Joulu on kohta ovella ja jokainen SM-liigajoukkue tarvitsisi joulupukilta jonkun lahjan. Mutta mitä? Blogisti soitti liigajoukkueet läpi ja lähetti sähköpostia Korvatunturille. Joulupukki vastasi sähköpostiin ja tulos oli seuraava:
Blues: Toiveissa uusi omistaja, mutta päällä pelko, ettei kukaan halua omistaa espoolaista jääkiekkoseuraa. Myös identiteetti, juuret ja kannattajia toiveissa.
Joulupukki vastaa: Rajansa ne on minullakin! Katsotaan, jos tuolta Venäjänmaalta löytyisi joku öljyoligarki, jolla olisi vähän löysää rahaa.
HIFK: Pari uutta hyökkääjää, pari puolustajaa, Sidney Crosby, Patrick Roy maaliin ja Petri Matikaiselle pelikirja.
Joulupukki vastaa: Äkkiähän ne teidän viime kauden yli miljoonan euron voitot on kohta kuitattu. Onneksi svenskatalande bättre folk raottaa kukkaroa. Mutta ei uudet pelaajat autuaaksi tee. Pistetään silti yksi Mestis-maalivahti Kouvolasta pakettiin.
HPK: Ihan sama mitä, jotain.
Joulupukki vastaa: Siltä se meno on näyttänytkin, että jotain tarvitsisi tehdä. Päävalmentajanne on hieman liian kiva ja pelaajia kohtaan vaatimaton. Pistetään Raimo Summanen pakettiin, niin saadaan paska potkittua pois rattaista.
Ilves: Päävalmentaja Hiitelälle pelikirja.
Joulupukki vastaa: Päävalmentajan poika kirjoittaa Veikkaajaan analyyttisempiä tekstejä kuin isäukko kertoo omille pelaajilleen. Laitetaan Nokian N7-puhelin pakettiin, niin saa isä soittaa pojalta pari vinkkiä.
Jokerit: Uusi maalivahti, Jarkko Ruutu anger management -kurssille.
Joulupukki vastaa: Mihin te uutta maalivahtia tarvitsette? Eikö se Kilpeläinen riitä? Ei se loppukautta poissa ole. Lähetetään Ruudun Jarkolle viikon kylpylälomalahjakortti Ikaalisiin.
JYP: Venäläisiä scouteille lentolippuja Jyväskylään, että voivat ostaa lisää pelaajia meiltä.
Joulupukki vastaa: Kaikki tietävät Sami Vatasen tason, ei häntä varten tarvitse lentää Uralin takia Jyväskylään. Vai luuletteko, että joku muu pelaaja kiinnostaisi KHL:ssä? Harri Pesonen Omskin ykköskentässä? Hoho.
KalPa: Peliin suoraviivaisuutta.
Joulupukki vastaa: Eikö tämä hoidu valmennuksella ja asennemuutoksella, ei joulupukin lahjalla? Laitetaan pakettiin joku kiva tietokone ja satamegainen netti, niin voitte katsella NHL.comin videoita.
Kärpät: Hyökkääjä, Hostikalle kausikortti fysioterapiaan.
Joulupukki vastaa: Hmm. Jospa utj ja tj lopettaisivat asioinnin tsekkiagentti Magalin kanssa ja soittelisivat seuraavaksi Pohjois-Amerikkaan. Tai vaihtoehtoisesti poistaisivat Ruotsin jämäjoukkueista tammikuussa jonkun takuuvarman tykin. Hostikalle SATS:n kanta-asiakkuus, niin ei teidänkään tarvi laittaa Karhusta maaliin. Harmittaisi minuakin, jos Korvatunturin Palloseurassa pelaisi maalivahti, joka pelkää kiekkoa.
Lukko: Lisää ulkomaalaisia.
Joulupukki vastaa: Sekö on vastaus siihen, kun peli ei suju: pelaajia vaihdetaan koko ajan? Ei se niin toimi. Mutta jos haluatte jatkaa valitsemallanne tiellä, niin laitetaan Äijänsuon jäähallille pyörivät ovet, niin sujuu pelaajaliikenne vaivattomammin.
Pelicans: Hoviselle Asterixin taikajuomaa, että pysyy kunnossa.
Joulupukki vastaa: En minä mikään Aktavix ole. Laitetaan parit kuminauhat ja jumppapallot, niin pysyy mies kasassa loppukauden.
SaiPa: Rahaa.
Joulupukki vastaa: Tämä on se perinteinen mielikuvituksettoman miehen toive. En kyllä ihmettele, kun teitte miljoonan tappiota neljän miljoonan euron liikevaihdolla. Laitetaan viisi riviä lottoa ja toimitusjohtajalle yliopistopaikka taloustieteelliseen.
Tappara: Kuulosuojaimet.
Joulupukki vastaa: En ihmettele, en minäkään jaksaisi kuunnella Dufvan huutoa. Kaupan päälle Barkoville pullo Clearasilia.
TPS: Kärsivällisyyttä kannattajille.
Joulupukki vastaa: Yritetään, mutta voidaan sielläkin päässä katsoa peiliin. Otitte valmentajaksi kiekkokontrollimies Virran ja pelaajiksi hankittiin jonituomisia ja markoanttiloita. Onkohan joukkue kasattu hyvin, kun 16-vuotiaat juniorit korvaavat vanhat konkarit.
Ässät: Zaborskylle kuolemattomuuskoodi.
Joulupukki vastaa: Kieltämättä aika tarpeeseen tulisi. Kukapa nyt ei pärjäisi ilman miestä, joka paukuttelee maalin per peli. Mutta pärjäisitte ilmankin. Laitetaan nyt purkki mobilaattia. Ja bonuksena kiinalainen liikemies, joka perustaa maailman isoimman hitsaamon Kirjurinluotoon, niin saa kannattajatkin töitä.
perjantai 25. marraskuuta 2011
torstai 27. lokakuuta 2011
Paloturvallisuus ennen kaikkea
SM-liiga ja Suomen Palloliitto ovat kaikessa viisaudessaan kieltäneet tifomuovin käytön kannattajilta armon vuonna 2011. Pelkona on, että tämä muovi voi syttyä katsomossa tuleen. Eräiden arvioiden mukaan muun muassa soihdut voivat sytyttää tällaisen muovin erittäin helposti. Jääkiekkokatsomoissahan soihtuja näkee tuon tuosta Suomessa, joten pelko on aiheellinen.
Nyt Tampereen Tappara on päättänyt lähteä riehumaan halloweenin kunniaksi ja kehottaa kannattajiaan pukeutumaan halloween-otteluun lauantaina 29.10. oranssiin jätesäkkiin. Viime kerralla, kun kävin roskakatokselle viemässä roskia, olivat jätesäkit muovia. Hetkinen, jätesäkit päällä katsomossa sallittua, tifomuovi kiellettyä. Jos samanlainen kampanja olisi Suomen maajoukkueen kannattajien, kärppäfanien tai sakilaisten masinoima, ihmisiä oltaisiin jo viemässä putkaan. Jos paloviranomaiset eivät puutu Tapparan tempaukseen, on se osoitus siitä, että kannattajatoimintaa yritetään kitkeä tosissaan Suomessa ja säännöt eivät ole samat kaikille.
Nyt Tampereen Tappara on päättänyt lähteä riehumaan halloweenin kunniaksi ja kehottaa kannattajiaan pukeutumaan halloween-otteluun lauantaina 29.10. oranssiin jätesäkkiin. Viime kerralla, kun kävin roskakatokselle viemässä roskia, olivat jätesäkit muovia. Hetkinen, jätesäkit päällä katsomossa sallittua, tifomuovi kiellettyä. Jos samanlainen kampanja olisi Suomen maajoukkueen kannattajien, kärppäfanien tai sakilaisten masinoima, ihmisiä oltaisiin jo viemässä putkaan. Jos paloviranomaiset eivät puutu Tapparan tempaukseen, on se osoitus siitä, että kannattajatoimintaa yritetään kitkeä tosissaan Suomessa ja säännöt eivät ole samat kaikille.
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Kolmen kerroksen väkeä
Jääkiekon SM-liigaa on nyt tahkottu palttiarallaa kymmenen kierrosta ja voimasuhteet ovat jo hyvää vauhtia muodostumassa. Te kaikki kolme tämän blogin lukijaa tietysti odotatte, että ottaisin kantaa tapaukseen Janne Pesonen. Sanon vain siitä sen, että on surullista, että Kärppien nykyinen seurajohto on tehnyt organisaatiosta sellaisen, ettei edes seuraikonin maineessa oleva pelaaja halua tulla pelaamaan Ouluun. Aikansa kutakin, sanoi mummo, kun istui katiskassa pääsiäispyhä ja jokainen voi siitä vetää mielipiteet.
Liigassa on tällä hetkellä kaksi joukkuetta ylitse muiden: Jokerit ja KalPa. Molemmat pelaavat aivan loistavaa jääkiekkoa. Mutta onko näillä kahdella peeveessä enää kiristysruuvia? Valtaako toisen kerroksen väki ylimmän kerroksen väen reviirin keväällä?
Ja tässä toisessa kerroksessa tulevat HIFK, Pelicans, Kärpät ja Ässät. Tässä vaiheessa kautta on mahdoton sanoa, mihin järjestykseen nämä kuusi parasta joukkuetta päätyvät runkosarjassa, mutta tässä ovat kuusi parasta. Nämä neljä viimeisintä vain eivät ole vielä tällä hetkellä runkosarjan voiton edellyttämällä tasolla, mutta turhaapa sitä tässä vaiheessa kautta vielä olisi.
Ja sinne viimeiseen koriin heitetään kaikki muut liigan kahdeksan joukkuetta. Surullinen tilanne, mutta ei voi mitään. Näiden muiden toiminta on satunnaista räpiköintiä, jolla voitetaan hyvällä tuurilla lauantainen kotiottelu kahden ylimmän kerroksen joukkueilta, mutta siihen se sitten jääkin.
Erilaisilla keskustelupalstoilla on pohdittu taas joukkueiden pelaajabudjetteja ja ihmetelty sitä, että Kärpillä on lähes yhtä iso pelaajabudjetti kuin Jokereilla tai HIFK:lla. Monesti vain unohtuu sellainenkin asia, että Kärpissä kolmikko Koskenkorva-Saarenheimo-Kemppainen nappaa kakun päältä heti 700 000 euroa ja perään Jari Viuhkola ja Mikko Lehtonen puoli miljoonaa. Ja tuskin "HopLop"-Haataja ja Seinäjoen Pupu-Jussien kasvatti Ville Mäntymaakaan ihan pennosilla pelaavat. Jotkut edellä mainituista ovat ison rahan arvoisia, toiset taas eivät. Ainakaan minun mielestäni.
Jalkapallomaajoukkuekin lopetti EM-karsintansa. Muurisen Anan sanoin, eteenpäin on menty, mutta ongelmat ovat hyökkäyksessä, kuten tavallista. Puolustus ja keskikenttä nelikon Toivio-Moisander-Eremenko-Ring johdolla tulee olemaan kunnossa seuraavat viisi-kymmenen vuotta, mutta kuka tekisi maalit ja antaisi viimeiset ratkaisevat syötöt? Litmaselle Asterixin taikajuomaa ja Mixu kärkeen tuomaan fyysistä preesenssiä? Ei tätä maata väyrysten ja hippitukkaihmelapsikahdenottelunihmepukkien johdolla nosteta Euroopan top 10:een vuoteen 2020 mennessä, joka muuten on Palloliiton tavoite. Tällä hetkellä ollaan noin sijalla 40 ja edellä pyyhkii nykyään Erki Noolinkin kotimaa. Realismi - missä pelaa?
Palloliitto on Euroopan top 10:ssä vain huliganismin ennakkokitkennässä, joka saavuttaa kuukausi kuukaudelta tragikoomisempia piirteitä. Saapa nähdä uskaltaako sitä enää näyttäytyä suomalaisessa jalkapallotapahtumassa, kun tällaisia tekstejä tulee kirjoiteltua.
Veikkauksen monopolia en ainakaan uskalla alkaa kritisoida, kun alkaa puhelin piristä astetta kuumempana sen jälkeen. Kukapa nyt haluaisi kritisoida tahoa, joka on perustettu aikanaan siihen tarkoitukseen, että tuotto ohjataan suomalaiselle urheilulle, mutta nykyään urheilu saa vain 40 prosenttia, kun taide ja kulttuuri vievät loput? Tai tahoa, jonka Lottoon kaikki vähäiset eläkkeensä tunkevat mummot eivät ole peliongelmaisia? Veikkauksen toiminta muistuttaa aikalailla keskiaikaisen katolisen kirkon toimintaa. "Kun kolikko laatikkoon kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." Kuka olisi se tämän yhteiskunnan Martti Luther, joka uskaltaisi murtaa rahapelien monopolin? Tulipa taas puhuttua ohi suun, puheluita odotellessa.
Liigassa on tällä hetkellä kaksi joukkuetta ylitse muiden: Jokerit ja KalPa. Molemmat pelaavat aivan loistavaa jääkiekkoa. Mutta onko näillä kahdella peeveessä enää kiristysruuvia? Valtaako toisen kerroksen väki ylimmän kerroksen väen reviirin keväällä?
Ja tässä toisessa kerroksessa tulevat HIFK, Pelicans, Kärpät ja Ässät. Tässä vaiheessa kautta on mahdoton sanoa, mihin järjestykseen nämä kuusi parasta joukkuetta päätyvät runkosarjassa, mutta tässä ovat kuusi parasta. Nämä neljä viimeisintä vain eivät ole vielä tällä hetkellä runkosarjan voiton edellyttämällä tasolla, mutta turhaapa sitä tässä vaiheessa kautta vielä olisi.
Ja sinne viimeiseen koriin heitetään kaikki muut liigan kahdeksan joukkuetta. Surullinen tilanne, mutta ei voi mitään. Näiden muiden toiminta on satunnaista räpiköintiä, jolla voitetaan hyvällä tuurilla lauantainen kotiottelu kahden ylimmän kerroksen joukkueilta, mutta siihen se sitten jääkin.
Erilaisilla keskustelupalstoilla on pohdittu taas joukkueiden pelaajabudjetteja ja ihmetelty sitä, että Kärpillä on lähes yhtä iso pelaajabudjetti kuin Jokereilla tai HIFK:lla. Monesti vain unohtuu sellainenkin asia, että Kärpissä kolmikko Koskenkorva-Saarenheimo-Kemppainen nappaa kakun päältä heti 700 000 euroa ja perään Jari Viuhkola ja Mikko Lehtonen puoli miljoonaa. Ja tuskin "HopLop"-Haataja ja Seinäjoen Pupu-Jussien kasvatti Ville Mäntymaakaan ihan pennosilla pelaavat. Jotkut edellä mainituista ovat ison rahan arvoisia, toiset taas eivät. Ainakaan minun mielestäni.
Jalkapallomaajoukkuekin lopetti EM-karsintansa. Muurisen Anan sanoin, eteenpäin on menty, mutta ongelmat ovat hyökkäyksessä, kuten tavallista. Puolustus ja keskikenttä nelikon Toivio-Moisander-Eremenko-Ring johdolla tulee olemaan kunnossa seuraavat viisi-kymmenen vuotta, mutta kuka tekisi maalit ja antaisi viimeiset ratkaisevat syötöt? Litmaselle Asterixin taikajuomaa ja Mixu kärkeen tuomaan fyysistä preesenssiä? Ei tätä maata väyrysten ja hippitukkaihmelapsikahdenottelunihmepukkien johdolla nosteta Euroopan top 10:een vuoteen 2020 mennessä, joka muuten on Palloliiton tavoite. Tällä hetkellä ollaan noin sijalla 40 ja edellä pyyhkii nykyään Erki Noolinkin kotimaa. Realismi - missä pelaa?
Palloliitto on Euroopan top 10:ssä vain huliganismin ennakkokitkennässä, joka saavuttaa kuukausi kuukaudelta tragikoomisempia piirteitä. Saapa nähdä uskaltaako sitä enää näyttäytyä suomalaisessa jalkapallotapahtumassa, kun tällaisia tekstejä tulee kirjoiteltua.
Veikkauksen monopolia en ainakaan uskalla alkaa kritisoida, kun alkaa puhelin piristä astetta kuumempana sen jälkeen. Kukapa nyt haluaisi kritisoida tahoa, joka on perustettu aikanaan siihen tarkoitukseen, että tuotto ohjataan suomalaiselle urheilulle, mutta nykyään urheilu saa vain 40 prosenttia, kun taide ja kulttuuri vievät loput? Tai tahoa, jonka Lottoon kaikki vähäiset eläkkeensä tunkevat mummot eivät ole peliongelmaisia? Veikkauksen toiminta muistuttaa aikalailla keskiaikaisen katolisen kirkon toimintaa. "Kun kolikko laatikkoon kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa." Kuka olisi se tämän yhteiskunnan Martti Luther, joka uskaltaisi murtaa rahapelien monopolin? Tulipa taas puhuttua ohi suun, puheluita odotellessa.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Lapsuuteni sankarit
Kun blogisti oli pieni poika vuonna 1997, ja tykkäsi urheilusta yhtä paljon kuin nykyisin, hän katsoi tv:stä MTV3 Hockey Nightia, jossa luisteli TPS:n puolustaja Karlis Skrastins.
Kun pelasin NHL99-peliä, Teemu Selänteen takana Anaheimissa luuti Ruslan Salei.
Kun luin 2000-luvun puolivälissä Jääkiekkolehteä, Stefan Liv esitteli siinä maskiaan, jossa keikisteli prinsessa Madeleine.
Kun Carolina voitti 2006 Stanley Cupin, ihailin Josef Vasicekin työmoraalia.
Kun Kärpät pelasi syksyllä 2008 Champions' Hockey Leaguessa, Magnitogorskin Jan Marek upotti Kärpät yksin Raksilan illassa.
Kun katsoin kevään 2011 MM-kisojen jatkosarjan viimeisiä otteluita, Pavol Demitra itki viimeisessä maaottelussaan.
Nyt he ovat kaikki siirtyneet uusille maille ja maailma on taas erilainen paikka elää. Asioista ja virheistä on aina otettu opiksi, toivottavasti myös tällä kertaa.
Manchester United nousi jaloilleen ja maailman huipulle vuoden 1958 onnettomuuden jälkeen. Myös "Veturi" nousee takaisin raiteilleen.
Kun pelasin NHL99-peliä, Teemu Selänteen takana Anaheimissa luuti Ruslan Salei.
Kun luin 2000-luvun puolivälissä Jääkiekkolehteä, Stefan Liv esitteli siinä maskiaan, jossa keikisteli prinsessa Madeleine.
Kun Carolina voitti 2006 Stanley Cupin, ihailin Josef Vasicekin työmoraalia.
Kun Kärpät pelasi syksyllä 2008 Champions' Hockey Leaguessa, Magnitogorskin Jan Marek upotti Kärpät yksin Raksilan illassa.
Kun katsoin kevään 2011 MM-kisojen jatkosarjan viimeisiä otteluita, Pavol Demitra itki viimeisessä maaottelussaan.
Nyt he ovat kaikki siirtyneet uusille maille ja maailma on taas erilainen paikka elää. Asioista ja virheistä on aina otettu opiksi, toivottavasti myös tällä kertaa.
Manchester United nousi jaloilleen ja maailman huipulle vuoden 1958 onnettomuuden jälkeen. Myös "Veturi" nousee takaisin raiteilleen.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Listojen listat
Tämäkin blogi päivittyy tätä nykyä yhtä usein kuin Petteri Sihvosen kannanotot Urheilulehdessä, mutta kirjotellaan välissä. Blogisti aikoo tällä kertaa sortua helppo-journalismiin eli erilaisiin listauksiin, mutta iso yleisö tykkää listoista ja ne herättävät keskustelua, niin varmaan. Mutta tänään käsittelyssä kaksi top 10 -listaa kesäisin aihein: jalkapallo ja pesäpallo.
Pesäpallokesän top 10 -ilmiöt (oululaisella painotuksella):
10) OjKi:n maakuntasarjaporukka. Turo on kuulemma pelannut numerolla 3 ja ottanut syöksykopinkin. Yleisö vaatii silti lisää vastuuta. Numerolle 4 ja merkki päälle jokaisella lyönnillä. Silti: Eteenpäin on menty.
9) Aki Orava. Pienellä roolilla huikeita tehoja Sotkamossa. Jos saisi vastuuta enemmän, Sotkamo voisi olla vieläkin ylivoimaisempi. Ja jaksaa aukoa päätään vastustajille ja katsojille.
8) Hannu Huuskonen. Kyllähän Hannu osasi lukkaroida jo Oulussa, mutta nyt on räjähtänyt myös sisällä. Sehän ossaa lyödä! Lyöjäpörssissä sija kymmenen, huhhuh.
7) Mikä lautaskammo? Topi Kosonen on täällä taas. Ainoa syy, miksi Pattijoki voi tänä vuonna edes haaveilla neljän parhaan joukossa olemisesta.
6) Kumurakeli. Matti Korhonen paukuttelee kumuraa pitkin takakenttää. Lyöjäpörssissä sija 7 hallussa, ja aivan ansaitusti. Eräät Pattijoen Urheilijat olisivat ehkä voineet tarvita tätä miestä ryhmäänsä, mutta nyt Kumura saattaa pudottaa PattU:n pudotuspeleissä korkealta alas.
5) Kiekon marssi. Oulujoen Kiekko on kovaa vauhtia matkalla Ykkössarjaan ja samoilla vauhteilla alueen ykkösjoukkueeksi. Jos he onnistuvat pitämään kiinni Santeri Haipuksesta, Aki Oravasta talvivalmentajana ja kaikista nuorista lupauksista höystettyinä Oulun alueen konkareilla, jotka nyt pelaavat toisaalla, on Kiekolla kaikki mahdollisuudet perinteisenä seurana hakata itsensä pysyvästi superiin.
4) Manninen. Vaikka Lippo tahkoaa Ykköstä, niin Manninen ei Lippoa hylkää. Tämä ykkösfani on tälle kesälle ehditty jo ajaa katsomostakin pihalle ja pelaajatkin ovat soittaneet suutaan katsomoon. Paras episodi nähtiin paikallisottelussa KeKiä vastaan, kun mies pamahti lehdistötilaisuuteen penäämään oikeuksiaan ottelun päätuomarilta.
3) Pattijoen kenttäkuuluttaja. Syytän tästä Antero Mertarantaa. Miksi sinä toit Suomeen tämän huutamiskulttuurin, joka sitten pitää tartuttaa kuppakylän kenttäkuuluttajaan? Kaikki, jotka ovat joskus vahingossa eksyneet Raaheen allekirjoittavat adressin, että tämä mies pitäisi kantaa kauas mikrofonin ääreltä. Kun ei pitäisi huutaa, mies rääkkää korvia, mutta kun muilta paikkakunnilta kerrotaan tilanteita muminasta ei ota mitään selkoa. Ei jatkoon.
2) Vielä yks kalija. Itä-Lännessä tunnetusti otetaan miehestä mittaa, kaljan äärellä. Oulujoen Kiekon 18-vuotias Antti Korhonen ei päässyt pelaamaan B-poikien arvo-ottelua, kun hän ei selvinnyt aamun promillemittauksesta. Huvit ensin, sitten kotiin.
1) Sotkamon kultajuna. Löytyykö pysäyttäjää? Vimpeli ainoana voi haastaa, mutta pahoin pelkään, että työttömillä metsureilla on takataskussa vielä joku jokerikortti, jonka vetävät esiin. Ulkopelin etukenttä Jimi Heikkinen-Aki Orava-Toni Kohonen on sellainen bermudan kolmio, jossa moni laiva ajaa syksyllä vielä pahasti karille.
Jalkapallokesän top 10 -ilmiöt:
10) TamU hakee liigapaikkaa kaudelle 2012. Vuosi välissä pelaamatta ja takaisin liigaan? Oliko tämä joku STT:n vitsi? Soittakaa Kiinaan herra Ye'lle, jos häneltä irtoaisi taas muutama euro suomalaiseen jalkapalloon, kun Perumal on viety Jänkhän vankilaan.
9) Sopupelilajin leima. Jos joku jalkapalloihminen vielä kehtaa haukkua hyvällä omallatunnolla pesäpalloa sopupalloksi, niin millähän nimellä jalkapalloa pitäisi kutsua? Jokaisen helponnäköisen maalin jälkeen FF2 on täynnä sopupeli- ja maksettu maalivahti -kommentteja. Itseironiaa vai pelkoa?
8) Suomalainen RoPS. Rovaniemen keskuskentällä on tänä vuonna juoksennellut suomalaisia pelaajia. Menestys vain ei ole tälläkään kertaa ollut kaksinen. Vauhtia hakemaan Ykkösestä.
7) Hongan jogo bonito. Espoossa on vuosikaudet neppailtu 18-vuotiailla jannuilla liigan kärkitasolla, Mika Lehkosuo vannoo eteenpäinmenoa, mutta askel kärkeen on jäänyt ottamatta. Jos Lehkosuo saisi joskus kunnon pelaajamateriaalin, mitä tapahtuisi?
6) Liigan yleinen mielenkiinto: 0. HJK on jo voittanut mestaruuden. Joukkue, joka pystyy heittämään vaihdosta sisään Rami Hakanpään ja Jari Litmasen tasoisia pelaajia on voittanut mestaruuden jo ennen kauden alkua. Ja niin he olivat. Tätä junaa ei pysäytä mikään.
5) Pohjalaaset tuloo. Paini- ja pesishullu Seinäjoki on enää vain myytti. Seinäjoki on nykyään jalkapallokaupunki ja tulossa lujaa kohti Suomen huippua. Nousua Ykköseen ei estää edes vaasalainen valmentaja.
4) Oulun derby. Ei se aidoin Oulun derby (OTP-OPS), mutta hyvä kakkonen tai kolmonen, puhutaan siis AC Oulu-Miiga-jp-ottelusta. Hieno yleisömäärä eikä niinkään tasaisesti jakautunut kannustus. Saa nähdä, millaisia massoja toinen osa tästä spektaakkelista tuo Raatin lehtereille, jos molempien joukkueiden nousuhaaveet ovat förbi. FC Lahti-Tampere United -otteluita kutsuttiin vuosien saatossa nimellä El Plastico. Mikä lempinimi tälle keksittäisiin?
3) Hupilupi Euroopassa. HJK:lla on nappisuorituksella aidot mahdollisuudet selvitä Mestarien liigaan. Vaikeaa se on ja Suomifutiksen kannalta olisi oikeinkin hienoa, jos he onnistuisivat. Muuten Sakilaiset hakee sikarileikkurin ja lähtevät Muurisen Antin perään.
2) OTP Nelosessa. Kolmonen häämöttää jo. Nousu on omissa käsissä. Kunhan manageri Rämä vain pitäisi itsensä kunnossa, niin kannattajienkaan ei tarvitsisi kärsiä rytmihäiriöistä.
1) OTP Pudasjärvellä. Tätä ei Nelosessa olla nähty. Ruutia, ääntä, polliisit, huikeaa jalkapalloa ja rilli kuumana. Tästä ei jalkapallo parane.
Pesäpallokesän top 10 -ilmiöt (oululaisella painotuksella):
10) OjKi:n maakuntasarjaporukka. Turo on kuulemma pelannut numerolla 3 ja ottanut syöksykopinkin. Yleisö vaatii silti lisää vastuuta. Numerolle 4 ja merkki päälle jokaisella lyönnillä. Silti: Eteenpäin on menty.
9) Aki Orava. Pienellä roolilla huikeita tehoja Sotkamossa. Jos saisi vastuuta enemmän, Sotkamo voisi olla vieläkin ylivoimaisempi. Ja jaksaa aukoa päätään vastustajille ja katsojille.
8) Hannu Huuskonen. Kyllähän Hannu osasi lukkaroida jo Oulussa, mutta nyt on räjähtänyt myös sisällä. Sehän ossaa lyödä! Lyöjäpörssissä sija kymmenen, huhhuh.
7) Mikä lautaskammo? Topi Kosonen on täällä taas. Ainoa syy, miksi Pattijoki voi tänä vuonna edes haaveilla neljän parhaan joukossa olemisesta.
6) Kumurakeli. Matti Korhonen paukuttelee kumuraa pitkin takakenttää. Lyöjäpörssissä sija 7 hallussa, ja aivan ansaitusti. Eräät Pattijoen Urheilijat olisivat ehkä voineet tarvita tätä miestä ryhmäänsä, mutta nyt Kumura saattaa pudottaa PattU:n pudotuspeleissä korkealta alas.
5) Kiekon marssi. Oulujoen Kiekko on kovaa vauhtia matkalla Ykkössarjaan ja samoilla vauhteilla alueen ykkösjoukkueeksi. Jos he onnistuvat pitämään kiinni Santeri Haipuksesta, Aki Oravasta talvivalmentajana ja kaikista nuorista lupauksista höystettyinä Oulun alueen konkareilla, jotka nyt pelaavat toisaalla, on Kiekolla kaikki mahdollisuudet perinteisenä seurana hakata itsensä pysyvästi superiin.
4) Manninen. Vaikka Lippo tahkoaa Ykköstä, niin Manninen ei Lippoa hylkää. Tämä ykkösfani on tälle kesälle ehditty jo ajaa katsomostakin pihalle ja pelaajatkin ovat soittaneet suutaan katsomoon. Paras episodi nähtiin paikallisottelussa KeKiä vastaan, kun mies pamahti lehdistötilaisuuteen penäämään oikeuksiaan ottelun päätuomarilta.
3) Pattijoen kenttäkuuluttaja. Syytän tästä Antero Mertarantaa. Miksi sinä toit Suomeen tämän huutamiskulttuurin, joka sitten pitää tartuttaa kuppakylän kenttäkuuluttajaan? Kaikki, jotka ovat joskus vahingossa eksyneet Raaheen allekirjoittavat adressin, että tämä mies pitäisi kantaa kauas mikrofonin ääreltä. Kun ei pitäisi huutaa, mies rääkkää korvia, mutta kun muilta paikkakunnilta kerrotaan tilanteita muminasta ei ota mitään selkoa. Ei jatkoon.
2) Vielä yks kalija. Itä-Lännessä tunnetusti otetaan miehestä mittaa, kaljan äärellä. Oulujoen Kiekon 18-vuotias Antti Korhonen ei päässyt pelaamaan B-poikien arvo-ottelua, kun hän ei selvinnyt aamun promillemittauksesta. Huvit ensin, sitten kotiin.
1) Sotkamon kultajuna. Löytyykö pysäyttäjää? Vimpeli ainoana voi haastaa, mutta pahoin pelkään, että työttömillä metsureilla on takataskussa vielä joku jokerikortti, jonka vetävät esiin. Ulkopelin etukenttä Jimi Heikkinen-Aki Orava-Toni Kohonen on sellainen bermudan kolmio, jossa moni laiva ajaa syksyllä vielä pahasti karille.
Jalkapallokesän top 10 -ilmiöt:
10) TamU hakee liigapaikkaa kaudelle 2012. Vuosi välissä pelaamatta ja takaisin liigaan? Oliko tämä joku STT:n vitsi? Soittakaa Kiinaan herra Ye'lle, jos häneltä irtoaisi taas muutama euro suomalaiseen jalkapalloon, kun Perumal on viety Jänkhän vankilaan.
9) Sopupelilajin leima. Jos joku jalkapalloihminen vielä kehtaa haukkua hyvällä omallatunnolla pesäpalloa sopupalloksi, niin millähän nimellä jalkapalloa pitäisi kutsua? Jokaisen helponnäköisen maalin jälkeen FF2 on täynnä sopupeli- ja maksettu maalivahti -kommentteja. Itseironiaa vai pelkoa?
8) Suomalainen RoPS. Rovaniemen keskuskentällä on tänä vuonna juoksennellut suomalaisia pelaajia. Menestys vain ei ole tälläkään kertaa ollut kaksinen. Vauhtia hakemaan Ykkösestä.
7) Hongan jogo bonito. Espoossa on vuosikaudet neppailtu 18-vuotiailla jannuilla liigan kärkitasolla, Mika Lehkosuo vannoo eteenpäinmenoa, mutta askel kärkeen on jäänyt ottamatta. Jos Lehkosuo saisi joskus kunnon pelaajamateriaalin, mitä tapahtuisi?
6) Liigan yleinen mielenkiinto: 0. HJK on jo voittanut mestaruuden. Joukkue, joka pystyy heittämään vaihdosta sisään Rami Hakanpään ja Jari Litmasen tasoisia pelaajia on voittanut mestaruuden jo ennen kauden alkua. Ja niin he olivat. Tätä junaa ei pysäytä mikään.
5) Pohjalaaset tuloo. Paini- ja pesishullu Seinäjoki on enää vain myytti. Seinäjoki on nykyään jalkapallokaupunki ja tulossa lujaa kohti Suomen huippua. Nousua Ykköseen ei estää edes vaasalainen valmentaja.
4) Oulun derby. Ei se aidoin Oulun derby (OTP-OPS), mutta hyvä kakkonen tai kolmonen, puhutaan siis AC Oulu-Miiga-jp-ottelusta. Hieno yleisömäärä eikä niinkään tasaisesti jakautunut kannustus. Saa nähdä, millaisia massoja toinen osa tästä spektaakkelista tuo Raatin lehtereille, jos molempien joukkueiden nousuhaaveet ovat förbi. FC Lahti-Tampere United -otteluita kutsuttiin vuosien saatossa nimellä El Plastico. Mikä lempinimi tälle keksittäisiin?
3) Hupilupi Euroopassa. HJK:lla on nappisuorituksella aidot mahdollisuudet selvitä Mestarien liigaan. Vaikeaa se on ja Suomifutiksen kannalta olisi oikeinkin hienoa, jos he onnistuisivat. Muuten Sakilaiset hakee sikarileikkurin ja lähtevät Muurisen Antin perään.
2) OTP Nelosessa. Kolmonen häämöttää jo. Nousu on omissa käsissä. Kunhan manageri Rämä vain pitäisi itsensä kunnossa, niin kannattajienkaan ei tarvitsisi kärsiä rytmihäiriöistä.
1) OTP Pudasjärvellä. Tätä ei Nelosessa olla nähty. Ruutia, ääntä, polliisit, huikeaa jalkapalloa ja rilli kuumana. Tästä ei jalkapallo parane.
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Hämärän rajamailla
STT:n doping-oikeudenkäyntiä on nyt pyöritelty kuukauden päivät ja ainakin kirjoittaja on menettänyt otteensa koko juttuun. Mitä tällä haetaan? Miksi tästä on tehty tällainen sotku? Sitten nurkan takaa tulee jotain koposia kertomaan tarinoitaan ja eiköhän sieltä vielä tule joku navetan isäntä Hyrynsalmelta kertomaan oman tarinansa. Ja mihin sitä tarinaa tarvitaan?
Sinälläänhän on ihan hyvä, että oikeutta tässä maassa jaetaan, mutta mikä on median rooli tässä saagassa? Medialla on ainakin alkuperäiset tarkoitusperät hävinneet jo ajat sitten. Nythän iltapäivälehdissä vain pohditaan, kuka käytti ja mitä ainetta. Hakiko Koponen Isometsälle epoa vai viagaraa Haaparannasta? Katso kuvat! Ei näin.
Futisliigakin on alkanut. Onko joku huomannut? Aivan uskomattoman tasapaksu kausi ollut. On talven sopupeliskandaalit ja lisenssisotkut tehneet tehtävänsä. Vain kiviä on kiinnostanut tähän mennessä.
Tulipa käytyä Raksilassa katselemassa pesäpalloa kuppapuron urheilijoiden ja Kankaanpään kohdatessa. Huomasihan siellä sen, että kyseessä oli raahelaisten kotiottelu. Traktorit pärisivät puoliajalla ja Pattijoelta oli lähdetty peliä katsomaan koko suvun voimin. Vaikka kotijoukkue oli vaihtunut viime vuodesta, jotkut asiat säilyivät: yleisömäärässä huijataan noin tuhannella ja aidan takana on parikymmentä katsojaa.
Alasarjapalloiluakin on tietenkin pitänyt seurata. Siellä urheilu on aidoimmillaan. OTP:n otteet ovat olleet nousijajoukkueelle erinomaisia. Syksyn kierroksen loppurutistusta odotellessa!
Alasarjapesäpalloakin kävin katsomassa, kun Oulujoen Kiekko pelasi Suomensarjaa. Ihan kiva tapahtuma, mutta ei siellä jaksanut puolta tuntia pidempään olla. Ei ollut pelissä paljoa itua, kun kentällä oli vain yksi joukkue. Sanotaan jo tässä vaiheessa hyvää matkaa Ykköspesikseen OjKi. Kiekolla taitaa olla muutenkin kovat piipussa, kun alueen pesiskentällä on melkoista turbulenssia. Veikkaukseni on, että 2-3 vuoden sisään Superissa pelaa alueelta joko Kempele, Lippo tai OjKi. Ja yksi näistä kolmesta on konkurssikypsä. Kaikilla on sen verran kunnianhimoa ja vauhtia vuoden päästä, että jollekin käy kuin norsulla posliinikaupassa.
Arpa on heitetty ja paras kömpiköön luolasta aurinkoon.
Sinälläänhän on ihan hyvä, että oikeutta tässä maassa jaetaan, mutta mikä on median rooli tässä saagassa? Medialla on ainakin alkuperäiset tarkoitusperät hävinneet jo ajat sitten. Nythän iltapäivälehdissä vain pohditaan, kuka käytti ja mitä ainetta. Hakiko Koponen Isometsälle epoa vai viagaraa Haaparannasta? Katso kuvat! Ei näin.
Futisliigakin on alkanut. Onko joku huomannut? Aivan uskomattoman tasapaksu kausi ollut. On talven sopupeliskandaalit ja lisenssisotkut tehneet tehtävänsä. Vain kiviä on kiinnostanut tähän mennessä.
Tulipa käytyä Raksilassa katselemassa pesäpalloa kuppapuron urheilijoiden ja Kankaanpään kohdatessa. Huomasihan siellä sen, että kyseessä oli raahelaisten kotiottelu. Traktorit pärisivät puoliajalla ja Pattijoelta oli lähdetty peliä katsomaan koko suvun voimin. Vaikka kotijoukkue oli vaihtunut viime vuodesta, jotkut asiat säilyivät: yleisömäärässä huijataan noin tuhannella ja aidan takana on parikymmentä katsojaa.
Alasarjapalloiluakin on tietenkin pitänyt seurata. Siellä urheilu on aidoimmillaan. OTP:n otteet ovat olleet nousijajoukkueelle erinomaisia. Syksyn kierroksen loppurutistusta odotellessa!
Alasarjapesäpalloakin kävin katsomassa, kun Oulujoen Kiekko pelasi Suomensarjaa. Ihan kiva tapahtuma, mutta ei siellä jaksanut puolta tuntia pidempään olla. Ei ollut pelissä paljoa itua, kun kentällä oli vain yksi joukkue. Sanotaan jo tässä vaiheessa hyvää matkaa Ykköspesikseen OjKi. Kiekolla taitaa olla muutenkin kovat piipussa, kun alueen pesiskentällä on melkoista turbulenssia. Veikkaukseni on, että 2-3 vuoden sisään Superissa pelaa alueelta joko Kempele, Lippo tai OjKi. Ja yksi näistä kolmesta on konkurssikypsä. Kaikilla on sen verran kunnianhimoa ja vauhtia vuoden päästä, että jollekin käy kuin norsulla posliinikaupassa.
Arpa on heitetty ja paras kömpiköön luolasta aurinkoon.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
MM-kilpailuja ja kesäpalloiluja
Moan litra on vettä virrannut Oulujoessa sitten viime kirjoituksen, joten olisipa se taas aika päivittää urheilumaailman tapahtumia. Tartutaan kahteen teemaan: jääkiekon MM-kisoihin ja kotimaisten kesäpalloilujen alkuun.
Jääkiekosta. Vaikkei taaskaan paikalla ole kuin kourallinen maailman parhaista pelaajista, annetaan kisoille tunnustus ja ihmisille autuus nauttia kisoista täysin rinnoin. Hyvää viihdettähän ne ovat, ei siinä.
Glen Hanlonin valmentama Slovakia oli kisojen suurin floppi. Ylivoimaisesti. Ja syy on täysin valmentaja Hanlonin. Mies, joka on tunnettu ultra-puolustavasta pelityylistä, jossa kiekkoja pitää heitellä roikkuina keskialueelle, pistetään valmentamaan Marian Hossan ja Marian Gaborikin kaltaisia maailmantähtiä, jotka tienaavat Slovakian BKT:n verran vuodessa. Mielestäni hieman väärä lähestymistapa pelata jääkiekkoa, ja tulos on nähtävissä.
Kisojen paras joukkue on tähän mennessä ollut Tsekki. Se porukka ei kiekkoa roiski. Slaavit pelaavat hienoa kiekkokontrollipeliä! Jos hyökkäys tyrehtyy keskialueelle, syötetään kiekkoa taaksepäin ja lähdetään uuteen nousuun. Syöttöjä, syöttöjä, syöttöjä. Kaunista peliä, jolla ollaan lähellä voittaa maailmanmestaruus.
Suomellakin siihen on mahdollisuudet. Uskokaa pois. Pelitapa on kunnossa. Kunhan vain muistaisivat, että kun kiekko on omilla, se ei ole vastustajalla ja heidän on vaikea tehdä maalia. Pitäkää kiekkoa, syötelkää paljon, kiekkoa vauhdissa oleville pelaajille. Näin lopulta huonollakin materiaalilla pärjätään.
Suomen media. Voi kolikko-Tane! Aivan päätöntä spekulointia siitä, kuka tulee kisoihin ja kuka ei. Ei mitään järkeä! Antakaa nykyiselle joukkueelle työrauha, elkääkä kesken kisojen toivoko mitään lisäapuja. Otetaan esimerkki elävästä maailmasta. Mietitään, että MTV3 lähettää toimittajansa Mika Saukkosen kisoihin raportoimaan peleistä. Mutta kun tosipelit alkavat, tilalle tuleekin Anaheimista Teemu Selänteen autotallista kaivettu Timo Kunnari kyselemään Mikko Koivun kengännumeroa ja Saukkonen lähetetään kesken komennuksen takaisin Suomeen raportoimaan piirikunnallisten pallonheittokisojen tuloksista.
Viime viikolla vihdoin ja viimein starttasi myös Veikkausliiga. Huomasiko kukaan? Mediassa toki sai paljon palstatilaa, mutta katsomoissa tyhjiä penkkejä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kiitos suomalaiset jalkapalloseurat, kun olette tehneet niin hyvää promotyötä lajillenne! Taikalanne-Miigan OPS:kin aloitti kotikautensa viime lauantaina ja katsojia Castrenissa oli vähemmän kuin seuraavana päivänä OTP:llä Nelosen pelissä Lintulassa. Mistä se taas kertoo? Panostakaa seurat yhteisöllisyyteen. Pieni panostus ihmisiin seuran ympärillä tulee takaisin kassaan pitkässä juoksussa. Uskokaa pois.
Eilen puolestaan alkoi Superpesis. Yleisökeskiarvo avauskierrokselta rapiat 2000 ja pelipaikkakunnat ovat sellaisia Limingan kokoisia kyliä. Ottakaa nyt oikeasti jalkapalloseurat oppia noilta pesäpalloseuroilta, että miten ne saavat ihmiset liikkeelle! Jotakin ne taitaa tehdä oikein. Tai sitten voitte jatkaa sitä junttikuulalla sanaleikittelyä ja pelata 42:lle kaverille Veikkausliigaa. Kouvolassa pesäpallokauden avauksessa katsojia oli 3000 ja saman kaupungin jalkapallojoukkueen MYPA:n avauksessa 800. Siistiä.
Itse pesäpallokaudesta tulee ihan mielenkiintoinen sijojen 2-7 välillä. Sotkamo voittaa sarjan pystyyn, kiitos R. Korhosen, Aki Oravan ja Toni Kohosen. Sitten tulevat Kouvola, Vimpeli ja Pattijoki ja näiden haastajat Kitee ja Kossu. Kankaanpääkin voi nousta. Saa nähdä.
Ja kuka voittaa Veikkausliigan? HJK taitaa varmistaa mestaruuden jo heinäkuussa nykyisellä pelitahdilla. Mielenkiintoinen seikka Ykkösestä, kun AC Oulun päävalmentaja Juha Malinen haluaisi laajentaa pelaajarinkiä noin 7-8:lla pelaajalla. Mistähän löytyy a) rahaa b) pelaajia? Nyt punnitaan Malisen taidot todenteolla, kun junnuista pitää repiä kaikki irti. Vaakalaudalla on oma maine, seuran tulevaisuus ja oululaisen jalkapallon tulevaisuus. Alea jacta est.
Jääkiekosta. Vaikkei taaskaan paikalla ole kuin kourallinen maailman parhaista pelaajista, annetaan kisoille tunnustus ja ihmisille autuus nauttia kisoista täysin rinnoin. Hyvää viihdettähän ne ovat, ei siinä.
Glen Hanlonin valmentama Slovakia oli kisojen suurin floppi. Ylivoimaisesti. Ja syy on täysin valmentaja Hanlonin. Mies, joka on tunnettu ultra-puolustavasta pelityylistä, jossa kiekkoja pitää heitellä roikkuina keskialueelle, pistetään valmentamaan Marian Hossan ja Marian Gaborikin kaltaisia maailmantähtiä, jotka tienaavat Slovakian BKT:n verran vuodessa. Mielestäni hieman väärä lähestymistapa pelata jääkiekkoa, ja tulos on nähtävissä.
Kisojen paras joukkue on tähän mennessä ollut Tsekki. Se porukka ei kiekkoa roiski. Slaavit pelaavat hienoa kiekkokontrollipeliä! Jos hyökkäys tyrehtyy keskialueelle, syötetään kiekkoa taaksepäin ja lähdetään uuteen nousuun. Syöttöjä, syöttöjä, syöttöjä. Kaunista peliä, jolla ollaan lähellä voittaa maailmanmestaruus.
Suomellakin siihen on mahdollisuudet. Uskokaa pois. Pelitapa on kunnossa. Kunhan vain muistaisivat, että kun kiekko on omilla, se ei ole vastustajalla ja heidän on vaikea tehdä maalia. Pitäkää kiekkoa, syötelkää paljon, kiekkoa vauhdissa oleville pelaajille. Näin lopulta huonollakin materiaalilla pärjätään.
Suomen media. Voi kolikko-Tane! Aivan päätöntä spekulointia siitä, kuka tulee kisoihin ja kuka ei. Ei mitään järkeä! Antakaa nykyiselle joukkueelle työrauha, elkääkä kesken kisojen toivoko mitään lisäapuja. Otetaan esimerkki elävästä maailmasta. Mietitään, että MTV3 lähettää toimittajansa Mika Saukkosen kisoihin raportoimaan peleistä. Mutta kun tosipelit alkavat, tilalle tuleekin Anaheimista Teemu Selänteen autotallista kaivettu Timo Kunnari kyselemään Mikko Koivun kengännumeroa ja Saukkonen lähetetään kesken komennuksen takaisin Suomeen raportoimaan piirikunnallisten pallonheittokisojen tuloksista.
Viime viikolla vihdoin ja viimein starttasi myös Veikkausliiga. Huomasiko kukaan? Mediassa toki sai paljon palstatilaa, mutta katsomoissa tyhjiä penkkejä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kiitos suomalaiset jalkapalloseurat, kun olette tehneet niin hyvää promotyötä lajillenne! Taikalanne-Miigan OPS:kin aloitti kotikautensa viime lauantaina ja katsojia Castrenissa oli vähemmän kuin seuraavana päivänä OTP:llä Nelosen pelissä Lintulassa. Mistä se taas kertoo? Panostakaa seurat yhteisöllisyyteen. Pieni panostus ihmisiin seuran ympärillä tulee takaisin kassaan pitkässä juoksussa. Uskokaa pois.
Eilen puolestaan alkoi Superpesis. Yleisökeskiarvo avauskierrokselta rapiat 2000 ja pelipaikkakunnat ovat sellaisia Limingan kokoisia kyliä. Ottakaa nyt oikeasti jalkapalloseurat oppia noilta pesäpalloseuroilta, että miten ne saavat ihmiset liikkeelle! Jotakin ne taitaa tehdä oikein. Tai sitten voitte jatkaa sitä junttikuulalla sanaleikittelyä ja pelata 42:lle kaverille Veikkausliigaa. Kouvolassa pesäpallokauden avauksessa katsojia oli 3000 ja saman kaupungin jalkapallojoukkueen MYPA:n avauksessa 800. Siistiä.
Itse pesäpallokaudesta tulee ihan mielenkiintoinen sijojen 2-7 välillä. Sotkamo voittaa sarjan pystyyn, kiitos R. Korhosen, Aki Oravan ja Toni Kohosen. Sitten tulevat Kouvola, Vimpeli ja Pattijoki ja näiden haastajat Kitee ja Kossu. Kankaanpääkin voi nousta. Saa nähdä.
Ja kuka voittaa Veikkausliigan? HJK taitaa varmistaa mestaruuden jo heinäkuussa nykyisellä pelitahdilla. Mielenkiintoinen seikka Ykkösestä, kun AC Oulun päävalmentaja Juha Malinen haluaisi laajentaa pelaajarinkiä noin 7-8:lla pelaajalla. Mistähän löytyy a) rahaa b) pelaajia? Nyt punnitaan Malisen taidot todenteolla, kun junnuista pitää repiä kaikki irti. Vaakalaudalla on oma maine, seuran tulevaisuus ja oululaisen jalkapallon tulevaisuus. Alea jacta est.
keskiviikko 13. huhtikuuta 2011
Kun Veikkausliiga putos puusta
Kun Suomi putos puusta Ismo Alangon kappaleessa, kaikki kävi niin äkkiä. Kun AC Oulu, ja kohta seuraan holjaan liittyvä Tampere United, putosivat Veikkausliigasta, kaikki ei käynyt äkkiä. Tulevasta jalkapallokaudesta maamme korkeimmalla sarjatasolla on jo nyt tullut farssi. Sarjan alkuun on 15 päivää ja kukaan ei tiedä, monellako joukkueella sarjaa pelataan. Luku voi olla mitä tahansa 12 ja 14 väliltä.
Veikkausliigan liigalisenssikomitea antoi TamU:lle 26. päivää asti aikaan antaa vastine tähän soppaan. Jos joku ei tiedä, niin kerrataan. TamU on konkurssikypsä. Singaporelainen liikemies ottaa yhteyttä:”Hei, ottakaa pari-kolme pustan poikaa testiin, niin saatte 300 000 euroa.” Sillä hetkellä toimitusjohtaja Deniz Bavaudtinin silmät pyörivät kuin Tuplapotin kiekot, talousvaikeudet ohi. Eikä homma edes haissut. Sitten vähän sopuiltiin Liigacupissa. Singaporen poika vangitaan Suomessa. Nämä 300 000 euroa ovat rikolliselta saatua rahaa. Lahjusskandaali leviää käsiin Suomessa. Bavaudtin on Thaikkulassa rantalomalla eikä aio kiirehtiä takaisin. Sitten kerrotaan mediassa:”Hups, otettiin vähän rahaa, ei aavistettu mitään, nyt tajutaan, mistä oli kyse.”
Kari-Pekka Kyrö sanoi Lahdessa 2001, että hemohes-leikit olivat amatöörien puuhastelua. Tämä Suomifutiksen lahjusskandaali ei ole enää edes amatöörien puuhastelua. Edes perussuomalaiset eivät saisi hallituksessa yhtä paljon vahinkoa aikaiseksi, kuin nämä Esson baarista vetäistyt toimitusjohtajat.
Veikkausliigan suuntaankin toki voi antaa hieman noottia. Minkä takia näitä asioita ei hoideta nopealla aikataululla pois alta, että sarjakauden alku voitaisiin pyhittää spekulaatioille tulevista peleistä? Nyt spekuloidaan, ja spekuloidaan vielä kaksi päivää ennen sarjan alkua, montako joukkuetta sarjassa pelaa ja onko sarjan pelijärjestelmä kaksin- vai kolminkertainen. Tämä on naurettava farssi.
Onneksi on OTP.
Eksyin tässä eräs päivä pitkästä aikaa AC Oulun verkkosivuille. Joukkuehan nyt tulee pelaamaan kaikella todennäköisyydellä Ykköstä ensi kaudella. Tästä huolimatta verkkosivujen alareunassa on tulevan kauden Veikkausliigan sarjataulukko. Etusivulla mainostetaan kauden 2011 Veikkausliigakausikortteja ja lipunmyynti-osiossa on lippujen hinnat Veikkausliigan otteluihin. Ei siellä vissiin ole vielä luovutettu, mutta kuluttajaa tuossa saatetaan hieman koijata.
Muuten ylipäätänsä tulevasta Veikkausliigakaudesta tulee pelillisesti tylsähkö. HJK tulee olemaan mestari noin 20 pisteen erolla ikuiseen kakkoseen Honkaan. Veikkausliiga on aiempina vuosina linjannut yleisökeskiarvotavoitteita, mutta tälle kaudelle parempi tavoite olisi, että kaikki liigan aloittavat joukkueet saavat pelattua kauden loppuun. Eivät Tampere ja Oulu ole ainoita paikkoja, jossa rahat ovat loppu. Ja virallinen veikkaus liigan yleisökeskiarvosta kaudelle 2011: alle 2000. Surullista, mutta totta.
Veikkausliigan liigalisenssikomitea antoi TamU:lle 26. päivää asti aikaan antaa vastine tähän soppaan. Jos joku ei tiedä, niin kerrataan. TamU on konkurssikypsä. Singaporelainen liikemies ottaa yhteyttä:”Hei, ottakaa pari-kolme pustan poikaa testiin, niin saatte 300 000 euroa.” Sillä hetkellä toimitusjohtaja Deniz Bavaudtinin silmät pyörivät kuin Tuplapotin kiekot, talousvaikeudet ohi. Eikä homma edes haissut. Sitten vähän sopuiltiin Liigacupissa. Singaporen poika vangitaan Suomessa. Nämä 300 000 euroa ovat rikolliselta saatua rahaa. Lahjusskandaali leviää käsiin Suomessa. Bavaudtin on Thaikkulassa rantalomalla eikä aio kiirehtiä takaisin. Sitten kerrotaan mediassa:”Hups, otettiin vähän rahaa, ei aavistettu mitään, nyt tajutaan, mistä oli kyse.”
Kari-Pekka Kyrö sanoi Lahdessa 2001, että hemohes-leikit olivat amatöörien puuhastelua. Tämä Suomifutiksen lahjusskandaali ei ole enää edes amatöörien puuhastelua. Edes perussuomalaiset eivät saisi hallituksessa yhtä paljon vahinkoa aikaiseksi, kuin nämä Esson baarista vetäistyt toimitusjohtajat.
Veikkausliigan suuntaankin toki voi antaa hieman noottia. Minkä takia näitä asioita ei hoideta nopealla aikataululla pois alta, että sarjakauden alku voitaisiin pyhittää spekulaatioille tulevista peleistä? Nyt spekuloidaan, ja spekuloidaan vielä kaksi päivää ennen sarjan alkua, montako joukkuetta sarjassa pelaa ja onko sarjan pelijärjestelmä kaksin- vai kolminkertainen. Tämä on naurettava farssi.
Onneksi on OTP.
Eksyin tässä eräs päivä pitkästä aikaa AC Oulun verkkosivuille. Joukkuehan nyt tulee pelaamaan kaikella todennäköisyydellä Ykköstä ensi kaudella. Tästä huolimatta verkkosivujen alareunassa on tulevan kauden Veikkausliigan sarjataulukko. Etusivulla mainostetaan kauden 2011 Veikkausliigakausikortteja ja lipunmyynti-osiossa on lippujen hinnat Veikkausliigan otteluihin. Ei siellä vissiin ole vielä luovutettu, mutta kuluttajaa tuossa saatetaan hieman koijata.
Muuten ylipäätänsä tulevasta Veikkausliigakaudesta tulee pelillisesti tylsähkö. HJK tulee olemaan mestari noin 20 pisteen erolla ikuiseen kakkoseen Honkaan. Veikkausliiga on aiempina vuosina linjannut yleisökeskiarvotavoitteita, mutta tälle kaudelle parempi tavoite olisi, että kaikki liigan aloittavat joukkueet saavat pelattua kauden loppuun. Eivät Tampere ja Oulu ole ainoita paikkoja, jossa rahat ovat loppu. Ja virallinen veikkaus liigan yleisökeskiarvosta kaudelle 2011: alle 2000. Surullista, mutta totta.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Pari tsekkiä ja soihtuja
Kärpät julkaisi keskiviikkona muuan sopimuksen. Vanhoina pelaajina jatkavat Ivan Huml, Jan Snopek ja Ilkka Mikkola ja uutena naamana joukkoon liittyy Michal Vondrka. Nyt en hyppää kattoon sentteri- ja puolustusosaston kanssa. Nyt Kärpillä on yksi liigan eliittipuolustaja (Lehtonen) sekä hyviä puolustajia, joilla on potentiaalia olla eliittiä (Snopek, Mikkola, Ohtamaa, Eklund, Mäntymaa). Todennäköistä kuitenkin on, että Mikkola ja Ohtamaa ovat turisti-osastolla, joten kaksi ensimmäistä pakkiparia saavat urakoida tosissaan. Senttereitä on tarjolla puolirampa Jari Viuhkola, pari kautta flopannut Pekka Saarenheimo, Joonas "kiikarit" Kemppainen, superjunnu Miikka Salomäki ja Tsekin C-maajoukkuehyökkääjä Ivan Huml.
Viides sija on mestaruutemme. J-P Haataja tuo leveyttä hyökkäykseen. Ainoa mahdollisuus menestykseen on Iiro Tarkin eksyminen kaupunkiin.
Allsvenskan alkoi ja ensimmäisellä kierroksella pelattiin Tukholman derby DIF-AIK. Ennen ottelua Råsundan stadionin turvapäällikkö hehkutti, kuinka he olivat käyttäneet 700 000 kruunua metallinpaljastimiin, joilla saataisiin stadionilta soihdut pois. Hyvinhän siinä kävi. Parempi onni ensi kerralla.
Veikkausliigankin pitäisi alkaa parin viikon päästä, mutta joukkumäärä voi olla mitä tahansa väliltä 12-14. Hienoa toimintaa liigan johtoportaassa! Jos Lippo olisi pysynyt yhden kesän kauemmin henkihieverissä Superpesiksessä olisi stadikalla ollut 3000 hengen yleisökeskiarvo. Pesäpallo on tällä hetkellä nosteessa, Suomifutis suossa, kannattaisiko herätä Palloliitossa?
Mixu Paatelainen valittiin Huuhkajien päävalmentajaksi. Toivotaan, että vastaisuudessa joukkue olisi Huuhkajat, eikä pelkäävä vässykkälauma. Eniten toki odotan Mixun rajuja analyysejä peleistä ja pelaajista.
"Hän iso pelaaja. Hän on taitava pelaaja. Hän on hyvä pelaaja."
"Brassit pelaa sambaa, Argentiina tangoa, Suomi joikhaa. Hyvä joukkue."
"He ovat taitava joukkue. He ovat hyvä joukkue."
Keke Armstrong sanoisi tähän:"Pystyt parempaan!"
Pelaajat pystyvät. Mixu antaa heille edellytykset siihen.
Ai niin, vissiin jotkut SM-liigan playoffit käynnissä. Blaaaaah.
Onnittelut Smoolantiin Ruotsiin. Växjö Lakers nousi Elitserieniin. Vielä on mahdollisuus siihen, että toinenkin HockeyAllsvenskan.joukkue, Rögle, nousee ylös. Tällöin alas lähtisivät Södertälje ja MODO. Joka tapauksessa toinen Elitserien-joukkueista lähtee. Jos se on MODO, erästä ystävääni lainatakseni, Foppa ja Sedinin veljekset "kääntyvät haudoissaan". Vielä 2007 Kuuselan Krisu pommitti MODOlle mestaruuden, nyt he ovat lähellä lähteä divariin hakemaan vauhtia. Melkoista. Voitaisiinko Suomeenkin saada tällainen karsintasarja, jossa on jännitystä?
Viides sija on mestaruutemme. J-P Haataja tuo leveyttä hyökkäykseen. Ainoa mahdollisuus menestykseen on Iiro Tarkin eksyminen kaupunkiin.
Allsvenskan alkoi ja ensimmäisellä kierroksella pelattiin Tukholman derby DIF-AIK. Ennen ottelua Råsundan stadionin turvapäällikkö hehkutti, kuinka he olivat käyttäneet 700 000 kruunua metallinpaljastimiin, joilla saataisiin stadionilta soihdut pois. Hyvinhän siinä kävi. Parempi onni ensi kerralla.
Veikkausliigankin pitäisi alkaa parin viikon päästä, mutta joukkumäärä voi olla mitä tahansa väliltä 12-14. Hienoa toimintaa liigan johtoportaassa! Jos Lippo olisi pysynyt yhden kesän kauemmin henkihieverissä Superpesiksessä olisi stadikalla ollut 3000 hengen yleisökeskiarvo. Pesäpallo on tällä hetkellä nosteessa, Suomifutis suossa, kannattaisiko herätä Palloliitossa?
Mixu Paatelainen valittiin Huuhkajien päävalmentajaksi. Toivotaan, että vastaisuudessa joukkue olisi Huuhkajat, eikä pelkäävä vässykkälauma. Eniten toki odotan Mixun rajuja analyysejä peleistä ja pelaajista.
"Hän iso pelaaja. Hän on taitava pelaaja. Hän on hyvä pelaaja."
"Brassit pelaa sambaa, Argentiina tangoa, Suomi joikhaa. Hyvä joukkue."
"He ovat taitava joukkue. He ovat hyvä joukkue."
Keke Armstrong sanoisi tähän:"Pystyt parempaan!"
Pelaajat pystyvät. Mixu antaa heille edellytykset siihen.
Ai niin, vissiin jotkut SM-liigan playoffit käynnissä. Blaaaaah.
Onnittelut Smoolantiin Ruotsiin. Växjö Lakers nousi Elitserieniin. Vielä on mahdollisuus siihen, että toinenkin HockeyAllsvenskan.joukkue, Rögle, nousee ylös. Tällöin alas lähtisivät Södertälje ja MODO. Joka tapauksessa toinen Elitserien-joukkueista lähtee. Jos se on MODO, erästä ystävääni lainatakseni, Foppa ja Sedinin veljekset "kääntyvät haudoissaan". Vielä 2007 Kuuselan Krisu pommitti MODOlle mestaruuden, nyt he ovat lähellä lähteä divariin hakemaan vauhtia. Melkoista. Voitaisiinko Suomeenkin saada tällainen karsintasarja, jossa on jännitystä?
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Sekalaisia ajatuksia urheilumaailmasta vol. 24
Espoon Sparta tiputti Kärpät säälipleijareissa. Onneksi. Kärppien organisaatio sai ansaitsemansa täydellisen mahalaskun, jota on kerjätty jo monta vuotta. Nyt Juha Junnon täytyy tehdä toimistolla töitä kahdella kädellä. Toivottavasti noviisi urheilutoimenjohtaja Ahokin on tehnyt muistiinpanonsa kaudesta. Nyt joukkue tulee olla rakennettuna jo kesällä, viimeistään alkusyksystä. Enää ei ole varaa ostella ja myydä miehiä pitkin talvea. Uudet hankinnat ovat tähän mennessä taattua SM-liigan kärkitasoa. J-P Haataja ja Ville Mäntymaa ovat johtavia pelaajia tähän sarjaan. Sitä ovat myös huhutut Iiro Tarkki ja Oscar Eklund. Saa nähdä, mitä keksivät toimistolla.
Varmin kevään merkki: HIFK ja Kari Jalonen laskevat alle pudotuspeleissä. Jokerit on suorastaan alistanut naapuriaan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Jalonen on jälleen kerran tumput suorana vaihtoaitiossa, kun peliin pitäisi reagoida. Ensi kaudella nauru vasta repeää, kun Jalonen joutuu Lahdessa operoimaan surkealla pelaajamateriaalilla. Viime vuosina Jalosella on ollut joukkueensa ratkaisukentissä miehiä Ville Peltonen, Hannes Hyvönen, Jari Viuhkola, Janne Pesonen, Mika Pyörälä, Jonas Andersson, Michal Bros - miehiä, jotka pystyvät sadan prosentin varmuudella taikomaan maaleja tyhjästä. Ensi kaudella nämä miehet ovat Vili Sopanen, Antti Tyrväinen ja Marko Pöyhönen. Voi voi...
Se muuten taitaa olla oululainen urheilukevät kohta aikalailla finito. Kaupungin perinteen mukaisesti palkat maksamatta jättänyt Sun Volley lähti lomille, kun Tampereen Isku-Volley laitto lumierillä mestarit lauluun. Kapteeni Anssi Hakala kritisoi seurajohtoa voimakkaasti maanantain Kalevassa. Palkkoja oli rästissä seuralla jo aikanaan KempeLe-nimen alla ja sama tahti jatkuu. Olisiko aika heittää pyyhe kehään ja siirtyä tämän hetken kaupungin ykkösjoukkueen taakse?
Nimittäin nuuskatehtaan pojat, eli Ettan, paineli välieriin 3-0-voitoin runkosarjan voittaja Sammosta. Aika tyly temppu. Täysi tunnustus.
Sun Volley, KempeLe, Lippo, AC Oulu. Pitkä lista seuroista, jossa raha-asiat hoidetaan niin ja näin. Monessa muussakin seurassa talous on tiukalla. Keinoja on toki monia. FC OPa esimerkiksi kattaa todennäköisesti tulevan Kolmosen kauden taloutensa vuokraamalla Veikkausliigassa ihastuttaneen Dickson Nwakaemen Ruotsiin tai johonkin muualle. 10 000 euroa on kuitenkin ulkomaiselle joukkueelle pieni vuokrakorvaus hyvästä pelaajasta, mutta Kolmosessa sillä pyörittää yhden kauden.
Mielenkiinnolla odotellaan myös uutisia Kiekko-Laserin puolelta. Rahat olivat kattelussa jo Suomi-sarjassa, Mestiksessä tulot toki kasvoivat, mutta menotkin aikalailla. Kerrotaan mielenkiintoinen tarina vuoden takaa: tapasin erään K-Laserin entisen pelaajan Raksilan jäähallin käytävillä, hän kertoi, että koko edellisen kauden palkka oli maksamatta. Menin sitten into piukeana kirjoittamaan tästä Kärpät Fan Clubin keskustelupalstalle. Perään soittelee K-Laserin eräs taustahenkilö, että ei pidä paikkaansa, ota teksti pois. Mahtaakohan soitella tämän bloginkin jälkeen? Kumpaakohan iso yleisö uskoo, pelaajaa, joka sanoo, että palkat on maksamatta, vai tiukalla taloudella elävän seuran toimihenkilöä, joka kertoo, että palkat juoksee? Tarina ei kerro, onko nämä palkat maksettu.
Villit huhut Heinäpäästä kertovat myös, että Ykkösen OPS:llakin olisi palkkojen suhteen joitain häiriöitä, mutta palkkaturvaan pelaajat eivät saa mennä. Eräässä toisessa seurassa näin on joskus kehoitettu, mikäli uskomme entistä AC Oulu -pelaajaa Axel Orrströmmiä, ja miksikä emme.
Se ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Pysykää seurat budjeteissa ja maksakaa maksukykynne mukaan!
Jääpallossa jäätiin pitkästä aikaa mitaleitta. Oulun LuistinPalloseura jäi neljänneksi. Samuli Niskasen aukko oli liian suuri täytettäväksi. Ai miksi nimi on LuistinPalloseura? Pelaajisto on suurimmilta osin OPS-taustaisia, jopa valmentaja on, ja jos pelaaja ei ole OPS-taustainen, on hän Kemistä tai Torniosta.
Kevät on nousukarsintojen aikaa. Henkilökohtainen toive on, että SM-liigan karsinnoissa Vaasan Sport heittäisi Pelicansin Mestikseen. Saataisiin Oulunkin suunnalle yksi paikkakunta lisää "lähelle". Salibandyssa OLS tavoittelee liigapaikkaa, voitot Poria vastaan 1-1. Tiukkaa playoff-taistelua on myös luvassa Kiekko-Haukkojen harrastesalibandyssa, kun AC Absinthe kamppailee huhtikuussa maineesta ja kunniasta. Hyvinkin verrattavissa kaikkeen aiempaan, mistä olen puhunut.
Loppuun onnittelut Suomen kovimmalle jääkiekkojoukkueen huoltajalle, Pasman Jonille, kun Kemin Lämärit nousi jo Suomi-sarjaan asti. Taivas on auki liigaan? Toiveissa on, että jo Suomi-sarjassa seurajohto osaisi ostaa pelaajalle oikeat lentoliput takaisin kotimaahan.
Varmin kevään merkki: HIFK ja Kari Jalonen laskevat alle pudotuspeleissä. Jokerit on suorastaan alistanut naapuriaan kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Jalonen on jälleen kerran tumput suorana vaihtoaitiossa, kun peliin pitäisi reagoida. Ensi kaudella nauru vasta repeää, kun Jalonen joutuu Lahdessa operoimaan surkealla pelaajamateriaalilla. Viime vuosina Jalosella on ollut joukkueensa ratkaisukentissä miehiä Ville Peltonen, Hannes Hyvönen, Jari Viuhkola, Janne Pesonen, Mika Pyörälä, Jonas Andersson, Michal Bros - miehiä, jotka pystyvät sadan prosentin varmuudella taikomaan maaleja tyhjästä. Ensi kaudella nämä miehet ovat Vili Sopanen, Antti Tyrväinen ja Marko Pöyhönen. Voi voi...
Se muuten taitaa olla oululainen urheilukevät kohta aikalailla finito. Kaupungin perinteen mukaisesti palkat maksamatta jättänyt Sun Volley lähti lomille, kun Tampereen Isku-Volley laitto lumierillä mestarit lauluun. Kapteeni Anssi Hakala kritisoi seurajohtoa voimakkaasti maanantain Kalevassa. Palkkoja oli rästissä seuralla jo aikanaan KempeLe-nimen alla ja sama tahti jatkuu. Olisiko aika heittää pyyhe kehään ja siirtyä tämän hetken kaupungin ykkösjoukkueen taakse?
Nimittäin nuuskatehtaan pojat, eli Ettan, paineli välieriin 3-0-voitoin runkosarjan voittaja Sammosta. Aika tyly temppu. Täysi tunnustus.
Sun Volley, KempeLe, Lippo, AC Oulu. Pitkä lista seuroista, jossa raha-asiat hoidetaan niin ja näin. Monessa muussakin seurassa talous on tiukalla. Keinoja on toki monia. FC OPa esimerkiksi kattaa todennäköisesti tulevan Kolmosen kauden taloutensa vuokraamalla Veikkausliigassa ihastuttaneen Dickson Nwakaemen Ruotsiin tai johonkin muualle. 10 000 euroa on kuitenkin ulkomaiselle joukkueelle pieni vuokrakorvaus hyvästä pelaajasta, mutta Kolmosessa sillä pyörittää yhden kauden.
Mielenkiinnolla odotellaan myös uutisia Kiekko-Laserin puolelta. Rahat olivat kattelussa jo Suomi-sarjassa, Mestiksessä tulot toki kasvoivat, mutta menotkin aikalailla. Kerrotaan mielenkiintoinen tarina vuoden takaa: tapasin erään K-Laserin entisen pelaajan Raksilan jäähallin käytävillä, hän kertoi, että koko edellisen kauden palkka oli maksamatta. Menin sitten into piukeana kirjoittamaan tästä Kärpät Fan Clubin keskustelupalstalle. Perään soittelee K-Laserin eräs taustahenkilö, että ei pidä paikkaansa, ota teksti pois. Mahtaakohan soitella tämän bloginkin jälkeen? Kumpaakohan iso yleisö uskoo, pelaajaa, joka sanoo, että palkat on maksamatta, vai tiukalla taloudella elävän seuran toimihenkilöä, joka kertoo, että palkat juoksee? Tarina ei kerro, onko nämä palkat maksettu.
Villit huhut Heinäpäästä kertovat myös, että Ykkösen OPS:llakin olisi palkkojen suhteen joitain häiriöitä, mutta palkkaturvaan pelaajat eivät saa mennä. Eräässä toisessa seurassa näin on joskus kehoitettu, mikäli uskomme entistä AC Oulu -pelaajaa Axel Orrströmmiä, ja miksikä emme.
Se ei ole tyhmä, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Pysykää seurat budjeteissa ja maksakaa maksukykynne mukaan!
Jääpallossa jäätiin pitkästä aikaa mitaleitta. Oulun LuistinPalloseura jäi neljänneksi. Samuli Niskasen aukko oli liian suuri täytettäväksi. Ai miksi nimi on LuistinPalloseura? Pelaajisto on suurimmilta osin OPS-taustaisia, jopa valmentaja on, ja jos pelaaja ei ole OPS-taustainen, on hän Kemistä tai Torniosta.
Kevät on nousukarsintojen aikaa. Henkilökohtainen toive on, että SM-liigan karsinnoissa Vaasan Sport heittäisi Pelicansin Mestikseen. Saataisiin Oulunkin suunnalle yksi paikkakunta lisää "lähelle". Salibandyssa OLS tavoittelee liigapaikkaa, voitot Poria vastaan 1-1. Tiukkaa playoff-taistelua on myös luvassa Kiekko-Haukkojen harrastesalibandyssa, kun AC Absinthe kamppailee huhtikuussa maineesta ja kunniasta. Hyvinkin verrattavissa kaikkeen aiempaan, mistä olen puhunut.
Loppuun onnittelut Suomen kovimmalle jääkiekkojoukkueen huoltajalle, Pasman Jonille, kun Kemin Lämärit nousi jo Suomi-sarjaan asti. Taivas on auki liigaan? Toiveissa on, että jo Suomi-sarjassa seurajohto osaisi ostaa pelaajalle oikeat lentoliput takaisin kotimaahan.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Tulkaa ulos kaapeista
Ruotsalainen, muuten erittäin laadukas, jalkapallolehti Offside julkaisi viimeisimmässä numerossaan uutisen, jossa ruotsalainen jalkapalloilija Anton Hysen kertoo avoimesti homoudestaan. Seuraavan päivän Aftonbladetissa pelaajan isä, ruotsalaisen ja göteborgilaisen jalkapalloilun legenda Glenn Hysen kertoi poikansa teon olleen 'helvetin rohkea'. Komppaan 'alla heter' Glenniä. Kahden päivän aikana Anton Hysen on myös saanut sosiaalimedia Facebookin kautta yli 3000 fania ympäri Eurooppaa.
Homoseksuaalisuus on urheilun isoimmista tabuista ja myyteistä. Urheilupiireissä kiertävät legendat Jyväskylän Kirittäristä ja naisten jääkiekkoliigasta sekä huhut erään SM-liigan valmentajan potkuista, kun paljastui, että koutsi asustaakin B-rapussa. Ideaalitilannehan tietysti olisi, että ei puhuttaisi edes mistään tabuista ja myyteistä vaan olisimme kaikki vain normaaleja, mutta siihen tuskin päästään tänä ahdasmielisenä aikana. Parempaan tulevaisuuteen auttaa avoimuus, molemminpuolinen.
Monet urheilijaurat ovat tyssänneet siihen, että pelaaja tai urheilija ei pysty olemaan oma itsensä, koska henkinen käsijarru on päällä. Jalkapallonkin pariin on jouduttu perustamaan homoseksuaaleille omia fanijärjestöjä ja jalkapalloliittoja. Jos maailma ei olisi niin ahdasmielinen, ei tällaista vastakkainasettelua tarvittaisi.
Henkilökohtaisesti itseäni ei kiinnosta jalkapallossa, salibandyssa tai missään muussakaan lajissa, jos vastustaja sattuu olemaan homoseksualisti. Luulevatko ihmiset oikeasti, että homot tarttuvat kentällä heti kiinni toisiin miehiin? Vertailuna, jos jossain puulaakeissa tai koulun liikuntatunneilla on pelattu tytöt vs. pojat -pelejä, niin juokseeko jätkät koko ajan muijien tisseissä ja takalistoissa kiinni? Epäilen. Pahin sovinisti saattaa korkeintaan silloin tällöin kouraista, mutta ammattilaisurheilussa kenelläkään ei ole aikaakaan alkaa realisoimaan sisäisiä himojaan.
Alla lainaus ranneliike.net-sivustolta:
"Christian Decker homofaniklubista kertoi tilanteesta, jossa hän sai ilkeämielisen huutelun loppumaan. Stuttgartissa huutokuoro alkoi huutaa: "Rensing on homo". Rensing oli vastustajan eli Bayerin maalivahtina. Christian Decker nousi ja meni sanomaan, että "lopettakaa". Huutajat alkoivat syyttää: "Olet Baijerin kannattaja". Christian vastasi joukkiolle: "Ei, olen homo". Joukko hiljeni."
Tulkaa urheilijat kaapeista ulos, niin loppuu lapsellisuudet ja aletaan nauttia urheilusta sellaisena kuin se on. Ja fanit, huutakaa niille pelaajille 'homon' sijasta 'MISÄ NÄÄ/TE MEET(TE)?!'
Homoseksuaalisuus on urheilun isoimmista tabuista ja myyteistä. Urheilupiireissä kiertävät legendat Jyväskylän Kirittäristä ja naisten jääkiekkoliigasta sekä huhut erään SM-liigan valmentajan potkuista, kun paljastui, että koutsi asustaakin B-rapussa. Ideaalitilannehan tietysti olisi, että ei puhuttaisi edes mistään tabuista ja myyteistä vaan olisimme kaikki vain normaaleja, mutta siihen tuskin päästään tänä ahdasmielisenä aikana. Parempaan tulevaisuuteen auttaa avoimuus, molemminpuolinen.
Monet urheilijaurat ovat tyssänneet siihen, että pelaaja tai urheilija ei pysty olemaan oma itsensä, koska henkinen käsijarru on päällä. Jalkapallonkin pariin on jouduttu perustamaan homoseksuaaleille omia fanijärjestöjä ja jalkapalloliittoja. Jos maailma ei olisi niin ahdasmielinen, ei tällaista vastakkainasettelua tarvittaisi.
Henkilökohtaisesti itseäni ei kiinnosta jalkapallossa, salibandyssa tai missään muussakaan lajissa, jos vastustaja sattuu olemaan homoseksualisti. Luulevatko ihmiset oikeasti, että homot tarttuvat kentällä heti kiinni toisiin miehiin? Vertailuna, jos jossain puulaakeissa tai koulun liikuntatunneilla on pelattu tytöt vs. pojat -pelejä, niin juokseeko jätkät koko ajan muijien tisseissä ja takalistoissa kiinni? Epäilen. Pahin sovinisti saattaa korkeintaan silloin tällöin kouraista, mutta ammattilaisurheilussa kenelläkään ei ole aikaakaan alkaa realisoimaan sisäisiä himojaan.
Alla lainaus ranneliike.net-sivustolta:
"Christian Decker homofaniklubista kertoi tilanteesta, jossa hän sai ilkeämielisen huutelun loppumaan. Stuttgartissa huutokuoro alkoi huutaa: "Rensing on homo". Rensing oli vastustajan eli Bayerin maalivahtina. Christian Decker nousi ja meni sanomaan, että "lopettakaa". Huutajat alkoivat syyttää: "Olet Baijerin kannattaja". Christian vastasi joukkiolle: "Ei, olen homo". Joukko hiljeni."
Tulkaa urheilijat kaapeista ulos, niin loppuu lapsellisuudet ja aletaan nauttia urheilusta sellaisena kuin se on. Ja fanit, huutakaa niille pelaajille 'homon' sijasta 'MISÄ NÄÄ/TE MEET(TE)?!'
maanantai 28. helmikuuta 2011
Siirtohuhuja siellä ja täällä
Jääkiekkokaudet merkittävissä liigoissa (hyvää kesälomaa k-leisör) eivät ole vielä lähelläkään päätöksiään, mutta siirtohuhuja liikkuu siellä sun täällä. Kaleva uutisoi sunnuntaina, että J-P "hoplop" Haataja olisi palaamassa Ouluun vaatimattomalla viiden vuoden (2+3) sopimuksella. Kohtuu mielenkiintoinen veto. Olisko Haataja se, joka sytyttäisi Pekka Saarenheimon, jolla on sopimus Kärppien kanssa ensi kaudesta?
Tänään maanantaina Aftonbladet uutisoi, että Ilkka Heikkinen siirtyisi ensi kaudeksi Luulajaan, mikä tarkoittaisi sitä, että Luulaja luopuu Janne Niinimaasta. Kärpät on metsästänyt toista tähtipuolustajaa Mikko Lehtosen rinnalle koko kauden, mutta toiveet voivat käydä toteen ensi syksynä. Niinimaa on osoittanut tänä vuonna Elitserienissä olevansa yhä kovan luokan puolustaja. Tehot tältä kaudelta ovat 9+21. Tarkistakaa SM-liigan sivuilta, millaisia tehoja Kärppien pelaajat ovat tällä kaudella iskeneet.
Elitserienissä Frölundan kurssi näyttää jyrkästi alaspäin ja karsintasarja odottelee nurkan takana. Jos göteborgilaisten alamäki jatkuu Allsvenskaniin asti, on moni joukkue, myös Kärpät, kiinnostunut Mika Pyörälän ja Toni Koiviston palveluksista.
Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.
Tänään maanantaina Aftonbladet uutisoi, että Ilkka Heikkinen siirtyisi ensi kaudeksi Luulajaan, mikä tarkoittaisi sitä, että Luulaja luopuu Janne Niinimaasta. Kärpät on metsästänyt toista tähtipuolustajaa Mikko Lehtosen rinnalle koko kauden, mutta toiveet voivat käydä toteen ensi syksynä. Niinimaa on osoittanut tänä vuonna Elitserienissä olevansa yhä kovan luokan puolustaja. Tehot tältä kaudelta ovat 9+21. Tarkistakaa SM-liigan sivuilta, millaisia tehoja Kärppien pelaajat ovat tällä kaudella iskeneet.
Elitserienissä Frölundan kurssi näyttää jyrkästi alaspäin ja karsintasarja odottelee nurkan takana. Jos göteborgilaisten alamäki jatkuu Allsvenskaniin asti, on moni joukkue, myös Kärpät, kiinnostunut Mika Pyörälän ja Toni Koiviston palveluksista.
Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu.
keskiviikko 23. helmikuuta 2011
Karsintajärjestelmä uusiksi!
Se on taas kevät ja haluan päästää ulos jokavuotisen vaatimukseni jääkiekon kahden ylimmän sarjaportaan karsintajärjestelmien uusimisesta. Vaikka aina on ihana verrata asioita länsinaapuriin, niin nyt on pakko sanoa, että Ruotisssa ollaan kilometri edellä tässä asiassa!
Ruotsissa Elitserienin kaksi huonointa ja Allsvenskanin neljä parasta karsivat paikoista Elitserieniin. Allsvenskanin runkosarjan kolme parasta menevät suoraan karsintasarjaan ja neljäs osanottaja ratkeaa pudotuspelityylillä sijojen 4-7 välillä. Sen jälkeen nämä kuusi joukkuetta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka kaksi eniten pisteitä kerännyttä joukkuetta pelaa Elitserienissä tulevalla kaudella.
Ja sama juttu Allsvenskanin kahden huonoimman ja AllEttanin neljän parhaan välillä.
Järjestelmä on nerokas. Jokainen tämän sarjan peli on tärkeä ja seurat saavat viidestä kotiottelusta merkittävät lisätulot kassoihin. Suomessa tähän ei uskalleta mennä, koska pelkona on, että joku kajaaninhokki tai kyröskoskenpärske vahingossa nousee SM-liigaan. Mutta tämä sarja olisi todellinen tasonmittaus SM-liigan ja Mestiksen välillä! Ja jos liigajoukkueet oikeasti ovat liigajoukkueita niin ne laittavat sapkoja ja deetiimejä kaksinumeroisilla turpaan.
Urheilullisuus kunniaan! Tällainen sarja ei olisi keltään pois ja näin saataisiin sekä liigaan että Mestikseen lisää panosta. Tämänkin kauden sijoituksilla saataisiin aikaan veriset kamppailut tähän karsintasarjaan nelikolla Pelicans, TPS, KooKoo, Jukurit. Ja tätä soppaa hämmentäisivät Sport ja Risto Dufvan farmi. Yksikään peli ei olisi tylsä tai panokseton. Kaikilla olisi mahdollisuus.
Mitä hyötyä sitten sijoituksilla on, jos kaikki lähtevät samalta viivalta? Sitä, että näihin otteluihin saadaan valmistautua hyvissä ajoin, jos johdat ylivoimaisesti Mestistä tai olet aivan pahnan pohjalla liigassa.
Ja miettikää sitä taloudellista puolta tässä. Karsintasarjaan pääsy olisi lottovoitto Mestisjoukkueille, joiden talous ei yleisesti ottaen ole kovin vahvoilla kantimilla. Viisi merkityksellistä kotiottelua tuovat aimo tukun rahaa. Ja jos liigasta tippuvalla seuralla on taustat kunnossa, ei yksi vuosi Mestiksessä tee konkurssia. Jos yhteisö kokee seuran omakseen, peleissä käydään myös Mestiksessä.
Toivottavasti joku päivä päättäjillä olisi rohkeutta mennä tähän. Ugh.
Ruotsissa Elitserienin kaksi huonointa ja Allsvenskanin neljä parasta karsivat paikoista Elitserieniin. Allsvenskanin runkosarjan kolme parasta menevät suoraan karsintasarjaan ja neljäs osanottaja ratkeaa pudotuspelityylillä sijojen 4-7 välillä. Sen jälkeen nämä kuusi joukkuetta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka kaksi eniten pisteitä kerännyttä joukkuetta pelaa Elitserienissä tulevalla kaudella.
Ja sama juttu Allsvenskanin kahden huonoimman ja AllEttanin neljän parhaan välillä.
Järjestelmä on nerokas. Jokainen tämän sarjan peli on tärkeä ja seurat saavat viidestä kotiottelusta merkittävät lisätulot kassoihin. Suomessa tähän ei uskalleta mennä, koska pelkona on, että joku kajaaninhokki tai kyröskoskenpärske vahingossa nousee SM-liigaan. Mutta tämä sarja olisi todellinen tasonmittaus SM-liigan ja Mestiksen välillä! Ja jos liigajoukkueet oikeasti ovat liigajoukkueita niin ne laittavat sapkoja ja deetiimejä kaksinumeroisilla turpaan.
Urheilullisuus kunniaan! Tällainen sarja ei olisi keltään pois ja näin saataisiin sekä liigaan että Mestikseen lisää panosta. Tämänkin kauden sijoituksilla saataisiin aikaan veriset kamppailut tähän karsintasarjaan nelikolla Pelicans, TPS, KooKoo, Jukurit. Ja tätä soppaa hämmentäisivät Sport ja Risto Dufvan farmi. Yksikään peli ei olisi tylsä tai panokseton. Kaikilla olisi mahdollisuus.
Mitä hyötyä sitten sijoituksilla on, jos kaikki lähtevät samalta viivalta? Sitä, että näihin otteluihin saadaan valmistautua hyvissä ajoin, jos johdat ylivoimaisesti Mestistä tai olet aivan pahnan pohjalla liigassa.
Ja miettikää sitä taloudellista puolta tässä. Karsintasarjaan pääsy olisi lottovoitto Mestisjoukkueille, joiden talous ei yleisesti ottaen ole kovin vahvoilla kantimilla. Viisi merkityksellistä kotiottelua tuovat aimo tukun rahaa. Ja jos liigasta tippuvalla seuralla on taustat kunnossa, ei yksi vuosi Mestiksessä tee konkurssia. Jos yhteisö kokee seuran omakseen, peleissä käydään myös Mestiksessä.
Toivottavasti joku päivä päättäjillä olisi rohkeutta mennä tähän. Ugh.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Suomi-urheilun nevö fogetit
Jääkiekkoväkeä haukutaan usein vuoden 1995 maailmanmestaruuden sokaisemina tolloina, jotka huutavat "MM95 - nevö fogettia" muiden lajien edustajille. Nyt onkin aika listata Suomi-urheilun muut nevö fogetit, asiat, jotka muistetaan aina, mutta niistä tulisi päästä yli.
HJK Mestareiden liigassa 1997-1998. Jalkapalloihmisten sokea piste, josta muistutellaan aina. Muinaisjäänne ajalta, kun suomalaisia vilisi kaiken maailman valioliigoissa. Tämän jälkeen herkkusieniliigan arvostus ja asema rahasampona on vahvistunut ja tästä kehityksestä Suomi on tippunut. Tosin, Euroopan kovimpaan sarjaan on tätä nykyä huomattavasti vaikeampi päästä Itä-Euroopan vaurastumisen ja monimutkaisten karsintojen takia. Erityismaininta joukkueen pelaajista vanhalle OTP-jyrälle Aarno Turpeiselle sekä Shefki Kuqille ja Aki Riihilahdelle. Kaksi viimeksi mainittua ovat vähimmillä lahjoilla korkeimmalle päässeet suomalaiset jalkapalloilijat. Kuqin saagassa nykyinen pysäkki löytyy Pohjois-Englannista saakka.
Pesiksen sopupelit. Ainoa syy, miksi tämä on edelleenkin otsikoissa ja ihmisten takaraivoissa on, että laji on "maalaisten junttikuulaa". Jalkapallon Allianssit ja kaikki muutkin sopupelit heitetään heti syrjään Etelä-Suomen futista fanittavissa medioissa. Miksei media vaivaudu yleisesti muutenkaan kaivamaan mitään sopupeliviittauksia? Jääpallossakin on eräät kerrat nostettu hyvät rahat merkityksettömistä peleistä. Harmituksen aiheena vain oli panoskatot kohteisiin...
Hanna-Maria Seppälän maailmanmestaruus 100 metrin vapaauinnissa vuonna 2003. Aivan kunnioitettava saavutus, mutta kilpailuista puuttui vain kymmenkunta maailmantilastoissa korkeammalla ollutta naista. Tieto siitä ei tavoittanut edes Suomen urheilutoimittajien liittoa, joka valitsi Seppälän vuoden urheilijaksi ennen pujottelucupin voittanutta Kalle Palanderia.
Raimo Summasen potkut jääkiekkomaajoukkueen peräsimestä vuonna 2004. Petteri Sihvonen ei ole päässyt tästä vieläkään yli vaan käy omaa verbaalista sotaansa Kalervo Kummolaa vastaan. Summanen sittemmin on näyttänyt hauistaan Siperian talvessa. Jaromir Jagr kehui Veikkaajan haastattelussa "Raivoa" yhdeksi uransa parhaista valmentajista. Jagr on urallaan pari valmentajaa nähnyt. Oliko Sihvonen sittenkin oikeassa?
Tero Pitkämäki on elämänsä kunnossa. Oletko ikinä kuullut näitä sanoja Jari Porttilan suusta? Jokakeväinen paatos koko Suomen keihäsmannekiinin kunnosta ja joka vuosi pitäisi paukkua 95 metriä. Silti vuosittaiset tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Milloin Porttila uskaltaa kritisoida valmentaja Hannu Kangasta? Teemu Wirkkala tekikin jo omat johtopäätöksensä valmentajansa taidoista.
Jari Porttila. Nyt kun Porttilaan päästiin käsiksi, niin pakko jatkaa. Norjalaisten salaliittoteoriat, juoksu Mika Häkkisen auton perässä, "what you think the next happen now?" -episodi Suomi-Turkki-jalkapallomaaottelussa, siiderintahmaiset raportit mäkiviikolta ja lista jatkuu. Mielenkiintoista nähdä, onko Porttilan maine yhtä kestävää uran jälkeen kuin Juha Jokisen solariumrusketus.
Janne Holmenin ja Jukka Keskisalon Euroopan mestaruudet. Niin mitkä? Eihän näitä muista kuin yleisurheiluintoilijat. Se muistetaan, että suomalaisyleisurheilijat, kepinviskojia lukuunottamatta, käyvät vain haistelemassa tunnelmia arvokisoista. Usain Boltin nimmarikin olisi kovempi saavutus kuin 43 metriä moukarin karsinnassa.
Suomen jalkapallomaajoukkueen koko historia. Maalin päässä EM-lopputurnauksesta, maalin päässä MM-jatkokarsinnasta. Kaikki tietävät surullisenkuuluisan historian.
Englannin jalkapallon maailmanmestaruus 1966. Miten tämä liittyy Suomen urheiluhistoriaan? Nämähän ovat ainoat MM-kisat, joita esimerkiksi Jukka Rönkä jaksaa muistella. Myös samaan kategoriaan menee Riku Riihilahden studio-osuudet MM- ja EM-kilpailuissa. Jokaiset kisat avataan kysymyksellä:"Miten Englanti pärjää tänä vuonna?" En nyt halua haukkua tässä suomalaisia yleisestä "lädeilystä", mutta tasa-arvo maiden kesken on hyvinkin ok. Varsinkin, kun Suomi ei ole karkeloissa.
"Otetaan mallia Ruotsista". Jokainen suomalainen urheiluihminen on tähän ansaan pudonnut, jos ei Ruotsi-ansaan niin Yhdysvaltojen kuoppaan ainakin. Länsinaapurissa kaikki on paremmin joka asiassa ja Suomessa ei ole mitään urheilukulttuuria. Suomalaisen itsetunto on niin heikko, että kaikki hyvätkin asiat täytyy kääntää negatiiviseksi. Amerikkalaiset ovat ylpeitä omista kansallislajeistaan baseballista ja kainalopallosta, mutta Suomessa pesäpallolle ei anneta mitään arvostusta. Ei perrr, menin ite tähän...
HJK Mestareiden liigassa 1997-1998. Jalkapalloihmisten sokea piste, josta muistutellaan aina. Muinaisjäänne ajalta, kun suomalaisia vilisi kaiken maailman valioliigoissa. Tämän jälkeen herkkusieniliigan arvostus ja asema rahasampona on vahvistunut ja tästä kehityksestä Suomi on tippunut. Tosin, Euroopan kovimpaan sarjaan on tätä nykyä huomattavasti vaikeampi päästä Itä-Euroopan vaurastumisen ja monimutkaisten karsintojen takia. Erityismaininta joukkueen pelaajista vanhalle OTP-jyrälle Aarno Turpeiselle sekä Shefki Kuqille ja Aki Riihilahdelle. Kaksi viimeksi mainittua ovat vähimmillä lahjoilla korkeimmalle päässeet suomalaiset jalkapalloilijat. Kuqin saagassa nykyinen pysäkki löytyy Pohjois-Englannista saakka.
Pesiksen sopupelit. Ainoa syy, miksi tämä on edelleenkin otsikoissa ja ihmisten takaraivoissa on, että laji on "maalaisten junttikuulaa". Jalkapallon Allianssit ja kaikki muutkin sopupelit heitetään heti syrjään Etelä-Suomen futista fanittavissa medioissa. Miksei media vaivaudu yleisesti muutenkaan kaivamaan mitään sopupeliviittauksia? Jääpallossakin on eräät kerrat nostettu hyvät rahat merkityksettömistä peleistä. Harmituksen aiheena vain oli panoskatot kohteisiin...
Hanna-Maria Seppälän maailmanmestaruus 100 metrin vapaauinnissa vuonna 2003. Aivan kunnioitettava saavutus, mutta kilpailuista puuttui vain kymmenkunta maailmantilastoissa korkeammalla ollutta naista. Tieto siitä ei tavoittanut edes Suomen urheilutoimittajien liittoa, joka valitsi Seppälän vuoden urheilijaksi ennen pujottelucupin voittanutta Kalle Palanderia.
Raimo Summasen potkut jääkiekkomaajoukkueen peräsimestä vuonna 2004. Petteri Sihvonen ei ole päässyt tästä vieläkään yli vaan käy omaa verbaalista sotaansa Kalervo Kummolaa vastaan. Summanen sittemmin on näyttänyt hauistaan Siperian talvessa. Jaromir Jagr kehui Veikkaajan haastattelussa "Raivoa" yhdeksi uransa parhaista valmentajista. Jagr on urallaan pari valmentajaa nähnyt. Oliko Sihvonen sittenkin oikeassa?
Tero Pitkämäki on elämänsä kunnossa. Oletko ikinä kuullut näitä sanoja Jari Porttilan suusta? Jokakeväinen paatos koko Suomen keihäsmannekiinin kunnosta ja joka vuosi pitäisi paukkua 95 metriä. Silti vuosittaiset tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Milloin Porttila uskaltaa kritisoida valmentaja Hannu Kangasta? Teemu Wirkkala tekikin jo omat johtopäätöksensä valmentajansa taidoista.
Jari Porttila. Nyt kun Porttilaan päästiin käsiksi, niin pakko jatkaa. Norjalaisten salaliittoteoriat, juoksu Mika Häkkisen auton perässä, "what you think the next happen now?" -episodi Suomi-Turkki-jalkapallomaaottelussa, siiderintahmaiset raportit mäkiviikolta ja lista jatkuu. Mielenkiintoista nähdä, onko Porttilan maine yhtä kestävää uran jälkeen kuin Juha Jokisen solariumrusketus.
Janne Holmenin ja Jukka Keskisalon Euroopan mestaruudet. Niin mitkä? Eihän näitä muista kuin yleisurheiluintoilijat. Se muistetaan, että suomalaisyleisurheilijat, kepinviskojia lukuunottamatta, käyvät vain haistelemassa tunnelmia arvokisoista. Usain Boltin nimmarikin olisi kovempi saavutus kuin 43 metriä moukarin karsinnassa.
Suomen jalkapallomaajoukkueen koko historia. Maalin päässä EM-lopputurnauksesta, maalin päässä MM-jatkokarsinnasta. Kaikki tietävät surullisenkuuluisan historian.
Englannin jalkapallon maailmanmestaruus 1966. Miten tämä liittyy Suomen urheiluhistoriaan? Nämähän ovat ainoat MM-kisat, joita esimerkiksi Jukka Rönkä jaksaa muistella. Myös samaan kategoriaan menee Riku Riihilahden studio-osuudet MM- ja EM-kilpailuissa. Jokaiset kisat avataan kysymyksellä:"Miten Englanti pärjää tänä vuonna?" En nyt halua haukkua tässä suomalaisia yleisestä "lädeilystä", mutta tasa-arvo maiden kesken on hyvinkin ok. Varsinkin, kun Suomi ei ole karkeloissa.
"Otetaan mallia Ruotsista". Jokainen suomalainen urheiluihminen on tähän ansaan pudonnut, jos ei Ruotsi-ansaan niin Yhdysvaltojen kuoppaan ainakin. Länsinaapurissa kaikki on paremmin joka asiassa ja Suomessa ei ole mitään urheilukulttuuria. Suomalaisen itsetunto on niin heikko, että kaikki hyvätkin asiat täytyy kääntää negatiiviseksi. Amerikkalaiset ovat ylpeitä omista kansallislajeistaan baseballista ja kainalopallosta, mutta Suomessa pesäpallolle ei anneta mitään arvostusta. Ei perrr, menin ite tähän...
torstai 3. helmikuuta 2011
Viimeinen sammuttaa valot
Näin siinä kävi, AC Oulu ei saanut liigalisenssiä kaudelle 2011. Uusi toimitusjohtaja Kimmo Piispanen vakuutteli pitkin talvea kaiken olevan kunnossa, mutta eipä näyttänyt olevan. Kohtalona lienee lappu luukulle ja uutta matoa koukkuun.
Koko organisaation rakenne oli täysin kestämätön. Päävalmentaja Juha Malinen ja urheilutoimenjohtaja tienaavat molemmat noin 5 000 euroa kuukaudessa ja yhtiön liikevaihto on noin 350 000 euroa. Aika hassua, vai mitä? Irvokkuutta lisää se, että joukkueen vaihtopenkkipelaajat saavat kuukausipalkkaa 100 - 400 euroa. Täysin naurettavia summia, kun verrataan edellä mainitun kaksikon palkkoihin. Ei ihme, että pelaajat joukkueen sisältä kuiskivat kaikkien vihaavan Nurmelaa ja Malista.
Siihen en ota kantaa, millaisia persoonia nämä kaksi ovat, mutta omilla esimerkeillään he olisivat voineet ilmoittautua seuran pelastustalkoisiin. Viime syksynä Malinen itki mediassa, kuinka rahaa tarvitaan lisää. Oliko omat palkat myöhässä? Jos nämä kaksi olisivat tinkineet omasta palkastaan edes hieman, olisi tilanne myös joukkueen sisällä erilainen. Pienistä puroista syntyy iso joki.
Nyt sitten Oulun ykkösseurana on Miiga Juntusen OPS. Sattumaa tai ei, juuri eilen OPS ilmoitti ottaneensa käyttöön perinteisen nimen, ilman -jp:tä. Nyt on Miigan näytönpaikka, elämme mielenkiintoisia aikoja. Voi olla, että Tyrskypihassa maistellaan tällä hetkellä shampanjoita. Kuten myös Helsingin suunnalla Boris Pugon toimesta.
Mutta jos rehellisiä ollaan, oikea päätös tämä oli. AC Oulu on tekohengittänyt jo niin monta vuotta, että oli parempi armon käydä oikeudessa. Kiitos entisen puheenjohtajan, Matti Heikkisen, tumpeluuden raha-asioissa, lappu pistettiin luukulle. Muovi on sulanut ja on aika odotella uutta yrittäjää.
Ensi kesänä ei Oulussa paljoa ole tarjolla pääsarjatason urheilua. Amerikkalainen jalkapallo taitaa olla ainoita lajeja. Mutta urheiluhan ei koskaan kuole. Nyt voitte hyvät lukijat palata urheilun juurille, eli alasarjojen peleihin. Siellä pelataan rakkaudesta lajiin eikä palkkoja makseta. Eipä niitä palkkoja tosin maksettu pääsarjassakaan, vaikka joskus niin on luvattu. Vai mitä ACO, OPS jääpallo ja Lippo?
P.S. Maksamattomista palkoista voisi käännellä puukkoa myös Kiekko-Laserin lapaluiden välissä, mutta taidan säästää sen seuraavaan blogiin.
Koko organisaation rakenne oli täysin kestämätön. Päävalmentaja Juha Malinen ja urheilutoimenjohtaja tienaavat molemmat noin 5 000 euroa kuukaudessa ja yhtiön liikevaihto on noin 350 000 euroa. Aika hassua, vai mitä? Irvokkuutta lisää se, että joukkueen vaihtopenkkipelaajat saavat kuukausipalkkaa 100 - 400 euroa. Täysin naurettavia summia, kun verrataan edellä mainitun kaksikon palkkoihin. Ei ihme, että pelaajat joukkueen sisältä kuiskivat kaikkien vihaavan Nurmelaa ja Malista.
Siihen en ota kantaa, millaisia persoonia nämä kaksi ovat, mutta omilla esimerkeillään he olisivat voineet ilmoittautua seuran pelastustalkoisiin. Viime syksynä Malinen itki mediassa, kuinka rahaa tarvitaan lisää. Oliko omat palkat myöhässä? Jos nämä kaksi olisivat tinkineet omasta palkastaan edes hieman, olisi tilanne myös joukkueen sisällä erilainen. Pienistä puroista syntyy iso joki.
Nyt sitten Oulun ykkösseurana on Miiga Juntusen OPS. Sattumaa tai ei, juuri eilen OPS ilmoitti ottaneensa käyttöön perinteisen nimen, ilman -jp:tä. Nyt on Miigan näytönpaikka, elämme mielenkiintoisia aikoja. Voi olla, että Tyrskypihassa maistellaan tällä hetkellä shampanjoita. Kuten myös Helsingin suunnalla Boris Pugon toimesta.
Mutta jos rehellisiä ollaan, oikea päätös tämä oli. AC Oulu on tekohengittänyt jo niin monta vuotta, että oli parempi armon käydä oikeudessa. Kiitos entisen puheenjohtajan, Matti Heikkisen, tumpeluuden raha-asioissa, lappu pistettiin luukulle. Muovi on sulanut ja on aika odotella uutta yrittäjää.
Ensi kesänä ei Oulussa paljoa ole tarjolla pääsarjatason urheilua. Amerikkalainen jalkapallo taitaa olla ainoita lajeja. Mutta urheiluhan ei koskaan kuole. Nyt voitte hyvät lukijat palata urheilun juurille, eli alasarjojen peleihin. Siellä pelataan rakkaudesta lajiin eikä palkkoja makseta. Eipä niitä palkkoja tosin maksettu pääsarjassakaan, vaikka joskus niin on luvattu. Vai mitä ACO, OPS jääpallo ja Lippo?
P.S. Maksamattomista palkoista voisi käännellä puukkoa myös Kiekko-Laserin lapaluiden välissä, mutta taidan säästää sen seuraavaan blogiin.
maanantai 31. tammikuuta 2011
Äly hoi! Elä jätä!
Nyt on kyllä blogistilla ollut viimeiset pari tuntia naurussa pidättelemistä. Jalkapallon siirtoikkuna umpeutuu tammi-helmikuun taitteessa ja viimeiset tunnit eivät ole tälläkään kertaa jättäneet ketään kylmäksi. Nyt ykköspuheenaiheeksi on noussut koko Suomen Liverpoolin idiotismi.
Kerrataan tapahtumia: Liverpool osti viime viikolla MM-kisoissa loistaneen ja Ajaxissa yli 0,5 maalia per peli paukuttaneen Luis Suarezin Hollannista 26,5 miljoonalla eurolla. Tänään 31.1. Liverpool on myymässä tähtihyökkääjäänsä Fernando Torresia Chelseaan 50 miljoonalla eurolla. Torresista saaduilla rahoilla Pooli on ostamassa baaritappelija Andy Carrolia Newcastlesta yli 40 miljoonalla eurolla (!) ja keskinkertaista keskikenttäpelaajaa, joka osaa potkaista kulmapotkuja, Charlie Adamia Blackpoolista. Edellämainituilla briteillä on valioliigakokemusta yhteensä alle vuosi.
Mitähän Amsterdamissa ajatellaan, kun he myyvät koko Euroopan havitteleman tähtihyökkääjänsä 15 miljoonaa euroa halvemmalla kuin Newcastle myi ensimmäistä kauttaan Valioliigassa pelaavan Andy Carrolin? Kaikki kunnia Carrolille, joka on lyönyt itseään läpi tällä kaudella, mutta kyllähän tästä touhusta on järki kaukana. Liverpool maksaa Andy Carrolista yhtä paljon kuin Barcelona maksoi viime kesänä MM-kilpailuiden parhaasta hyökkääjästä David Villasta. Carrolin taakse kaikkien aikojen kalleimmat siirrot -listalla jäävät vaatimattomasti muun muassa Wayne Rooney, Didier Drogba, Ronaldo, Gianluigi Buffon.
Muistetaan lisäksi, että Liverpool on ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Sitten he törsäävät 50 miljoonaa tuosta vaan keskinkertaisuuteen. Ja ei lukijat, en ole Liverpoolin kannattaja. Olen iloinen tällä hetkellä Newcastlen puolesta. Omistaja nauraa matkalla pankkiin ja he pääsevät eroon riitaisasta baaritappelijasta, jonka uraa voi verrata hyvällä omallatunnolla Paul Gasgoineen. Puuli voi lähteä hakemaan vauhtia sarjatasoa alempaa näillä näytöillä.
Tähän ei olisi pystynyt edes Hilli.
Kerrataan tapahtumia: Liverpool osti viime viikolla MM-kisoissa loistaneen ja Ajaxissa yli 0,5 maalia per peli paukuttaneen Luis Suarezin Hollannista 26,5 miljoonalla eurolla. Tänään 31.1. Liverpool on myymässä tähtihyökkääjäänsä Fernando Torresia Chelseaan 50 miljoonalla eurolla. Torresista saaduilla rahoilla Pooli on ostamassa baaritappelija Andy Carrolia Newcastlesta yli 40 miljoonalla eurolla (!) ja keskinkertaista keskikenttäpelaajaa, joka osaa potkaista kulmapotkuja, Charlie Adamia Blackpoolista. Edellämainituilla briteillä on valioliigakokemusta yhteensä alle vuosi.
Mitähän Amsterdamissa ajatellaan, kun he myyvät koko Euroopan havitteleman tähtihyökkääjänsä 15 miljoonaa euroa halvemmalla kuin Newcastle myi ensimmäistä kauttaan Valioliigassa pelaavan Andy Carrolin? Kaikki kunnia Carrolille, joka on lyönyt itseään läpi tällä kaudella, mutta kyllähän tästä touhusta on järki kaukana. Liverpool maksaa Andy Carrolista yhtä paljon kuin Barcelona maksoi viime kesänä MM-kilpailuiden parhaasta hyökkääjästä David Villasta. Carrolin taakse kaikkien aikojen kalleimmat siirrot -listalla jäävät vaatimattomasti muun muassa Wayne Rooney, Didier Drogba, Ronaldo, Gianluigi Buffon.
Muistetaan lisäksi, että Liverpool on ollut taloudellisissa vaikeuksissa. Sitten he törsäävät 50 miljoonaa tuosta vaan keskinkertaisuuteen. Ja ei lukijat, en ole Liverpoolin kannattaja. Olen iloinen tällä hetkellä Newcastlen puolesta. Omistaja nauraa matkalla pankkiin ja he pääsevät eroon riitaisasta baaritappelijasta, jonka uraa voi verrata hyvällä omallatunnolla Paul Gasgoineen. Puuli voi lähteä hakemaan vauhtia sarjatasoa alempaa näillä näytöillä.
Tähän ei olisi pystynyt edes Hilli.
torstai 27. tammikuuta 2011
Tammi-ale!
Tammikuuhan on perinteisesti kaupantekoaikaa eikä tämäkään vuosi ole tuonut poikkeusta. Eräässä oululaisessa jääkiekkojoukkueessakin vaihteeksi ovi kävi, kun taitava, mutta pehmeä, kanukkisentteri heitettiin Salzburgiin ihastelemaan vuoria ja tilalle roudattiin Tsekin ikämiesliigasta yksi pakki. Ottamatta kantaa näihin täytyy sanoa, että paremmin Kärpät pelaa tällä hetkellä kuin kaksi viikkoa sitten. Aravirta on saanut jotain aikaan. Seuratkaa Kärppien hyökkäyksiin lähtöjä, ne lähtevät keskustan kautta syötellen lähes poikkeuksetta. Enää kiekkoa ei roiskita yhtä paljon reunojen kautta keskialueelle. Ehkä tässä on vielä mahdollisuus sijalle 10.
Roiskimisesta esimerkin antoi HIFK tiistaina Raksilassa. Kari Jalonen oli valinnut vaihteeksi "poltetun maan" -taktiikan, jossa riskit oli kielletty ja kiekkoa heiteltiin sinne sun tänne, mutta ei vastustajille. Prosenttikiekko riitti voittoon Oulussa, mutta riittääkö enää myöhemmin keväällä? Muistamme, miten Jaloselle kävi prosenttikiekkonsa kanssa keväällä 2006, vaikka silloinkin hänellä oli ylivertainen pelaajamateriaali. Toivon Jalosen itsensä kannalta, ettei hän menisi Pelicansiin. Silloin kupla Jalosen ympärillä viimein puhkeaisi, ja puhkeaisi kuin finni 15-vuotiaalta.
HIFK:n Oulun reissu oli perinteinen "HIFKin edarin jätkien" reissu. Setä-KJ antoi edarin jätkille vapaapäivän keskiviikoksi ja helsinkiläiset lähtivät Oulun yöhön. Keväällä 2009 Lennu ja kumppanit soittivat Radio Rockin aamushow'hun ennen kauden päätössauna"iltaa" ja ihmettelivät koko kansan kuullen:"Kuka ****** Suskii!?" Oli ollut meininki sama tällä kertaa Oulussa...
Jalkapallon puolellakin on siirtoikkunan aikana pelaajat vaihtaneet kotipaikkoja. Italiassa AC Milan vahvisti sen, että Milanossa on sisäisiä kriisejä kevään aikana. Joukkueeseen, jossa on ennestään Zlatanin ja Robinhon kaltaisia joukkuepelaajia, hankitaan kaikkien kaveri Antonio Cassano ja maailman rehellisin keskikenttäpelaaja Mark Van Bommel. Siihen lisätään, että seuran presidentti on Silvio Berlusconi, niin on Milanossa sopat valmiina. Veikkaisin, että viimeistään maaliskuussa Cassano ja Zlatan ovat toistensa kurkuissa kiinni ja Silvio ja Van Bommel istuskelevat Milanon strippiklubeilla.
Madridissakin Jose Mourinho päätti ostaa joukkuepelaajan, kun Emmanuel Adebayor siirtyy Espanjaan. Vaikka Mourinho tunnetaan midaksena, jonka kosketuksesta kaikki muuttaa kullaksi, niin tällä kertaa taisi Jose tunkea näppinsä niin syvälle paskaan, ettei siitä kultaa voi enää tulla.
Roiskimisesta esimerkin antoi HIFK tiistaina Raksilassa. Kari Jalonen oli valinnut vaihteeksi "poltetun maan" -taktiikan, jossa riskit oli kielletty ja kiekkoa heiteltiin sinne sun tänne, mutta ei vastustajille. Prosenttikiekko riitti voittoon Oulussa, mutta riittääkö enää myöhemmin keväällä? Muistamme, miten Jaloselle kävi prosenttikiekkonsa kanssa keväällä 2006, vaikka silloinkin hänellä oli ylivertainen pelaajamateriaali. Toivon Jalosen itsensä kannalta, ettei hän menisi Pelicansiin. Silloin kupla Jalosen ympärillä viimein puhkeaisi, ja puhkeaisi kuin finni 15-vuotiaalta.
HIFK:n Oulun reissu oli perinteinen "HIFKin edarin jätkien" reissu. Setä-KJ antoi edarin jätkille vapaapäivän keskiviikoksi ja helsinkiläiset lähtivät Oulun yöhön. Keväällä 2009 Lennu ja kumppanit soittivat Radio Rockin aamushow'hun ennen kauden päätössauna"iltaa" ja ihmettelivät koko kansan kuullen:"Kuka ****** Suskii!?" Oli ollut meininki sama tällä kertaa Oulussa...
Jalkapallon puolellakin on siirtoikkunan aikana pelaajat vaihtaneet kotipaikkoja. Italiassa AC Milan vahvisti sen, että Milanossa on sisäisiä kriisejä kevään aikana. Joukkueeseen, jossa on ennestään Zlatanin ja Robinhon kaltaisia joukkuepelaajia, hankitaan kaikkien kaveri Antonio Cassano ja maailman rehellisin keskikenttäpelaaja Mark Van Bommel. Siihen lisätään, että seuran presidentti on Silvio Berlusconi, niin on Milanossa sopat valmiina. Veikkaisin, että viimeistään maaliskuussa Cassano ja Zlatan ovat toistensa kurkuissa kiinni ja Silvio ja Van Bommel istuskelevat Milanon strippiklubeilla.
Madridissakin Jose Mourinho päätti ostaa joukkuepelaajan, kun Emmanuel Adebayor siirtyy Espanjaan. Vaikka Mourinho tunnetaan midaksena, jonka kosketuksesta kaikki muuttaa kullaksi, niin tällä kertaa taisi Jose tunkea näppinsä niin syvälle paskaan, ettei siitä kultaa voi enää tulla.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Aran virtaa jatkossakin
Ei tullut Suikkasen Kaitsu. Ensi kausi mennään Kärppien osalta Hannu Aravirran johdolla. Tämä on signaali siihenkin suuntaan, että tältä kaudelta haetaan yhä menestystä. Aika korniahan näin on mainita, kun joukkue seilaa sijalla 11. Palataan asiaan uudestaan kuukauden kuluttua ja katsellaan, mikä silloin on asenne loppukauden suhteen.
Tähän asti Aravirta on ajanut sisään Kärppiin kiekkokontrolliin pyrkivää pelitapaa. Kiekkokontrolli oli joulukuussa suurempaa kuin mitä se on tällä hetkellä. Pelitapa on sulanut käsiin kovassa pelitahdissa. Kiitos Haapakoski ja mainio alkukausi. Kummasti tosin tulokset voisivat olla parempia, jos maalivahtikaksikko Hostikka-Koivisto olisi joskus pelikunnossa ja liigan yksi parhaimmista puolustajista Mikko Lehtonen olisi terve ja korvaisi puolustuksessa esimerkiksi Antti Ylösen.
Urheilutoimenjohtaja Aho lähti viikonlopun aikana viiden päivän ulkomaanmatkalle. Saa nähdä millaisin tuloksin sieltä tullaan pois. Jos haaviin tarttuu se yksi puolustaja, niin mielellään puolentoista vuoden sopimuksella. Tämän kauden joukkueeseen on turha mitään suuria rahoja enää tuhlata.
Turhaan tässä koko ajan jääkiekosta paasataan. Tenniskausi on alkanut taas! Ensimmäinen Grand Slam, Australian avoimet, on taas täällä. Naisissa, erästä ystävääni lainaten, Sam Stosurin ylivoima kotikentällä vie mielenkiinnon, mutta henkilökohtaisesti uskon Tanskan Caroline Wozniackin menestykseen. Analyysia tähän ei ole tarjolla, mutulla mennään.
Urheilulehden tennistoimittaja Janne Eerikäinen kirjoitti viime viikolla, että miestenniksen kaksinkamppailu Roger Federerin ja Rafa Nadalin välillä on jo puuduttavaa. Totta, mutta ei ole heidän vikansa, että he ovat ylivoimaisia. Nautitaan siitä, että he pelaavat korkealla tasolla ja unohdetaan keskustelu heidän ylivoimaisuudestaan.
Ja nyt, kun kirjoitan tämän, niin Andy Murray ottaa uransa ensimmäisen Grand Slamin. Jarkko Nieminen puolestaan olisi ansainnut oman Grand Slaminsa Suomen Urheilugaalassa. Mies, joka on ollut kymmenen vuotta maailman 50 parhaimman pelaajan joukossa ehkä maailman harrastetuimmassa yksilölajissa, ei ole saanut urallaan vielä yhtään todellista kunnianosoitusta.
Ja toinen on Tanja Poutiainen, joka on kohta kymmenen vuotta laskenut mäkeä maailman huippujen kanssa tasapäisesti. Janica Kostelic, Anja Pärsson ja kumppanit ovat laonneet matkalla, kun Rollon tyttö on painanut maailman huipulla.
Poutiainen ja Nieminen ovat ylivoimaisesti 2000-luvun parhaiten menestyneet suomalaiset yksilöurheilijat. Miksei jompaakumpaa olisi voitu nimetä vuoden urheilijaksi vuonna 2010, kun taso oli mitä oli? Kaikki kunnia Minna Kaupille, mutta metsässäjuoksussa kilpailu ei ole niin kovaa kuin Poutiaisella ja Niemisellä. Miksi menestys on ainoa mittari? Se kaikki, mitä nämä kaksi ovat tehneet omille lajeilleen Suomessa on mittaamatonta.
Toivottavasti vuonna 2011 vuoden urheilijaksi kruunataan jompikumpi tästä kaksikosta. Mutta jos tutut merkit pitävät paikkansa, niin eiköhän se ole kepinheiton MM-pronssimitalisti tai hiihdon parisprintin MM-hopeapari. Muistissa, kun ovat muun muassa 1990 Päivi Alafräntti vastaan Jari Kurri, 2003 Hanna-Maria Seppälä vastaan Kalle Palander ja 2007 Tero Pitkämäki vastaan Kimi Räikkönen. Käykää katsomassa Wikipediasta kyseisten urheilijoiden saavutuksia noilta vuosilta. Saatte huomata, että aika vekkulia väkeä nämä Suomen urheilutoimittajat.
torstai 13. tammikuuta 2011
Pillit pussiin ja uutta kautta odottelemaan
Parempi sekin kuin nykyinen velttoilu. Oulun Kärpät taivaltaa tämän kauden SM-liigassa kuin Jeesus kohti Golgataa. Risti on muuttunut tukiaiseksi ja siinä vauhdissa puolet joukkueesta on menettänyt mielenkiintonsa. Ulkomaalais"vahvistukset" Martin St. Pierre ja Pavel Rosa eivät tämänhetkisellä tasollaan pärjäisi edes Kuusamon Pallo-Karhuissa ja pelaajat ovat toinen toisensa jälkeen sairastuvalla.
Eiköhän kohta St. Pierrelle tai Rosalle käy ns. "danielcorsot" ja kynsinauhan tulehdus tai kipeytynyt sävelkorva pidä miehet sivussa loppukauden. Tai sitten urheilutoimenjohtaja Aho voisi myydä miehet Rosan kauan kaipaamaan ja rakastamaan Sveitsiin. Vaihtokaupassa otetaan pussillinen kiekkoja.
Onneksi joukossa on vielä pelaajia, jotka jaksavat yrittää. Tähän joukkoon voidaan laskea ainakin Joonas Donskoi, Ilkka Mikkola, Atte Ohtamaa ja Antti Ylönen. Donskoi tosin on joukosta ainoa, jolla on myös taitoa ja kykyjä tehdä jotain kentällä. Puolustajakolmikko Mikkola-Ohtamaa-Ylönen on tällä hetkellä täysin pihalla. Erityisesti "Änäri-Atte" ja "kahdeksan mestaruuden Mikkola" ovat aivan yössä. Ylöseltä mitään ei oikein voi odottaakaan. Mikkolan bravuri viime kierroksilta on ollut oman maalivahdin taklaaminen torjuntakyvyttömäksi. Tomi Karhunen voi kertoa lisää. Sata jänistä Mikko Lehtosen paluusta.
Jos ei ulkomaalaisia kiinnosta pelata, niin ei taida kiinnostaa Hannu Aravirtaa huomata asiaa. Tiistain Ässät-ottelussa saatiin seurata surkuhupaisaa näytelmää, jossa Joonas Donskoi kävi hankkimassa Ässille jäähyn ja Rosa-St. Pierre -duo kävi seisoskelemassa kaksi minuuttia nurkassa keskenään syötellen.
Antakaa vastuuta niille, jotka sitä ansaitsevat! Ensi kautta ja Suikkasta odotellessa.
Eiköhän kohta St. Pierrelle tai Rosalle käy ns. "danielcorsot" ja kynsinauhan tulehdus tai kipeytynyt sävelkorva pidä miehet sivussa loppukauden. Tai sitten urheilutoimenjohtaja Aho voisi myydä miehet Rosan kauan kaipaamaan ja rakastamaan Sveitsiin. Vaihtokaupassa otetaan pussillinen kiekkoja.
Onneksi joukossa on vielä pelaajia, jotka jaksavat yrittää. Tähän joukkoon voidaan laskea ainakin Joonas Donskoi, Ilkka Mikkola, Atte Ohtamaa ja Antti Ylönen. Donskoi tosin on joukosta ainoa, jolla on myös taitoa ja kykyjä tehdä jotain kentällä. Puolustajakolmikko Mikkola-Ohtamaa-Ylönen on tällä hetkellä täysin pihalla. Erityisesti "Änäri-Atte" ja "kahdeksan mestaruuden Mikkola" ovat aivan yössä. Ylöseltä mitään ei oikein voi odottaakaan. Mikkolan bravuri viime kierroksilta on ollut oman maalivahdin taklaaminen torjuntakyvyttömäksi. Tomi Karhunen voi kertoa lisää. Sata jänistä Mikko Lehtosen paluusta.
Jos ei ulkomaalaisia kiinnosta pelata, niin ei taida kiinnostaa Hannu Aravirtaa huomata asiaa. Tiistain Ässät-ottelussa saatiin seurata surkuhupaisaa näytelmää, jossa Joonas Donskoi kävi hankkimassa Ässille jäähyn ja Rosa-St. Pierre -duo kävi seisoskelemassa kaksi minuuttia nurkassa keskenään syötellen.
Antakaa vastuuta niille, jotka sitä ansaitsevat! Ensi kautta ja Suikkasta odotellessa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Uusi vuosi, vanhat kujeet
Vanhan sanonnan mukaan lyötyä ei saisi lyödä, mutta tämä kirjoitus omistetaan juurikin sille.
Oululaisen urheilujohtamisen lippulaiva Lippo on aloittanut uuden nousunsa Ykköspesiksestä tyylilleen uskollisena. Pelinjohtajien, pelaajien ja kaiken muun piti olla kunnossa jo joulukuussa, mutta ei ainakaan kirjoittajalle asti ole tieto kulkenut. Toisaalta, jos rahat on kerta loppu, niin eihän sitä silloin voi keskellä talvea maksaa palkkioita, kun tulojakaan ei ole.
Oululaisen jalkapalloilun uuden lippulaivan piti olla FC Opa. Ainakin jossain vaiheessa. Kaikki näytti hyvältä vielä syksyllä 2009. OPa oli purjehtimassa kohti Ykköstä ja AC Oulun nujerrus kaupungin ykkösjoukkueena oli entistä lähempänä. Sitten tulikin tappioputki ja Miiga Juntusen OPS-jp. Nyt FC OPa valmistautuu kauteen 2011 Pohjois-Suomen Kolmosessa ilman sopimuspelaajia ja ilman valmentajaa. Taisi mennä Mattsonin Raffella rahahanat kiinni. Sääli sinänsä.
Mutta ei se AC Oulunkaan tilanne kovin ruusuiselta näytä. Ihmiset ja fanit seuran ympärillä romantisoivat kaikkea, mitä seura tuo julki, olkoon se blogikirjoitus tai ilmoitus kausikorttimyynnin aloituksesta. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa uutisista liittyen seuraan on talousvaikeuksia. Jos ei itse seuran, niin pääsponsorin. Ilmainen vinkki ACO:n toimistolle. Laskekaa kulut ja menot ja yrittäkää saada viivan alle plussa. Viime kaudella tilanteen pelasti Juha Malisen itku mediassa. Jos sama tahti jatkuu ensi kaudella, kuka sitten pelastaa ja kenet? Ensi kauden päätteeksi Veikkausliigasta on entistä helpompi pudota. Onneksi on OTP, niin oululaiset voivat käydä katsomassa perinteisen oululaisen jalkapallojoukkueen otteita.
Ei näytä kulkevan lujaa Saarenheimon Pekallakaan. Toissa kaudella Lukossa mies iski 43 pistettä. Viime kausi Kärpissä meni penkin alle, saldona 12 pistettä. Muutto Ruotsiinkaan ei paljoa pelastanut. Södertäljessä tehot 0+2 alkukaudesta, seurauksena potkut ja siirto Allsvenskanin pohjilla pyörivään Tingsrydiin. Taitaa Pekillä olla sellainen tukiainen selässä, että mahtaakohan lähteä ikinä pois? Toivottavasti. Jos ei muuta, niin Saarenheimo nauraa matkalla pankkiin, kun nostaa vielä ensi kaudeltakin Oulun Kärpiltä 200 000 euroa. Tästähän kiitämme entistä urheilutoimenjohtaja Hilliä, joka on jo ehtinyt häipyä maasta.
Hyvää uutta vuotta 2011!
Oululaisen urheilujohtamisen lippulaiva Lippo on aloittanut uuden nousunsa Ykköspesiksestä tyylilleen uskollisena. Pelinjohtajien, pelaajien ja kaiken muun piti olla kunnossa jo joulukuussa, mutta ei ainakaan kirjoittajalle asti ole tieto kulkenut. Toisaalta, jos rahat on kerta loppu, niin eihän sitä silloin voi keskellä talvea maksaa palkkioita, kun tulojakaan ei ole.
Oululaisen jalkapalloilun uuden lippulaivan piti olla FC Opa. Ainakin jossain vaiheessa. Kaikki näytti hyvältä vielä syksyllä 2009. OPa oli purjehtimassa kohti Ykköstä ja AC Oulun nujerrus kaupungin ykkösjoukkueena oli entistä lähempänä. Sitten tulikin tappioputki ja Miiga Juntusen OPS-jp. Nyt FC OPa valmistautuu kauteen 2011 Pohjois-Suomen Kolmosessa ilman sopimuspelaajia ja ilman valmentajaa. Taisi mennä Mattsonin Raffella rahahanat kiinni. Sääli sinänsä.
Mutta ei se AC Oulunkaan tilanne kovin ruusuiselta näytä. Ihmiset ja fanit seuran ympärillä romantisoivat kaikkea, mitä seura tuo julki, olkoon se blogikirjoitus tai ilmoitus kausikorttimyynnin aloituksesta. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa uutisista liittyen seuraan on talousvaikeuksia. Jos ei itse seuran, niin pääsponsorin. Ilmainen vinkki ACO:n toimistolle. Laskekaa kulut ja menot ja yrittäkää saada viivan alle plussa. Viime kaudella tilanteen pelasti Juha Malisen itku mediassa. Jos sama tahti jatkuu ensi kaudella, kuka sitten pelastaa ja kenet? Ensi kauden päätteeksi Veikkausliigasta on entistä helpompi pudota. Onneksi on OTP, niin oululaiset voivat käydä katsomassa perinteisen oululaisen jalkapallojoukkueen otteita.
Ei näytä kulkevan lujaa Saarenheimon Pekallakaan. Toissa kaudella Lukossa mies iski 43 pistettä. Viime kausi Kärpissä meni penkin alle, saldona 12 pistettä. Muutto Ruotsiinkaan ei paljoa pelastanut. Södertäljessä tehot 0+2 alkukaudesta, seurauksena potkut ja siirto Allsvenskanin pohjilla pyörivään Tingsrydiin. Taitaa Pekillä olla sellainen tukiainen selässä, että mahtaakohan lähteä ikinä pois? Toivottavasti. Jos ei muuta, niin Saarenheimo nauraa matkalla pankkiin, kun nostaa vielä ensi kaudeltakin Oulun Kärpiltä 200 000 euroa. Tästähän kiitämme entistä urheilutoimenjohtaja Hilliä, joka on jo ehtinyt häipyä maasta.
Hyvää uutta vuotta 2011!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)