myös merkitä sitä, että eräs toinenkin oululainen urheiluseura pistää lappua luukulle talven mittaan. Jos AC Oulu tippuu Veikkausliigasta, niin siinä sitten voidaan miettiä, mitä pääsarjaurheilua Oulussa voitaisiin seurata ensi kesänä. Varmaankin pitää lähteä katsomaan jotain rugbya tai ultimatea.
Vanha kunnon numero 62 teki sitten paluun Kärppäpaitaan. Parin viime kauden otteet Timråssa ja Skellefteåssa eivät paljoa lupaa, mutta optimisti ajattelee näin. Tenkrat ei ole koskaan pettänyt Kärppäpaidassa eivätkä miehen pelitaidot ole häipyneet mihinkään, jopa nopeus on vielä tallella 33-vuotiaalla kiiturilla. Mies saa kadoksissa olevan itseluottamuksensa takaisin tutussa peliympäristössä ja pelaaminen kiinnostaa taas. Viimeksi kun Tenkrat Oulussa pelasi kaudella 05-06 pelaaminen oli enemmän tai vähemmän velttoa löysäilyä. Nyt ei pitäisi jäädä motivaatiosta kiinni, sen verran kova näytön paikka miehellä on.
Alkaa Kärppien pelaajamateriaali näyttää taas mestaruuden arvoiselta. Vanha totuus on, että se hyökkäys on paras puolustus ja se joukkue voittaa ottelun, joka tekee enemmän maaleja. Nyt pitäisi alkaa maaleja tulla. Ja omiinkaan ei joka ottelussa tule ropisemaan, kun Petri Koivisto alkaa keskittyä kiekkojen torjumiseen. Viime viikon saldo oli vakuuttava 0+3. Harmittavasti syötöt olivat vain vastustajan maaleihin.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Urheilujorinoita
Tervehdys lukijat!
Tänään 15.10.2010 alkaa allekirjoittaneen bloggausura. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan aiheista, jotka puhuttavat milloinkin urheilumaailmaa. Oululaisena pääpainoni teksteissä on Oulun urheilussa, mutta se tuskin ketään haittaa.
Eilen Oulun ylpeys Kärpät kävi höntsäämässä voiton Tampereen Ilveksestä. Ottelu oli surullinen näytelmä ja hyvä osoitus nykypäivän SM-liigasta. Harhasyöttöjä, kehnoja viimeistely-yrityksiä, kiekko katsomoon -jäähyjä. Kaikin puolin haukotuttava elämys. On helppo sanoa, että Kärpät tulee parantamaan peliään kauden edetessä. Sen takaavat ensinnäkin nimet Rosa, Tenkrat ja sekä mr. X puolustuksessa. Tämän X:n piti olla Tom Preissing, mutta hän valitettavasti ei Ouluun saavu. Kun Kärpät saa riveihinsä edellä mainitut tsekit, ei hyökkäyksestä tulivoimaa puutu. Laitahyökkääjäosasto Rosa, Tenkrat, Luomala, Kuusela, Hedström, Donskoi tulee laittamaan verkot pöllyämään.
Viimeisenä mainittu Joonas Donskoi on ollut koko alkukauden positiivisin yllätys Kärppäpaidassa. Jo viime syksynä debytoinut 18-vuotias laituri saa kasvaa huippupelaajaksi salamavalojen loisteen ulkopuolella. Vuonna 1992 syntynyt Donskoi on ollut koko junioriuransa entisen joukkuetoverinsa Mikael Granlundin varjossa ja tänäkin SM-liigasyksynä suurimman huomion tulokaspelaajista on vienyt Ässien Joel Armia. Kukaan ei tunnu noteeraavan Donskoita, vaikka pojan esitykset ovat erinomaisia.
Donskoin tarinassa on paljon samaa kuin Jussi Jokisen vastaavassa urakehityksessä. Jokinenkin kypsyi huippupelaajaksi ikätovereidensa Joni Pitkäsen, Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun varjossa. Antaa median seurata muita, Donskoi tulee ja näyttää Suomi-kiekon tulevaisuuden tien.
Entäs eilisen sympaattinen häviäjä Ilves? Tällä hetkellä tamperelaiset ovat liigan hajuttomin poppoo. Kaikki muistavat Raipen, no, Raipe lopetti, Ilves sukelsi. Vielä kaudella 2007-2008 Ilves laittoi Kärpät tiukille puolivälierissä. Sen jälkeen sukellus on ollut syvä. Viimeksi tänään kerrottiin Ilveksen tehneen yli 500 000 euron taloudellisen tappion. Joukkueen paras sopimuspelaaja Colby Genoway piti myydä Luganoon, koska hänen palkkaansa ei ollut varaa. Ilveksen joukkue on täynnä pelaajia, jotka hädin tuskin pärjäisivät Mestiksessä.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin kävi paistattelemassa salamavaloissa. Suomen jalkapallomaajoukkueen taival kohti vuoden 2012 EM-kisoja katkesi kuin kananlento. Kolme ottelua, nolla pistettä. Stuart Baxterin päätä on vaadittu vadille. Vaikkei tämä Solnan puolijumala omalla toiminnallaan sinänsä edistä Huuhkajien mahdollisuuksia pärjätä, ei hän syyllinenkään ole. Syyllinen löytyy 2000-luvun alusta. Silloin maajoukkueella meni kerrankin lujaa ja U-21-maajoukkuekin oli Argentiinassa MM-turnauksessaan. Maailman huippumaita pidettiin tiukilla, Hyypiä loisti Liverpoolissa, Litmanen pelasi Englannissa, Espanjassa ja Hollannissa, Antti Niemi oli Englannin kenttien kovin maalivahti. Sellainenkin keskinkertaisuus kuin Aki Riihilahti ja pääsi Valioliigaan asti.
Meanwhile in Finland: Veikkausliigan yleisömäärät olivat kolminumeroisia, junnuvalmennus oli surkeampaa kuin koskaan, Palloliitto lämmitteli satasen seteleillä saunaa. Kerrankin oli buumia mihin tarttua, mutta ei. Roy Hodgson kävi puhaltamassa kytevään nuotioon ja noen haju herättikin ihmiset Palloliiton toimistolla. Nyt Palloliitossa on tehty hyviä linjauksia, Veikkausliiga kiinnostaa edes joitakin ja juniorimaajoukkueet pärjäävät joskus. Hyviä nuoria pelaajia on tulossa. Esikuvat vain puuttuvat. Onneksi on Messi, jota voi ihailla, ja toki Litmasen patsas Lahdessa.
Niinistön paistattelun tulos oli se, että Baxter jatkaa nämä karsinnat loppuun. Disco-Stu ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Viisas veto ottaen huomioon tiistaiset kommentit Iltalehden toimittajalle.
Tänään 15.10.2010 alkaa allekirjoittaneen bloggausura. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan aiheista, jotka puhuttavat milloinkin urheilumaailmaa. Oululaisena pääpainoni teksteissä on Oulun urheilussa, mutta se tuskin ketään haittaa.
Eilen Oulun ylpeys Kärpät kävi höntsäämässä voiton Tampereen Ilveksestä. Ottelu oli surullinen näytelmä ja hyvä osoitus nykypäivän SM-liigasta. Harhasyöttöjä, kehnoja viimeistely-yrityksiä, kiekko katsomoon -jäähyjä. Kaikin puolin haukotuttava elämys. On helppo sanoa, että Kärpät tulee parantamaan peliään kauden edetessä. Sen takaavat ensinnäkin nimet Rosa, Tenkrat ja sekä mr. X puolustuksessa. Tämän X:n piti olla Tom Preissing, mutta hän valitettavasti ei Ouluun saavu. Kun Kärpät saa riveihinsä edellä mainitut tsekit, ei hyökkäyksestä tulivoimaa puutu. Laitahyökkääjäosasto Rosa, Tenkrat, Luomala, Kuusela, Hedström, Donskoi tulee laittamaan verkot pöllyämään.
Viimeisenä mainittu Joonas Donskoi on ollut koko alkukauden positiivisin yllätys Kärppäpaidassa. Jo viime syksynä debytoinut 18-vuotias laituri saa kasvaa huippupelaajaksi salamavalojen loisteen ulkopuolella. Vuonna 1992 syntynyt Donskoi on ollut koko junioriuransa entisen joukkuetoverinsa Mikael Granlundin varjossa ja tänäkin SM-liigasyksynä suurimman huomion tulokaspelaajista on vienyt Ässien Joel Armia. Kukaan ei tunnu noteeraavan Donskoita, vaikka pojan esitykset ovat erinomaisia.
Donskoin tarinassa on paljon samaa kuin Jussi Jokisen vastaavassa urakehityksessä. Jokinenkin kypsyi huippupelaajaksi ikätovereidensa Joni Pitkäsen, Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun varjossa. Antaa median seurata muita, Donskoi tulee ja näyttää Suomi-kiekon tulevaisuuden tien.
Entäs eilisen sympaattinen häviäjä Ilves? Tällä hetkellä tamperelaiset ovat liigan hajuttomin poppoo. Kaikki muistavat Raipen, no, Raipe lopetti, Ilves sukelsi. Vielä kaudella 2007-2008 Ilves laittoi Kärpät tiukille puolivälierissä. Sen jälkeen sukellus on ollut syvä. Viimeksi tänään kerrottiin Ilveksen tehneen yli 500 000 euron taloudellisen tappion. Joukkueen paras sopimuspelaaja Colby Genoway piti myydä Luganoon, koska hänen palkkaansa ei ollut varaa. Ilveksen joukkue on täynnä pelaajia, jotka hädin tuskin pärjäisivät Mestiksessä.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin kävi paistattelemassa salamavaloissa. Suomen jalkapallomaajoukkueen taival kohti vuoden 2012 EM-kisoja katkesi kuin kananlento. Kolme ottelua, nolla pistettä. Stuart Baxterin päätä on vaadittu vadille. Vaikkei tämä Solnan puolijumala omalla toiminnallaan sinänsä edistä Huuhkajien mahdollisuuksia pärjätä, ei hän syyllinenkään ole. Syyllinen löytyy 2000-luvun alusta. Silloin maajoukkueella meni kerrankin lujaa ja U-21-maajoukkuekin oli Argentiinassa MM-turnauksessaan. Maailman huippumaita pidettiin tiukilla, Hyypiä loisti Liverpoolissa, Litmanen pelasi Englannissa, Espanjassa ja Hollannissa, Antti Niemi oli Englannin kenttien kovin maalivahti. Sellainenkin keskinkertaisuus kuin Aki Riihilahti ja pääsi Valioliigaan asti.
Meanwhile in Finland: Veikkausliigan yleisömäärät olivat kolminumeroisia, junnuvalmennus oli surkeampaa kuin koskaan, Palloliitto lämmitteli satasen seteleillä saunaa. Kerrankin oli buumia mihin tarttua, mutta ei. Roy Hodgson kävi puhaltamassa kytevään nuotioon ja noen haju herättikin ihmiset Palloliiton toimistolla. Nyt Palloliitossa on tehty hyviä linjauksia, Veikkausliiga kiinnostaa edes joitakin ja juniorimaajoukkueet pärjäävät joskus. Hyviä nuoria pelaajia on tulossa. Esikuvat vain puuttuvat. Onneksi on Messi, jota voi ihailla, ja toki Litmasen patsas Lahdessa.
Niinistön paistattelun tulos oli se, että Baxter jatkaa nämä karsinnat loppuun. Disco-Stu ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Viisas veto ottaen huomioon tiistaiset kommentit Iltalehden toimittajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)