Tänään klo 13.30 SM-liigajoukkueet tulevat valitsemaan toisilleen joukkueet tammikuun tasaukseen. Eli mihin? Tammikuun lopussa pelattaviin otteluihin, joissa kaksi joukkuetta kohtaavat toisensa sekä perjantaina että lauantaina. Tämä tasaus on saanut osakseen paljon kritiikkiä hajuttomuudessaan ja SM-liiga tämän kunniaksi ampuu itseään vielä toiseenkin jalkaan. Kerrankin sillä olisi ollut mahdollisuus saada näkyvyyttä joulunajan tapahtumaköyhinä päivinä, mutta kyseistä valintatilaisuutta ei näytetä suorana liigan sivuilla. Joukkueiden edustajat olisivat voineet perustella suoraan kameralle valintoja ja tapahtumasta voisi saada vuosittaisen perinteen. Nyt saamme tyytyä STT:n sähkeeseen, jonka luemme teksti-tv:stä.
Eipä ollut sattumaa, että päivämääräksi valittiin 21. joulukuuta: talvipäivän seisaus sekä kalenterissa että SM-liigajohtajien korvien välissä.
Veikkaaja uutisoi tänään Kärppien olevan Kari Jalosen ja Kai Suikkasen perässä. Jompaakumpaa huhutaan Kärppien tulevan kauden valmentajaksi. Mitäpä sitä turhaan enää huhuilemaan, kun Suikkanen on jo kirjoittanut kolmen vuoden sopimuksen Kärppien kanssa.
Joulunaikana urheilua harrastetaan vain ruokapöydässä. Muistakaa syödä kinkkua. Ja sitten tapaninpäivänä lähtekää katsomaan jääpalloa. Hieno laji ja tapaninpäivän pelit ovat jo satavuotinen perinne. Jos tykkäät luistelu-urheilusta, mutta et jääkiekon koohotuksesta, mene katsomaan jääpalloa, jossa taktiikka ja korkea taitotaso ovat kaikki kaikessa. Ja koska suurin osa lukijakunnasta on Pohjois-Suomesta, vaihtoehtoja pelivalinnaksi tapanina ovat OLS-ToPV Pakkalan tekojäällä tai Haparanda-Tornio Bandy - Hammarby IF Hapiksen Gränsvallenilla.
Hyvää joulua!
tiistai 21. joulukuuta 2010
tiistai 7. joulukuuta 2010
SM-liigan viikon puheenaiheet
No nyt se tapahtui: SM-liiga on menettämässä viimeisiä uskottavuuden rippeitään. Alla lainaus SM-liigan tiedotteesta koskien tapahtumaa Masi Marjamäki-Kamil Kreps.
"Kurinpitoryhmä varoittaa Marjamäkeä ja kaikkia muita pelaajia siitä, että vastapelaajaa on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa."
Varoitus. Soo soo. Ei saa. Pitää muistaa kunnioittaa. Tämähän on kuin vanhaan kunnon yläasteaikaan. Masi sai punaisen lapun SM-liigalta, johon pitää väärentää iskän tai äiskän allekirjoitus. Ottamatta sen suuremmin kantaa Marjamäen taklauksen puhtauteen, nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Miten SM-liiga aikoo seuraavalla kerralla reagoida, kun joku pelaaja loukkaantuu taklauksen seurauksena? Miten SM-liiga reagoi, jos taklattava olisikin Suomi-kiekon kultapoika vuosimallia '95 Ville Peltonen? Nyt ollaan vaarallisilla vesillä ja J-P Vuorisen veneestä puuttuu tulppa.
En usko mihinkään salaliittoteorioihin ja fakta on, että 12 joukkuetta SM-liigassa kohdellaan tasavertaisesti. Aika varma olen, että Marjamäki ei pelaisi tällä viikolla, jos taklatun pelaajan joukkue olisi ollut IFK tai Narrit. Mieleen muistuu vuoden 2004 playoffit ja Glen Metropolitin kirvesisku Janne Pesosen kasvoihin. Metropolit selvisi ilman pelikieltoa, kun Jokerit antoi oman selvityksensä asiasta:"Helsingin Jokereilta saadun tiedon mukaan Kärppien pelaaja lähti taklaamaan Metropolitia vaihtoaition edessä, joka nosti nyrkit ja mailan ilmaan, johon Pesonen törmäsi."
Ilmassa on taas varmoja merkkejä siitä, että SM-liiga kiinnostaa taas. Koko Etelä-Suomi, etenkin Helsingin osasto, haukkuu Jatkoajan keskustelupalstalla Kärppien pelaajia, tekemisiä ja kaikkea muutakin. Eipä tuo täällä puolessa haittaa. Ei oululaisetkaan tykkää heistä. Ja harmittaisihan se minuakin, jos oma joukkue ei koskaan voittaisi mitään isoilla resursseilla. Varma kevään merkkihän on se, että Kärpät pudottaa Bluesin ja Jokerit playoffeissa, jos kaksi viimeksi mainittua sinne sattuvat pääsemään.
Kärpät lähti nousuun Hannu Aravirran johdolla. Syyt: Ville Hostikka ja Hannu Aravirran johtama valmennusporras. SaiPassa imuroineesta Hostikasta on tulossa kovaa vauhti Kärppien ykkösmaalivahti. Esitykset ovat olleet vakuuttavia. Neljä pelattua ottelua: neljä voittoa, seitsemän päästettyä maalia, torjuntaprosentti 95:n hujakoilla. Ei huono.
Mutta Hannu Aravirtaakin on kiittäminen. Nyt Kärppien pelityyli on sitä, mitä sen pitääkin olla. Kiekko ei polttele lavassa joka pelaajalla vaan syöttää saa taaksekinpäin ja Kärpät pyrkii kiekkokontrolliin. Vastustajanhan on tunnetusti paha tehdä maaleja, jos toisella on kiekko. Kiekko on vallan väline, kuten analyytikko Sihvonen sanoo ja näinhän se on. Kunhan vielä lisätoistojen ja -harjoittelun kautta saadaan kaikki kuviot kuntoon, on Kärppälauma korkealla runkosarjassa.
Edessä on viimeinen viikko ennen kinkunsyöntitaukoa. Saa nähä, kuka on viikon Masi ja kuka saa kakkua. Nyt sitä on tarjolla. Veikkaankin, että seuraavan loukkaantumisen kohdalla kurinpitoryhmällä ja päävideotuomarilla valahtaa puntti lahkeeseen ja rikkoneelle pelaajalla väläytellään vankilatuomiota ja maastakarkoitusta.
"Kurinpitoryhmä varoittaa Marjamäkeä ja kaikkia muita pelaajia siitä, että vastapelaajaa on kunnioitettava kaikissa olosuhteissa."
Varoitus. Soo soo. Ei saa. Pitää muistaa kunnioittaa. Tämähän on kuin vanhaan kunnon yläasteaikaan. Masi sai punaisen lapun SM-liigalta, johon pitää väärentää iskän tai äiskän allekirjoitus. Ottamatta sen suuremmin kantaa Marjamäen taklauksen puhtauteen, nyt ollaan vaarallisilla vesillä. Miten SM-liiga aikoo seuraavalla kerralla reagoida, kun joku pelaaja loukkaantuu taklauksen seurauksena? Miten SM-liiga reagoi, jos taklattava olisikin Suomi-kiekon kultapoika vuosimallia '95 Ville Peltonen? Nyt ollaan vaarallisilla vesillä ja J-P Vuorisen veneestä puuttuu tulppa.
En usko mihinkään salaliittoteorioihin ja fakta on, että 12 joukkuetta SM-liigassa kohdellaan tasavertaisesti. Aika varma olen, että Marjamäki ei pelaisi tällä viikolla, jos taklatun pelaajan joukkue olisi ollut IFK tai Narrit. Mieleen muistuu vuoden 2004 playoffit ja Glen Metropolitin kirvesisku Janne Pesosen kasvoihin. Metropolit selvisi ilman pelikieltoa, kun Jokerit antoi oman selvityksensä asiasta:"Helsingin Jokereilta saadun tiedon mukaan Kärppien pelaaja lähti taklaamaan Metropolitia vaihtoaition edessä, joka nosti nyrkit ja mailan ilmaan, johon Pesonen törmäsi."
Ilmassa on taas varmoja merkkejä siitä, että SM-liiga kiinnostaa taas. Koko Etelä-Suomi, etenkin Helsingin osasto, haukkuu Jatkoajan keskustelupalstalla Kärppien pelaajia, tekemisiä ja kaikkea muutakin. Eipä tuo täällä puolessa haittaa. Ei oululaisetkaan tykkää heistä. Ja harmittaisihan se minuakin, jos oma joukkue ei koskaan voittaisi mitään isoilla resursseilla. Varma kevään merkkihän on se, että Kärpät pudottaa Bluesin ja Jokerit playoffeissa, jos kaksi viimeksi mainittua sinne sattuvat pääsemään.
Kärpät lähti nousuun Hannu Aravirran johdolla. Syyt: Ville Hostikka ja Hannu Aravirran johtama valmennusporras. SaiPassa imuroineesta Hostikasta on tulossa kovaa vauhti Kärppien ykkösmaalivahti. Esitykset ovat olleet vakuuttavia. Neljä pelattua ottelua: neljä voittoa, seitsemän päästettyä maalia, torjuntaprosentti 95:n hujakoilla. Ei huono.
Mutta Hannu Aravirtaakin on kiittäminen. Nyt Kärppien pelityyli on sitä, mitä sen pitääkin olla. Kiekko ei polttele lavassa joka pelaajalla vaan syöttää saa taaksekinpäin ja Kärpät pyrkii kiekkokontrolliin. Vastustajanhan on tunnetusti paha tehdä maaleja, jos toisella on kiekko. Kiekko on vallan väline, kuten analyytikko Sihvonen sanoo ja näinhän se on. Kunhan vielä lisätoistojen ja -harjoittelun kautta saadaan kaikki kuviot kuntoon, on Kärppälauma korkealla runkosarjassa.
Edessä on viimeinen viikko ennen kinkunsyöntitaukoa. Saa nähä, kuka on viikon Masi ja kuka saa kakkua. Nyt sitä on tarjolla. Veikkaankin, että seuraavan loukkaantumisen kohdalla kurinpitoryhmällä ja päävideotuomarilla valahtaa puntti lahkeeseen ja rikkoneelle pelaajalla väläytellään vankilatuomiota ja maastakarkoitusta.
maanantai 29. marraskuuta 2010
Kun Espanja pysähtyy
Tänään on taas se aika vuodesta. Espanjan kaksi suurinta ja kauneinta ottavat toisistaan mittaa El Classicossa. Kapinallisen Katalonian pääkaupungin jalkapalloylpeys FC Barcelona ja kuninkaallinen Real Madrid. Tämä ei ole pelkästään joukkueiden kaksintaistelu. Kastellaanit vastaan katalonialaiset. Lionel Messi vastaan Cristiano Ronaldo. Josep Guardiola vastaan Jose Mourinho. Ja niin edelleen.
Viime keväänä Jose Mourinho valmensi vielä Inter Milania ja monet muistavat Mestareiden liigan välieräottelun Barcelona-Inter. Barcan Sergio Busquets kurkisteli, Mourinho parkkeerautti bussin omalle rangaistusalueelle ja pelin päätteeksi The Great One juoksi pitkin Camp Noun nurmea sprinklereiden sylkiessä vettä kentälle. Nähtäväksi jää, onko bussi tänäänkin parkissa. Madridilaisten bussi tosin on jo tässä vaiheessa hieman hajalla, jo ennen Lionel Messin terrorisointia, kun Barcan ultrat hyökkäsivät Realin pelaajabussin kimppuun viime yönä.
Mitä peliltä voi odottaa? Armotonta rappausta valkoisten puolelta. Mourinhon ajokoirat Pepe, Ricardo Carvalho, Sami Khedira ja Xabi Alonso ovat kaikki nähneet keltaista ensimmäisen jakson aikana. Varma tieto. Ja näiden taklausten kohteena ovat vuorotellen Barcelonan keskikentän moottori Xavi ja maailman paras hyökkääjä Leo Messi. Xavin ja Messin nerokkuus ovat ratkaisseet viime vuosina niin monia Classicoita. Tänäänkin tämä kaksikko tulee värkkäämään vähintään yhden maalin.
Pelin tärkein pelaaja on silti Cristiano Ronaldo. Ronaldo piti viime viikolla Portugalin paidassa Barcelonan ja Espanjan topparia Gerard Pique'ta täysin pilkkanaan, kun Portugali voitti hallitsevan maailmanmestarin 4-0. Ronaldo asettunee Madridin ryhmitelmässä vasemmalle laidalle. Barcan oikeana pakkina puolestaan pelannee Daniel Alves, jota Ronaldo tulee viemään 1 vs. 1 -tilanteissa kuin kuoriämpäriä. Lisäksi Alves tykkää hyökätä innokkaasti, mikä avaa Ronaldolle tilaa vastahyökkäyksissä. Ronaldo taas ei jaksa puolustaa, mikä avaa tilaa Alvesille hyökkäyssuuntaan. Kyseisellä laidalla peli tulee ratkeamaan.
Ja kyllä Barcakin tulee heittämään sukitusvoimaa kentälle. Kun Daniel Alves nousee hyökkäyksiin, hänen paikkaansa täyttää keskikenttämies Javier Mascherano, joka on rapannut Ronaldoa jo aikanaan sumujen saarilla. Kierähdyshyppyjä luvassa.
Mutta luvassa on myös maaleja. Toivottavasti ainakin. Parempi voittakoon.
Viime keväänä Jose Mourinho valmensi vielä Inter Milania ja monet muistavat Mestareiden liigan välieräottelun Barcelona-Inter. Barcan Sergio Busquets kurkisteli, Mourinho parkkeerautti bussin omalle rangaistusalueelle ja pelin päätteeksi The Great One juoksi pitkin Camp Noun nurmea sprinklereiden sylkiessä vettä kentälle. Nähtäväksi jää, onko bussi tänäänkin parkissa. Madridilaisten bussi tosin on jo tässä vaiheessa hieman hajalla, jo ennen Lionel Messin terrorisointia, kun Barcan ultrat hyökkäsivät Realin pelaajabussin kimppuun viime yönä.
Mitä peliltä voi odottaa? Armotonta rappausta valkoisten puolelta. Mourinhon ajokoirat Pepe, Ricardo Carvalho, Sami Khedira ja Xabi Alonso ovat kaikki nähneet keltaista ensimmäisen jakson aikana. Varma tieto. Ja näiden taklausten kohteena ovat vuorotellen Barcelonan keskikentän moottori Xavi ja maailman paras hyökkääjä Leo Messi. Xavin ja Messin nerokkuus ovat ratkaisseet viime vuosina niin monia Classicoita. Tänäänkin tämä kaksikko tulee värkkäämään vähintään yhden maalin.
Pelin tärkein pelaaja on silti Cristiano Ronaldo. Ronaldo piti viime viikolla Portugalin paidassa Barcelonan ja Espanjan topparia Gerard Pique'ta täysin pilkkanaan, kun Portugali voitti hallitsevan maailmanmestarin 4-0. Ronaldo asettunee Madridin ryhmitelmässä vasemmalle laidalle. Barcan oikeana pakkina puolestaan pelannee Daniel Alves, jota Ronaldo tulee viemään 1 vs. 1 -tilanteissa kuin kuoriämpäriä. Lisäksi Alves tykkää hyökätä innokkaasti, mikä avaa Ronaldolle tilaa vastahyökkäyksissä. Ronaldo taas ei jaksa puolustaa, mikä avaa tilaa Alvesille hyökkäyssuuntaan. Kyseisellä laidalla peli tulee ratkeamaan.
Ja kyllä Barcakin tulee heittämään sukitusvoimaa kentälle. Kun Daniel Alves nousee hyökkäyksiin, hänen paikkaansa täyttää keskikenttämies Javier Mascherano, joka on rapannut Ronaldoa jo aikanaan sumujen saarilla. Kierähdyshyppyjä luvassa.
Mutta luvassa on myös maaleja. Toivottavasti ainakin. Parempi voittakoon.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Uudet madot koukussa
Tänään se sitten tapahtui. Mikko Haapakoski ja Petri Karjalainen lähetettiin loppuvuodeksi Torremolimokselle ja Kärppien peräsimeen hyppäsivät Hannu Aravirta ja Jari Laukkanen.
Kun aikanaan Kärpät perusti urheilutoimenjohtajan viran, piti sen olla viimeinen askel matkalla Euroopan kärkiseuraksi. Kattia kanssa, mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ensimmäinen utj Ari Hilli aiheutti naurunremakoita ympäri Suomenniemeä mattivirmasmaisilla sopimustaidoillaan. Hillin saavutuksiin laskettaneen vieläkin seuran taloutta rasittavat Kimmo Koskenkorvan ja Pekka Saarenheimon megasopimukset sekä Mikael Granlundin päästäminen Helsinkiin. Päävalmentajavalinnat ovat olleet sitä sun sattuu ja kaksi viimeisintä valmentajapestiä on päätetty potkuihin.
Uusi urheilutoimenjohtaja Harri Aho on kunnostautunut kovien hankintojen miehenä, mutta sekään ei näytä auttavan. Eteenpäin ei olla menty.
Ehkäpä koko alamäki alkoi Seppo Arposen eläkkeellejäännistä. Arponen oli hallituksen puheenjohtajana nostamassa Kärpät II-divisioonasta Suomen mestariksi. Mies toimi myös SM-liigan hallituksen varapuheenjohtajana ja oli yksi Suomen kunnioitetuimmista ja taitavimmista urheilujohtajista. Nykyisellä hallituksen puheenjohtajalla Virkkusella on matkaa Arposen saavutuksiin, alku ei ole ollut mairitteleva. Varsinkaan, kun toripuheiden mukaan hallituksen ihmisiä on nähty viime viikolla Vuokatissa Kai Suikkasen illallisseurassa. Siellä oltiin valmistautumassa uuteen valmentajaan, vaikka Haapakoski oli vielä puikoissa vai oliko kyseessä vain illanvietto?
Mutta palataanpa päivän puheenaiheeseen. Hannu Aravirta, Jari Laukkanen ja Toni Sihvonen ovat haasteen edessä. Nyt pitäisi nostaa oululaiset sille jalustalle, mihin me kuulumme. Erästä analyytikkoa mukaillen sanoisin, että Kärppien pelikirja on ollut joko hukassa tai sivuja on liimautunut yhteen. Nyt hypätään Aravirran ja Laukkasen aikaan ja peliin on saatava järkeä. Aravirta tuli tunnetuksi Pelicans-aikanaan hyökkäävästä ja nykyaikaisesta pelitavasta. Jokereissa taas Aravirta palasi 90-luvun vastahyökkäämiseen, sama mitä Haapakoski harrasti.
Pelicansissa Aravirralla oli apunaan modernin jääkiekon ystävä Pasi Räsänen, jonka ansiosta Pelicans ylsi parempaan liitoon, kuin Lahdessa oli totuttu. Nyt Aravirralla on taas hyökkäävän jääkiekon kakkosvalmentaja: Jari Laukkanen, jonka johdolla Kärppien A-juniorit ovat pelanneet huomattavasti paremmalla taktiikalla kuin Kärppien edustusjoukkue, ja monen vuoden ajan jo.
Saapa nähdä, miten nyt käy. Itse uskon, että henkinen takalukko aukeaa ja Kärpät lähtee liitoon ennen joulutaukoa. Ja jos Aravirta, Laukkanen ja Sihvonen saavat ajettua pelitapansa sisään joukkueeseen, kaikki on mahdollista. Optimismia.
Vai ovatko nämä uudet valmentajat vain uusia matoja koukuissa, jotka hallituksessa istuvat puuhastelijat vaihtavat, kun happi veden alla loppuu?
Kun aikanaan Kärpät perusti urheilutoimenjohtajan viran, piti sen olla viimeinen askel matkalla Euroopan kärkiseuraksi. Kattia kanssa, mitä sen jälkeen on tapahtunut? Ensimmäinen utj Ari Hilli aiheutti naurunremakoita ympäri Suomenniemeä mattivirmasmaisilla sopimustaidoillaan. Hillin saavutuksiin laskettaneen vieläkin seuran taloutta rasittavat Kimmo Koskenkorvan ja Pekka Saarenheimon megasopimukset sekä Mikael Granlundin päästäminen Helsinkiin. Päävalmentajavalinnat ovat olleet sitä sun sattuu ja kaksi viimeisintä valmentajapestiä on päätetty potkuihin.
Uusi urheilutoimenjohtaja Harri Aho on kunnostautunut kovien hankintojen miehenä, mutta sekään ei näytä auttavan. Eteenpäin ei olla menty.
Ehkäpä koko alamäki alkoi Seppo Arposen eläkkeellejäännistä. Arponen oli hallituksen puheenjohtajana nostamassa Kärpät II-divisioonasta Suomen mestariksi. Mies toimi myös SM-liigan hallituksen varapuheenjohtajana ja oli yksi Suomen kunnioitetuimmista ja taitavimmista urheilujohtajista. Nykyisellä hallituksen puheenjohtajalla Virkkusella on matkaa Arposen saavutuksiin, alku ei ole ollut mairitteleva. Varsinkaan, kun toripuheiden mukaan hallituksen ihmisiä on nähty viime viikolla Vuokatissa Kai Suikkasen illallisseurassa. Siellä oltiin valmistautumassa uuteen valmentajaan, vaikka Haapakoski oli vielä puikoissa vai oliko kyseessä vain illanvietto?
Mutta palataanpa päivän puheenaiheeseen. Hannu Aravirta, Jari Laukkanen ja Toni Sihvonen ovat haasteen edessä. Nyt pitäisi nostaa oululaiset sille jalustalle, mihin me kuulumme. Erästä analyytikkoa mukaillen sanoisin, että Kärppien pelikirja on ollut joko hukassa tai sivuja on liimautunut yhteen. Nyt hypätään Aravirran ja Laukkasen aikaan ja peliin on saatava järkeä. Aravirta tuli tunnetuksi Pelicans-aikanaan hyökkäävästä ja nykyaikaisesta pelitavasta. Jokereissa taas Aravirta palasi 90-luvun vastahyökkäämiseen, sama mitä Haapakoski harrasti.
Pelicansissa Aravirralla oli apunaan modernin jääkiekon ystävä Pasi Räsänen, jonka ansiosta Pelicans ylsi parempaan liitoon, kuin Lahdessa oli totuttu. Nyt Aravirralla on taas hyökkäävän jääkiekon kakkosvalmentaja: Jari Laukkanen, jonka johdolla Kärppien A-juniorit ovat pelanneet huomattavasti paremmalla taktiikalla kuin Kärppien edustusjoukkue, ja monen vuoden ajan jo.
Saapa nähdä, miten nyt käy. Itse uskon, että henkinen takalukko aukeaa ja Kärpät lähtee liitoon ennen joulutaukoa. Ja jos Aravirta, Laukkanen ja Sihvonen saavat ajettua pelitapansa sisään joukkueeseen, kaikki on mahdollista. Optimismia.
Vai ovatko nämä uudet valmentajat vain uusia matoja koukuissa, jotka hallituksessa istuvat puuhastelijat vaihtavat, kun happi veden alla loppuu?
perjantai 19. marraskuuta 2010
Kootut selitykset vol. 48
Mikko Haapakosken luotsaama Kärpät ajaa tällä hetkellä Ferrarilla käsijarru päällä. Joukkueella on edellytykset olla valtakunnan paras joukkue, mutta kovinkaan mairittelevaan liitoon oululaiset eivät ole päässeet. Otteet ovat olleet vähintäänkin keskinkertaisia ja fanit vaativatkin päävalmentajan päätä pölkylle. Eivätkä valmentajan kommentit ottelujen lehdistötilaisuuksissa aiheuta kovin suuria luottamuspuuskia. Seuraavassa otteita Haapakosken päävalmentaja-ajalta:
Paljon puhutut pelikirjat ja taktiikkataulut eivät ole Haapakosken mielessä päällimmäisinä. "Ensimmäisenä pelissä pitää olla oikeaa tunnetta, siitä kaikki lähtee. Vasta sen jälkeen tulevat taktiset asiat, valmentaja tietää." (oulunkarpat.fi, kun Haapakosken valmentajasopimus julkistettiin)
"Lopputulos oli meidän kannaltamme karu. Harmittamaan jäi se, että tulimme peliin hyvin, mutta pomppukiekkojen kautta menetimme pisteet", keväällä 2010 IFK:lle kärsityn 6-0 tappion jälkeen.
"Aloin miettiä ensi kauden ketjuja heti viimeisen JYP-ottelun jälkeen", mielenkiintoinen kommentti ottaen huomioon tämän kauden ketjuloton keväällä kauden jälkeen.
"En minä enää tämän takia yöuniani menetä, olen tehnyt hyvää työtä kapealla materiaalilla. Nythän sitä tulosta pitää sitten alkaa tulla, kun porukka on kasassa. Itse olemme omilla esityksillämme tätä hirttosilmukkaa tehneet", 5-3 tappio Tapparalle 16.11. ja sarjataulukossa sija 11.
"Peli oli sen näköistä, kuin pitääkin. Se näyttää nihkeältä, kun siinä on kaksi joukkuetta, jotka haluaa voittaa ja siellä ei paljoa tilaa silloin ole. Toisessa erässä menetettiin ote, mutta osaltaan se johtui siitä, että SaiPa pääsi peliin mukaan", 18.11.2010 Kärppien voitettua siipirikkoisen SaiPan 3-2.
Kommenteista paistaa yksi asia läpi muiden: itsekritiikin puute. Jos kolme miljoonaa euroa maksava joukkue on liigassa sijalla 11, voiko valmentaja sanoa tehneensä hyvää työtä? Esimerkiksi valmiiksi räätälöity ja moneen otteeseen jo kesästä saakka harjoiteltu pelitapa auttaisi kummasti vaikeinakin aikoina. Pelaajat ovat kentällä kuin ellun kanat. Kukaan ei tiedä, miten puolustetaan sekä keski- että puolustusalueella. Hyökkäyksiinlähdöissä jokaisella tuntuu olevan oma ajatus.
SaiPan Ari-Pekka Selin on rakentanut omalle kolme kertaa halvemmalle joukkueelleen selkeän pelitavan, jonka ansiosta se pystyy haastamaan suuret ja pelaajamateriaaleiltaan paremmat. Jos Kärpillä olisi yhtä selkeä ja toimiva pelitapa ja SaiPa puolestaan pelaisi divaritason miehillään miten sattuu, taululla olisi 60 minuutin jälkeen kaksinumeroiset.
Itsekriittisyyttä, uusia ideoita ja järkeä, kiitos. Nyt on Haapakoskella kaipaamansa kaikki ukot. Tulos tai ulos.
Paljon puhutut pelikirjat ja taktiikkataulut eivät ole Haapakosken mielessä päällimmäisinä. "Ensimmäisenä pelissä pitää olla oikeaa tunnetta, siitä kaikki lähtee. Vasta sen jälkeen tulevat taktiset asiat, valmentaja tietää." (oulunkarpat.fi, kun Haapakosken valmentajasopimus julkistettiin)
"Lopputulos oli meidän kannaltamme karu. Harmittamaan jäi se, että tulimme peliin hyvin, mutta pomppukiekkojen kautta menetimme pisteet", keväällä 2010 IFK:lle kärsityn 6-0 tappion jälkeen.
"Aloin miettiä ensi kauden ketjuja heti viimeisen JYP-ottelun jälkeen", mielenkiintoinen kommentti ottaen huomioon tämän kauden ketjuloton keväällä kauden jälkeen.
"En minä enää tämän takia yöuniani menetä, olen tehnyt hyvää työtä kapealla materiaalilla. Nythän sitä tulosta pitää sitten alkaa tulla, kun porukka on kasassa. Itse olemme omilla esityksillämme tätä hirttosilmukkaa tehneet", 5-3 tappio Tapparalle 16.11. ja sarjataulukossa sija 11.
"Peli oli sen näköistä, kuin pitääkin. Se näyttää nihkeältä, kun siinä on kaksi joukkuetta, jotka haluaa voittaa ja siellä ei paljoa tilaa silloin ole. Toisessa erässä menetettiin ote, mutta osaltaan se johtui siitä, että SaiPa pääsi peliin mukaan", 18.11.2010 Kärppien voitettua siipirikkoisen SaiPan 3-2.
Kommenteista paistaa yksi asia läpi muiden: itsekritiikin puute. Jos kolme miljoonaa euroa maksava joukkue on liigassa sijalla 11, voiko valmentaja sanoa tehneensä hyvää työtä? Esimerkiksi valmiiksi räätälöity ja moneen otteeseen jo kesästä saakka harjoiteltu pelitapa auttaisi kummasti vaikeinakin aikoina. Pelaajat ovat kentällä kuin ellun kanat. Kukaan ei tiedä, miten puolustetaan sekä keski- että puolustusalueella. Hyökkäyksiinlähdöissä jokaisella tuntuu olevan oma ajatus.
SaiPan Ari-Pekka Selin on rakentanut omalle kolme kertaa halvemmalle joukkueelleen selkeän pelitavan, jonka ansiosta se pystyy haastamaan suuret ja pelaajamateriaaleiltaan paremmat. Jos Kärpillä olisi yhtä selkeä ja toimiva pelitapa ja SaiPa puolestaan pelaisi divaritason miehillään miten sattuu, taululla olisi 60 minuutin jälkeen kaksinumeroiset.
Itsekriittisyyttä, uusia ideoita ja järkeä, kiitos. Nyt on Haapakoskella kaipaamansa kaikki ukot. Tulos tai ulos.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Bajenhelg 12.-13.11.
Kaksi hullua suuntasi torstaina 11.11. Oulusta Haaparannan kautta kohti Tukholmaa linja-autolla. Matkaa kertyi vaivaiset 1200 kilometriä, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän urheiluviihteen eteen. Luvassa oli jalkapallon Ruotsin cupin finaali Hammarby-Helsingborg sekä jääpalloa että jääkiekkoa.
Perjantai-iltana Hammarby pelasi ensin jääpalloa. Ottelua Västeråsia vastaan oli seuraamassa karkeasti arvioiden 3000 katsojaa ja laulut raikasivat Zinkensdammin urheilukentällä. Erityismaininta stadionin infrastruktuurille. Katsomoissa ei ollut penkkejä istua vaan katsojat saivat seistä koko ottelun. Pysyy katsomoissa väki lämpimänä, kun eivät istu kylmässä.
Ottelu päättyi 5-2 Västeråsille. Tämän jälkeen Bajen-karavaani siirtyi kahdeksan kilometriä länteen Bredängenin lähiöön, jossa Bajen Fans Hockey pelasi omaa Division 3:n peliä, eli Ruotsin viidenneksi korkein sarjataso. Tunnelbana-asemalla perjantai-iltaa viettämässä olleet satunnaiset kolme AIK-kannattajaa huutelivat jotain hävyttömyyksiä 50 hengen ryhmittymäämme kohtaan, mutta siitä myöhemmin.
Ehdimme jääkiekko-otteluun kolmanteen erään. Ottelun taso ei yllättänyt vaan se oli todellista höntsälätkää. Tunnelma katsomon puolella oli silti hyvä ja "jäähallissa" yleisö viihtyi. Bajen Fans Hockey jatkoi ottelussa yli kahden vuoden mittaista voittoputkeaan ja nappasi voiton vastustajaan Kistasta numeroin 4-2.
Ottelun jälkeen Bredängenin asemalla odotti pieni yllätys. Nämä kolme AIK-fania olivat soittaneet ystäviään paikalle ja nurkan takana vastassa oli satakunta AIK-kannattajaa valmiina kertomaan meille omia näkemyksiään suosikkiseurasta. Onneksi paikalla oli 20 poliisia, jotka näyttivät rutinoituneilta toimissaan. Näin yhteenotoilta vältyttiin.
Viikonlopun kohokohta kuitenkin oli lauantain cup-finaali Hammarby-Helsingborg. Koko Södermalmin kaupunginosa tuntui odottavan peliä, niin paljon vihreä-valkoisia värejä näkyi kaupungilla pitkin päivää. 15 minuuttia ennen ottelun alkua Söderstadionin fanisektio komensi isoon ääneen koko stadionia seisomaan ottelun ajan ja näin tapahtui. Kaikki 12 000 katsojaa seisoivat ja lauloivat koko ottelun ajan Hammarbylle. Laulu ei loppunut edes Helsingborgin tehtyä 0-1-johtomaalin.
Itse pelin taso ei noussut kovin korkeaksi märällä nurmella. Helsingborg hallitsi ottelua, mutta yhtä sarjatasoa alempana pelaava Hammarby taisteli urhoollisesti 80. minuutille asti. 80 minuuttia Bajen kesti, mutta Goljat vei lopulta cup-pokaalin. Ottelussa Hammarbyn fanien polttamat soihdut tuonevat seuralle 200 000 kruunun sakot. Alla muutamia kuvia ja videoita ottelusta. Kiitoksia matkaseuralle. Vi ses nästa år!
Perjantai-iltana Hammarby pelasi ensin jääpalloa. Ottelua Västeråsia vastaan oli seuraamassa karkeasti arvioiden 3000 katsojaa ja laulut raikasivat Zinkensdammin urheilukentällä. Erityismaininta stadionin infrastruktuurille. Katsomoissa ei ollut penkkejä istua vaan katsojat saivat seistä koko ottelun. Pysyy katsomoissa väki lämpimänä, kun eivät istu kylmässä.
Ottelu päättyi 5-2 Västeråsille. Tämän jälkeen Bajen-karavaani siirtyi kahdeksan kilometriä länteen Bredängenin lähiöön, jossa Bajen Fans Hockey pelasi omaa Division 3:n peliä, eli Ruotsin viidenneksi korkein sarjataso. Tunnelbana-asemalla perjantai-iltaa viettämässä olleet satunnaiset kolme AIK-kannattajaa huutelivat jotain hävyttömyyksiä 50 hengen ryhmittymäämme kohtaan, mutta siitä myöhemmin.
Ehdimme jääkiekko-otteluun kolmanteen erään. Ottelun taso ei yllättänyt vaan se oli todellista höntsälätkää. Tunnelma katsomon puolella oli silti hyvä ja "jäähallissa" yleisö viihtyi. Bajen Fans Hockey jatkoi ottelussa yli kahden vuoden mittaista voittoputkeaan ja nappasi voiton vastustajaan Kistasta numeroin 4-2.
Ottelun jälkeen Bredängenin asemalla odotti pieni yllätys. Nämä kolme AIK-fania olivat soittaneet ystäviään paikalle ja nurkan takana vastassa oli satakunta AIK-kannattajaa valmiina kertomaan meille omia näkemyksiään suosikkiseurasta. Onneksi paikalla oli 20 poliisia, jotka näyttivät rutinoituneilta toimissaan. Näin yhteenotoilta vältyttiin.
Viikonlopun kohokohta kuitenkin oli lauantain cup-finaali Hammarby-Helsingborg. Koko Södermalmin kaupunginosa tuntui odottavan peliä, niin paljon vihreä-valkoisia värejä näkyi kaupungilla pitkin päivää. 15 minuuttia ennen ottelun alkua Söderstadionin fanisektio komensi isoon ääneen koko stadionia seisomaan ottelun ajan ja näin tapahtui. Kaikki 12 000 katsojaa seisoivat ja lauloivat koko ottelun ajan Hammarbylle. Laulu ei loppunut edes Helsingborgin tehtyä 0-1-johtomaalin.
Itse pelin taso ei noussut kovin korkeaksi märällä nurmella. Helsingborg hallitsi ottelua, mutta yhtä sarjatasoa alempana pelaava Hammarby taisteli urhoollisesti 80. minuutille asti. 80 minuuttia Bajen kesti, mutta Goljat vei lopulta cup-pokaalin. Ottelussa Hammarbyn fanien polttamat soihdut tuonevat seuralle 200 000 kruunun sakot. Alla muutamia kuvia ja videoita ottelusta. Kiitoksia matkaseuralle. Vi ses nästa år!
(Videot kuvattu ns. istumakatsomosta).
torstai 4. marraskuuta 2010
Ei niin mukava valkku
Tänään KHL-joukkue Lokomotiv Yaroslavl uutisoi kotisivuillaan, että päävalmentaja Kai Suikkanen on vapautettu tehtävistään. Tilanteesta mielenkiintoisen tekee se, että Lokomotiv on omassa konferenssissaan toisena. Venäjällä ilmeisesti valmentajilta vaaditaan jotain muutakin kuin tuloksia.
Suikkanen on viime vuosina tottunut menestymään. Nousu suomalaisen valmennuskunnan kärkijoukkoon on ollut raskas ja työläs. 2000-luvun alussa Suikkanen yritti nostaa pariinkiin otteeseen Rovaniemen Kiekkoa Mestikseen, mutta yritykset kariutuivat aina nousukarsintoihin. Rollosta Suikkasen matka jatkui Kajaaniin, jossa hän valmensi paikallisen Hokin sensaatiomaisesti Mestiksen mestaruuteen keväällä 2007.
Kajaanissa tehdyt 12-tuntiset työpäivät kantoivat hedelmää, kun mies sai kaipaamansa tilaisuuden SM-liigassa. Syksyllä 2008 TPS oli konkurssikypsä ja syvässä suossa. Suikkanen palkattiin Hannu Virran tilalle päävalmentajaksi. Työsarkaa Suikkasella todentotta riitti. Seuraavasta videolinkistäkin voitte todeta, millaisista lähtökohdista entinen maajoukkuehyökkääjä aloitti valmentajauransa SM-liigassa. Klik.
Suikkasen intohimoinen ja rehellinen valmennustyyli herätti ihastusta ympäri maata. Jo keväällä 2009 TPS pisti puolivälierissä tulevan mestarin JYP:n ahtaalle, mutta pankki räjäytettiin vuotta myöhemmin. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TPS pyyhälsi mestariksi. Syitä mestaruuteen oli kolme: Ilari Filppula, Lee Sweatt ja Kai Suikkanen. Suikkanen oli koko viime kauden TPS.
Suikkanen pestattiin Venäjälle viime toukokuussa. Turkulaiset puolestaan korvasivat Sweattin, Filppulan ja Suikkasen nimillä Janne Hauhtonen, Marko Kivenmäki, Gareth Raboin, Heikki Leime. Ei saisi nauraa, mutta eihän se nyt ihan putkeen tainnut mennä. On siinä mahtanut hieman olla hunajapoikien pukukopissa ihmettelemistä, kun lätkäjätkien ja puoliorganisoidun flow-kiekon kruunamaton kuningas korvataan Leimellä, jonka meriitit viime vuosilta ovat patongin paistamisessa jääkiekkoilun suurmaassa Ranskassa. Taisi tehdä TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuori hankintansa mestaruussaunan jälkeen.
Mutta takaisin Suikkaseen. Suikkanen on tunnettu vaativana miehenä. Voin uskoa, että Suikkasen tyyli ei välttämättä miellytä slaavilaisia pelaajia, saati joukkueen omistajia, jotka tunnetusti ovat tähtipelaajien parhaita kavereita.
Näillä näytöillä on vaikea uskoa, että Omskin Raimo Summanenkaan ei tule Uralin takana kevättä näkemään, jos 12 miljoonan dollarin vuosipalkkaa nostava Jaromir Jagr kyllästyy Raimon naamaan ja huutoon.
Voi olla, että potkut olivat SM-liigan onni. Hannu Jortikan kurpitsa on viime aikoina nimittäin alkanut punoittaa entistä pahemmin ja voi olla, että tammikuussa Jokeri-aitiossa seisoskelee Suikkanen isolla palkalla ja maalissa on suurtalouskokki Vesa Toskala.
Suikkanen on viime vuosina tottunut menestymään. Nousu suomalaisen valmennuskunnan kärkijoukkoon on ollut raskas ja työläs. 2000-luvun alussa Suikkanen yritti nostaa pariinkiin otteeseen Rovaniemen Kiekkoa Mestikseen, mutta yritykset kariutuivat aina nousukarsintoihin. Rollosta Suikkasen matka jatkui Kajaaniin, jossa hän valmensi paikallisen Hokin sensaatiomaisesti Mestiksen mestaruuteen keväällä 2007.
Kajaanissa tehdyt 12-tuntiset työpäivät kantoivat hedelmää, kun mies sai kaipaamansa tilaisuuden SM-liigassa. Syksyllä 2008 TPS oli konkurssikypsä ja syvässä suossa. Suikkanen palkattiin Hannu Virran tilalle päävalmentajaksi. Työsarkaa Suikkasella todentotta riitti. Seuraavasta videolinkistäkin voitte todeta, millaisista lähtökohdista entinen maajoukkuehyökkääjä aloitti valmentajauransa SM-liigassa. Klik.
Suikkasen intohimoinen ja rehellinen valmennustyyli herätti ihastusta ympäri maata. Jo keväällä 2009 TPS pisti puolivälierissä tulevan mestarin JYP:n ahtaalle, mutta pankki räjäytettiin vuotta myöhemmin. Runkosarjassa kuudenneksi sijoittunut TPS pyyhälsi mestariksi. Syitä mestaruuteen oli kolme: Ilari Filppula, Lee Sweatt ja Kai Suikkanen. Suikkanen oli koko viime kauden TPS.
Suikkanen pestattiin Venäjälle viime toukokuussa. Turkulaiset puolestaan korvasivat Sweattin, Filppulan ja Suikkasen nimillä Janne Hauhtonen, Marko Kivenmäki, Gareth Raboin, Heikki Leime. Ei saisi nauraa, mutta eihän se nyt ihan putkeen tainnut mennä. On siinä mahtanut hieman olla hunajapoikien pukukopissa ihmettelemistä, kun lätkäjätkien ja puoliorganisoidun flow-kiekon kruunamaton kuningas korvataan Leimellä, jonka meriitit viime vuosilta ovat patongin paistamisessa jääkiekkoilun suurmaassa Ranskassa. Taisi tehdä TPS:n pelaajakoordinaattori Ari Vuori hankintansa mestaruussaunan jälkeen.
Mutta takaisin Suikkaseen. Suikkanen on tunnettu vaativana miehenä. Voin uskoa, että Suikkasen tyyli ei välttämättä miellytä slaavilaisia pelaajia, saati joukkueen omistajia, jotka tunnetusti ovat tähtipelaajien parhaita kavereita.
Näillä näytöillä on vaikea uskoa, että Omskin Raimo Summanenkaan ei tule Uralin takana kevättä näkemään, jos 12 miljoonan dollarin vuosipalkkaa nostava Jaromir Jagr kyllästyy Raimon naamaan ja huutoon.
Voi olla, että potkut olivat SM-liigan onni. Hannu Jortikan kurpitsa on viime aikoina nimittäin alkanut punoittaa entistä pahemmin ja voi olla, että tammikuussa Jokeri-aitiossa seisoskelee Suikkanen isolla palkalla ja maalissa on suurtalouskokki Vesa Toskala.
maanantai 1. marraskuuta 2010
Hammarby ja Ruotsin cup - Match made in heaven
Etelä-Tukholman jalkapalloylpeys Hammarby tippui kauden 2009 päätteeksi pois Ruotsin pääsarjasta Allsvenskanista sarjaporrasta alemmas Superettaniin. Superettanissa kausi oli yhtä vuoristorataa eikä kauden päätteeksi sarjanousua tullut. Talousvaikeudet värittivät koko kautta ja elokuussa varmistunut hyökkääjä Linus Halleniuksen myynti kauden lopuksi Italian Serie A:n Genoaan pelasti koko osakeyhtiön talouden. Mutta onneksi on cup.
Hammarby eteni Ruotsin cupin finaaliin viime viikon voitolla Kalmarista ja koko Etelä-Tukholma odottaa vesi kielellä tulevaa finaalia. Jos vertailupohjaa voisi hakea Suomeen, niin ensimmäisenä mieleen tulee KPV:n paikka Suomen cupin finaalissa 2006, mutta Ruotsissa cuppia ei pelata takapihan tekonurmella 13 sukulaiselle. Suomen cup on kaikessa teennäisyydessään ja ylihypetyksessään täysin turha kilpailu, mutta siitä myöhemmin talvella, kun liigacup alkaa. Tämä blogi on omistettu Hammarbylle, tuttavallisemmin Bajenille.
Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa Hammarby kohtasi neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Värmdö IF:n. 70. peliminuutille asti Hammarby oli 2-0 tappiolla, mutta viimeisen parikymppisen, sekä lisäajan, puitteissa Bajen väänsi ottelusta voiton lukemin 3-2.
Cup-seikkailu jatkui kesäkuussa, kun Tukholmaan Söderstadionille matkusti Allsvenskanin Trelleborg Skånesta. Voittolukemat Hammarbylle merkattiin 90 minuutin päätteeksi 3-1 ja ensimmäinen Allsvenskan-joukkue oli kaadettu. Seuraava uhri korkeimmalta sarjatasolta oli Eurooppa-liigan karsinnoissakin esiintynyt Elfsborg, joka koki suoranaisen murskauksen samoin lukemin 3-1.
Tässä vaiheessa usko heräsi monissa Allsvenskan-nousunkin näyttäessä kariutuvan. Bajenilla on sittenkin mahdollisuus menestyä, kerrankin, tällä kertaa cupissa. Puolivälierä heinäkuun lopussa oli Tukholman derby Brommapojkarnaa vastaan. Ottelu eteni aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Siinä BP:llä oli 5. vetäjäparissa mahdollisuus jo ratkaista ottelu, mutta heidän laukojansa epäonnistui yrityksessään ja yhtä paria myöhemmin Hammarbyn Simon Helg ratkaisi ottelun omalla onnistumisellaan.
Pienestä se on ollut kiinni. Elokuussa arvottiin cupin välieräparit ja mahdollinen finaaliareena. Hammarbyn välierävastusteksi arvottiin Kalmar FF ja mahdollinen finaaliottelu tultaisiin pelaamaan tämän otteluparin kotiareenalla. Tässä vaiheessa blogisti merkkasi päivämäärän 13. marraskuuta kalenteriin punakynällä.
Viime keskiviikkona välierä vihdoin pelattiin. Bajen karkasi Allsvenskanin ylemman keskikastin joukkuetta vastaan 2-0 johtoon, mutta smoolantilaiset kirivät viimeisen vartin aikana tasoihin. Taas mentiin rangaistuspotkukilpailuun. Rankkareissa ratkaisijaksi nousi suomalainen. 6. parissa Kalmarin Paulus Arajuuren oli pakko onnistua pitääkseen joukkueensa toivon elossa. Arajuuri pamautti pallon Söderstadionin päätykatsomoon ja juhlat Tukholmassa alkoivat. Hammarby oli edennyt Ruotsin cupin finaaliin pudottamalla neljä Allsvenskan-joukkuetta.
Finaalissa ensi viikon lauantaina 13. päivä marraskuuta vastaan asettuu Ruotsin mestaruudesta taisteleva Helsingborg. Helsingborg on saattanut ennen finaalia jo juhlia mestaruutta ja mikä olisi hienompi päätös pohjoismaiselle futiskaudelle kuin Hammarbyn tuhkimotarinan onnellinen päätös. Cupissa kaikki on mahdollista.
Hammarby eteni Ruotsin cupin finaaliin viime viikon voitolla Kalmarista ja koko Etelä-Tukholma odottaa vesi kielellä tulevaa finaalia. Jos vertailupohjaa voisi hakea Suomeen, niin ensimmäisenä mieleen tulee KPV:n paikka Suomen cupin finaalissa 2006, mutta Ruotsissa cuppia ei pelata takapihan tekonurmella 13 sukulaiselle. Suomen cup on kaikessa teennäisyydessään ja ylihypetyksessään täysin turha kilpailu, mutta siitä myöhemmin talvella, kun liigacup alkaa. Tämä blogi on omistettu Hammarbylle, tuttavallisemmin Bajenille.
Ensimmäisellä kierroksella huhtikuussa Hammarby kohtasi neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavan Värmdö IF:n. 70. peliminuutille asti Hammarby oli 2-0 tappiolla, mutta viimeisen parikymppisen, sekä lisäajan, puitteissa Bajen väänsi ottelusta voiton lukemin 3-2.
Cup-seikkailu jatkui kesäkuussa, kun Tukholmaan Söderstadionille matkusti Allsvenskanin Trelleborg Skånesta. Voittolukemat Hammarbylle merkattiin 90 minuutin päätteeksi 3-1 ja ensimmäinen Allsvenskan-joukkue oli kaadettu. Seuraava uhri korkeimmalta sarjatasolta oli Eurooppa-liigan karsinnoissakin esiintynyt Elfsborg, joka koki suoranaisen murskauksen samoin lukemin 3-1.
Tässä vaiheessa usko heräsi monissa Allsvenskan-nousunkin näyttäessä kariutuvan. Bajenilla on sittenkin mahdollisuus menestyä, kerrankin, tällä kertaa cupissa. Puolivälierä heinäkuun lopussa oli Tukholman derby Brommapojkarnaa vastaan. Ottelu eteni aina rangaistuspotkukilpailuun asti. Siinä BP:llä oli 5. vetäjäparissa mahdollisuus jo ratkaista ottelu, mutta heidän laukojansa epäonnistui yrityksessään ja yhtä paria myöhemmin Hammarbyn Simon Helg ratkaisi ottelun omalla onnistumisellaan.
Pienestä se on ollut kiinni. Elokuussa arvottiin cupin välieräparit ja mahdollinen finaaliareena. Hammarbyn välierävastusteksi arvottiin Kalmar FF ja mahdollinen finaaliottelu tultaisiin pelaamaan tämän otteluparin kotiareenalla. Tässä vaiheessa blogisti merkkasi päivämäärän 13. marraskuuta kalenteriin punakynällä.
Viime keskiviikkona välierä vihdoin pelattiin. Bajen karkasi Allsvenskanin ylemman keskikastin joukkuetta vastaan 2-0 johtoon, mutta smoolantilaiset kirivät viimeisen vartin aikana tasoihin. Taas mentiin rangaistuspotkukilpailuun. Rankkareissa ratkaisijaksi nousi suomalainen. 6. parissa Kalmarin Paulus Arajuuren oli pakko onnistua pitääkseen joukkueensa toivon elossa. Arajuuri pamautti pallon Söderstadionin päätykatsomoon ja juhlat Tukholmassa alkoivat. Hammarby oli edennyt Ruotsin cupin finaaliin pudottamalla neljä Allsvenskan-joukkuetta.
Finaalissa ensi viikon lauantaina 13. päivä marraskuuta vastaan asettuu Ruotsin mestaruudesta taisteleva Helsingborg. Helsingborg on saattanut ennen finaalia jo juhlia mestaruutta ja mikä olisi hienompi päätös pohjoismaiselle futiskaudelle kuin Hammarbyn tuhkimotarinan onnellinen päätös. Cupissa kaikki on mahdollista.
tiistai 26. lokakuuta 2010
KHL-tason miehet, Mestis-tason valmennus
Martin St. Pierren ja Petr Tenkratin debyytti Kärppäpaidassa toi esille huolestuttavia asioita Kärppien pelissä, jotka tosin voi lukea myös sarjataulukosta. Tenkrat ja St. Pierre, miehet, jotka ovat ehtineet harjoitella vasta kerran joukkueen mukana, olivat Kärppäjoukkueen harvoja valopilkkuja hyökkäyssuunnassa ja etenkin ylivoimalla. He pelasivat "omalla tavallaan" kiekkoa, mutta eiköhän päävalmentaja Haapakoski saa sekoitettua heidänkin päänsä viikon mittaan.
Tällä hetkellä Kärppäjoukkue on jäällä kuin ellun kanat, ilman mitään suunnitelmallisuutta. Nyt blogisti pistää Kärppien pelin halki, poikki ja pinoon.
5 vs. 5 -peli:
Hyökkäyksiinlähdöt onnettoman hitaita. Kun hyökkääjät ovat valmiina lyhyisiin syöttöihin, pakit leipovat kiekkoa. Kun taas pakit olisivat kerrankin valmiita pelaamaan lyhyellä, hyökkääjät odottelevat vastustajan sinisellä. Ja jokaisen pakki-pakki-syötön jälkeen hyökkääjät ovat jälleen vasstustajan sinisellä suorin jaloin odottamassa kiekkoa. Tolkkua, kiitos. Puolustaminen viidellä viittä vastaan on joten kuten kunnossa, näillä nykyisillä miehillä parempaan vain ei pysty.
Ylivoima:
Suurin yksittäinen murheenkryyni. Parhaimmat tilanteet ylivoimalla tulevat Joonas Donskoin kuljetusten päätteeksi, aina. Ns. "pointti"-pelaajat pelaavat liian syvällä ja ylivoimakuviota pyöritetään kahdella viivamiehellä. Syöttökuvioita on aivan liian vähän tällä hetkellä. Lisäksi yv-pakkipari Lehtonen-Kuusela pelaa lavat kentälle päin, jolloin pointti-hyökkääjä ja puolustaja eivät voi antaa kämmen-kämmen-syöttöjä, mikä taas tekee alivoimalle syöttösuuntien peittämisen vielä helpommaksi.
Voisi sairauslomalla oleva Jari Viuhkola käydä antamassa pari vinkkiä pojille ylivoiman suhteen.
Sarjataulukko ei valehtele, nyt on valmennuksella ja pelaajilla ryhdistäytymisen paikka!
Tällä hetkellä Kärppäjoukkue on jäällä kuin ellun kanat, ilman mitään suunnitelmallisuutta. Nyt blogisti pistää Kärppien pelin halki, poikki ja pinoon.
5 vs. 5 -peli:
Hyökkäyksiinlähdöt onnettoman hitaita. Kun hyökkääjät ovat valmiina lyhyisiin syöttöihin, pakit leipovat kiekkoa. Kun taas pakit olisivat kerrankin valmiita pelaamaan lyhyellä, hyökkääjät odottelevat vastustajan sinisellä. Ja jokaisen pakki-pakki-syötön jälkeen hyökkääjät ovat jälleen vasstustajan sinisellä suorin jaloin odottamassa kiekkoa. Tolkkua, kiitos. Puolustaminen viidellä viittä vastaan on joten kuten kunnossa, näillä nykyisillä miehillä parempaan vain ei pysty.
Ylivoima:
Suurin yksittäinen murheenkryyni. Parhaimmat tilanteet ylivoimalla tulevat Joonas Donskoin kuljetusten päätteeksi, aina. Ns. "pointti"-pelaajat pelaavat liian syvällä ja ylivoimakuviota pyöritetään kahdella viivamiehellä. Syöttökuvioita on aivan liian vähän tällä hetkellä. Lisäksi yv-pakkipari Lehtonen-Kuusela pelaa lavat kentälle päin, jolloin pointti-hyökkääjä ja puolustaja eivät voi antaa kämmen-kämmen-syöttöjä, mikä taas tekee alivoimalle syöttösuuntien peittämisen vielä helpommaksi.
Voisi sairauslomalla oleva Jari Viuhkola käydä antamassa pari vinkkiä pojille ylivoiman suhteen.
Sarjataulukko ei valehtele, nyt on valmennuksella ja pelaajilla ryhdistäytymisen paikka!
maanantai 25. lokakuuta 2010
Rosan paluu viivästyy, St. Pierre ja Tenkrat debytoivat tiistaina
Oulun Kärpät iski maanantaina isot valtit pöytään ja esitteli medialle kolmikon Pavel Rosa-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Näistä herroista Rosalla on selkä jumissa ja hän huilaa heti alkuun ainakin tämän viikon. Aivan kuin näitä loukkaantumisia ei Kärpillä ole ollut tarpeeksi.
Ykköskenttään tiistain Ässät-otteluun valmentaja Mikko Haapakoski luisteluttaa kolmikon Jonathan Hedström-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Lisäksi telakalla ollut puolustaja Vladimir Sicak on mukana kokoonpanossa Ässiä vastaan.
Tiistai-iltana näemme sitten varastaako tiistai-illan show'n täpötäydessä Raksilassa kaksikko Tenkrat-St. Pierre vai Ässien hyökkääjäsensaatio Joel Armia.
Ykköskenttään tiistain Ässät-otteluun valmentaja Mikko Haapakoski luisteluttaa kolmikon Jonathan Hedström-Martin St. Pierre-Petr Tenkrat. Lisäksi telakalla ollut puolustaja Vladimir Sicak on mukana kokoonpanossa Ässiä vastaan.
Tiistai-iltana näemme sitten varastaako tiistai-illan show'n täpötäydessä Raksilassa kaksikko Tenkrat-St. Pierre vai Ässien hyökkääjäsensaatio Joel Armia.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Draamaa isolla draalla
Veikkausliigan viimeinen kierros tarjosi suuria tunteita puoleen jos toiseen. Ensin kaikki näytti FC Lahden kannalta niin hyvältä, lopulta kausi päättyi kyyneliin. Mika Nurmelan tykki ja Juuso Majavan sutaisu pelastivat AC Oulun Pietarsaaren lumihankien keskellä. JJK syöksyi putoamiskarsintoihin FC Hakan toimesta ja KuPS:lta pataan ottanut IFK Mariehamn selviytyi niukin naukin.
Tätä kaivattaisiin lisää. Tämän kauden Veikkausliigan putoamistaistelu oli moninverroin mielenkiintoisempi kuin HJK:n ja Hongan "kilpajuoksu" mestaruudesta. HJK karkasi jo kauden alussa eivätkä Hongan lukiopojat haastaneet tosissaan missään vaiheessa Klubia. Onnittelut ylivoimaiselle mestarille.
AC Oulu näytti naaraavan itsensä keskikastin porukaksi keskikesällä, kun oululaispoppoo napsi voittoja toisensa perään. Loppukesänä ja alkusyksynä kaikki kuitenkin muuttui ja putoamispeikko tuli kummittelemaan Castrenille. Varsinkin munattomat kotiesitykset pahimpia kilpailijoita vastaan pitivät tilannetta ACO:n kannalta tiukkana. ACO teki itse tilanteensa vaikeaksi, mutta lopulta Mika Nurmela pelasti Juha Malisen suojattien nahat. Nurmelan pommi Pohjanmaalla oli oikea kanuuna ja Pietarsaareen matkanneet lähes sata oululaista muistelevat reissun kanuunaa varmasti pitkään.
Lahti teki sen itse. Valitettavasti. Se myös oli Jari Litmasen viimeinen ottelu Veikkausliigassa. The king has left the fields.
JJK:lla tuskin tulee olemaan suurempia vaikeuksia Viikinkejä vastaan kaksiosaisissa karsinnoissa, mutta kaikki on mahdollista. Yksi punainen kortti voi muuttaa kaiken, muistatteko Moldova-Suomi-pelin?
Rovaniemen palloilevat sambialaiset nousi Veikkausliigaan taas parin vuoden tauon jälkeen ja innolla jo voidaan odottaa Pohjoisen derbyjä. Innolla voidaan myös odottaa Ykkösessä HIFK-FC Lahti -kamppailuita, joissa suurin mielenkiinto kohdistunee Kingien ja FCLK:n välisiin larppeihin kentän ulkopuolella.
Putoamiskamppailu oli suurta viihdettä ja draamaa viimeisen kuukauden ajan. Myös erään toisen suomalaisen valtalajin pääsarja voisi ottaa oppia jalkapallon puolelta ja avata liigansa niin, että sarjasta voi tippua ja sinne voi nousta. Kaikki muistamme Ässät-Sport-sarjan keväältä 2009, joka keräsi isommat otsikot kuin Kärpät-JYP-finaalisarja. Kaikissa otteluissa yleisöä oli hallien täydeltä ja tunnelma korkealla.
Uudistusehdotus: matkitaan tyyli Ruotsista. SM-liigan kaksi viimeistä ja Mestiksen neljä parasta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka päätteeksi kaksi parasta pelaa SM-liigassa. Ruotsissa vastaava 'Kvalserien' kerää vuodesta toiseen hallit täyteen ja suuret otsikot Aftonbladetiin. Tällä tavalla saataisiin parannettua monia asioita. Kiinnostavat pelit, hallit täynnä, rahaa sekä Mestis- että SM-liigaseuroille. Lisäksi Mestiksen arvostus ja kiinnostavuus nousisi potenssiin.
Yleisö kaipaa tunteita ja draamaa urheiluun. Antakaa yleisölle sitä. Kerrankin voidaan sanoa, että SM-liiga voisi ottaa oppia Veikkausliigasta.
Tätä kaivattaisiin lisää. Tämän kauden Veikkausliigan putoamistaistelu oli moninverroin mielenkiintoisempi kuin HJK:n ja Hongan "kilpajuoksu" mestaruudesta. HJK karkasi jo kauden alussa eivätkä Hongan lukiopojat haastaneet tosissaan missään vaiheessa Klubia. Onnittelut ylivoimaiselle mestarille.
AC Oulu näytti naaraavan itsensä keskikastin porukaksi keskikesällä, kun oululaispoppoo napsi voittoja toisensa perään. Loppukesänä ja alkusyksynä kaikki kuitenkin muuttui ja putoamispeikko tuli kummittelemaan Castrenille. Varsinkin munattomat kotiesitykset pahimpia kilpailijoita vastaan pitivät tilannetta ACO:n kannalta tiukkana. ACO teki itse tilanteensa vaikeaksi, mutta lopulta Mika Nurmela pelasti Juha Malisen suojattien nahat. Nurmelan pommi Pohjanmaalla oli oikea kanuuna ja Pietarsaareen matkanneet lähes sata oululaista muistelevat reissun kanuunaa varmasti pitkään.
Lahti teki sen itse. Valitettavasti. Se myös oli Jari Litmasen viimeinen ottelu Veikkausliigassa. The king has left the fields.
JJK:lla tuskin tulee olemaan suurempia vaikeuksia Viikinkejä vastaan kaksiosaisissa karsinnoissa, mutta kaikki on mahdollista. Yksi punainen kortti voi muuttaa kaiken, muistatteko Moldova-Suomi-pelin?
Rovaniemen palloilevat sambialaiset nousi Veikkausliigaan taas parin vuoden tauon jälkeen ja innolla jo voidaan odottaa Pohjoisen derbyjä. Innolla voidaan myös odottaa Ykkösessä HIFK-FC Lahti -kamppailuita, joissa suurin mielenkiinto kohdistunee Kingien ja FCLK:n välisiin larppeihin kentän ulkopuolella.
Putoamiskamppailu oli suurta viihdettä ja draamaa viimeisen kuukauden ajan. Myös erään toisen suomalaisen valtalajin pääsarja voisi ottaa oppia jalkapallon puolelta ja avata liigansa niin, että sarjasta voi tippua ja sinne voi nousta. Kaikki muistamme Ässät-Sport-sarjan keväältä 2009, joka keräsi isommat otsikot kuin Kärpät-JYP-finaalisarja. Kaikissa otteluissa yleisöä oli hallien täydeltä ja tunnelma korkealla.
Uudistusehdotus: matkitaan tyyli Ruotsista. SM-liigan kaksi viimeistä ja Mestiksen neljä parasta pelaavat kaksinkertaisen sarjan, jonka päätteeksi kaksi parasta pelaa SM-liigassa. Ruotsissa vastaava 'Kvalserien' kerää vuodesta toiseen hallit täyteen ja suuret otsikot Aftonbladetiin. Tällä tavalla saataisiin parannettua monia asioita. Kiinnostavat pelit, hallit täynnä, rahaa sekä Mestis- että SM-liigaseuroille. Lisäksi Mestiksen arvostus ja kiinnostavuus nousisi potenssiin.
Yleisö kaipaa tunteita ja draamaa urheiluun. Antakaa yleisölle sitä. Kerrankin voidaan sanoa, että SM-liiga voisi ottaa oppia Veikkausliigasta.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Kärpät 2010-2011: Hillitöntä menoa
Tänään jysähteli taas Urheilukadun toimistolta. Kanukkisentteri Martin St. Pierre liittyy Kärppien joukkueeseen ja pelaa ensimmäisen ottelunsa 26.10. Ässiä vastaan. St. Pierre on iskenyt urallaan AHL:ssä pisteitä lähes 1,2 pisteen ottelukeskiarvolla. Vertailun vuoksi Kärppien kahden kauden takaisella tähtihyökkääjä Daniel Corsolla sama keskiarvo oli vain 0,6 paikkeilla. Odotusarvoltaan St. Pierre on kovemman kaliberin hyökkääjä kuin Kamil Kreps.
Suurimmat keskustelut käydään tällä hetkellä, etenkin pohjoiselle kateellisten eteläläisten keskuudessa siitä, millä rahalla Kärpät riehuu markkinoilla. Tom Preissingin sopimus purettiin eikä mies ehtinyt nostaa latiakaan Junnon kultadubloneista. Jari Viuhkolan selkä on täysin rikki ja vakuutusyhtiö maksoi tästä hyvästä Kärpille 100 000 euroa. Kun budjetissa nähtävissä on hieman pelivaraa, niin edellä mainitut rahavirrat käytettiin Petr Tenkratiin ja Martin St. Pierreen. Ja on sieltä se pakkikin vielä tulossa.
Heitetään oletuksena, että kaikille ensi tiistaina debytoiville pelaajille maksetaan loppukaudesta noin 200 000 euroa. Tenkratin ja St. Pierren hankinnat ovat tietynlaisia taloudellisia riskejä, mutta tulevat maksamaan myös itsensä takaisin. He nostavat joukkueen kiinnostusastetta, mikä näkyy suoraan yleisömäärissä. Tulevien kotiotteluiden istumapaikkaliput, ja miksei myös seisomapaikkaliput, tullaan viemään käsistä nopeaan tahtiin. Tällaiset hankinnat myös lisäävät sponsoreiden kiinnostusta joukkuetta kohtaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, että jokin sponsori ostaa itselleen Tenkratin ja St. Pierren paidasta ison mainoksen. Niin ison, että numeroita lyödään paperiin viisi kappaletta ennen pilkkua. Ennenkinhän on nähty näitä "natural killereitä" ja "varamiespalvelun poikia" Klik 1 ja Klik 2.
Tässä vaiheessa on nostettava hattu päästä urheilutoimenjohtaja Harri Aholle. Aho on aivan eri kaliberia edeltäjänsä Ari Hilliin verrattuna. On Kärppien onni, että Hilli ehti tehdä vahinkoa vain kahden kauden ajan urheilutoimenjohtajana. Mitä nyt vielä vähän maksellaan ylihintaa Kimmo Koskenkorvasta ja Pekka Saarenheimosta, joka enää ei edes pelaa Kärpissä.
Hilli teki Saarenheimon ja Koskenkorvan kanssa kahden vuoden sopimukset arvoltaan noin 200 000 euroa. Tästä 200 000 eurosta menee aivan järkyttävä summa suoraan veroihin. Pelaajalle ei jää käteen lähellekään 200 000 tuhatta.
Harri Aho ajattelee ja tekee sopimuksia eri tavalla. Alkukaudesta ei ratkaista yhtään mestaruutta, eihän Rauman Lukko? Aho odottelee verorajalla lokakuun loppuun. Kun pelaajalle tehdään ns. artistisopimus, eli hän pelaa vain alle puoli vuotta, verokuluissa säästetään monta kymmentä prosenttia. Näin tarjotusta 200 000 eurosta pelaajalle jää käteen huomattavasti enemmän kuin koko kauden sopimuksesta. Tämä on se tapa, jolla suomalaiset seurat voivat kilpailla ruotsalaisia ja sveitsiläisiä vastaan. Lisäksi tällä kaudella kokoonpanon täytteenä on omia junnuja, jotka ovat huomattavasti edullisempia pelaajia kuin normiot, kiilholmat, viitakosket, denisshvidkit, dahlmannit. Selvää ja viisasta säästöä ja pitkäjänteistä ajattelua.
Ilman artistisopimuksia ja vakuutusrahoja Kärpillä ei olisi ollut varaa St. Pierreen, Tenkratiin ja Rosaan. Todennäköisesti vain kahteen heistä. Harri Aho on osoittanut tällä viisaudellaan olevansa täysin pätevä tehtäväänsä. Siksi tämä kausi on hillitöntä menoa alusta loppuun ja lopussa häämöttää mestaruussauna.
Suurimmat keskustelut käydään tällä hetkellä, etenkin pohjoiselle kateellisten eteläläisten keskuudessa siitä, millä rahalla Kärpät riehuu markkinoilla. Tom Preissingin sopimus purettiin eikä mies ehtinyt nostaa latiakaan Junnon kultadubloneista. Jari Viuhkolan selkä on täysin rikki ja vakuutusyhtiö maksoi tästä hyvästä Kärpille 100 000 euroa. Kun budjetissa nähtävissä on hieman pelivaraa, niin edellä mainitut rahavirrat käytettiin Petr Tenkratiin ja Martin St. Pierreen. Ja on sieltä se pakkikin vielä tulossa.
Heitetään oletuksena, että kaikille ensi tiistaina debytoiville pelaajille maksetaan loppukaudesta noin 200 000 euroa. Tenkratin ja St. Pierren hankinnat ovat tietynlaisia taloudellisia riskejä, mutta tulevat maksamaan myös itsensä takaisin. He nostavat joukkueen kiinnostusastetta, mikä näkyy suoraan yleisömäärissä. Tulevien kotiotteluiden istumapaikkaliput, ja miksei myös seisomapaikkaliput, tullaan viemään käsistä nopeaan tahtiin. Tällaiset hankinnat myös lisäävät sponsoreiden kiinnostusta joukkuetta kohtaan. Ei olisi ensimmäinen kerta, että jokin sponsori ostaa itselleen Tenkratin ja St. Pierren paidasta ison mainoksen. Niin ison, että numeroita lyödään paperiin viisi kappaletta ennen pilkkua. Ennenkinhän on nähty näitä "natural killereitä" ja "varamiespalvelun poikia" Klik 1 ja Klik 2.
Tässä vaiheessa on nostettava hattu päästä urheilutoimenjohtaja Harri Aholle. Aho on aivan eri kaliberia edeltäjänsä Ari Hilliin verrattuna. On Kärppien onni, että Hilli ehti tehdä vahinkoa vain kahden kauden ajan urheilutoimenjohtajana. Mitä nyt vielä vähän maksellaan ylihintaa Kimmo Koskenkorvasta ja Pekka Saarenheimosta, joka enää ei edes pelaa Kärpissä.
Hilli teki Saarenheimon ja Koskenkorvan kanssa kahden vuoden sopimukset arvoltaan noin 200 000 euroa. Tästä 200 000 eurosta menee aivan järkyttävä summa suoraan veroihin. Pelaajalle ei jää käteen lähellekään 200 000 tuhatta.
Harri Aho ajattelee ja tekee sopimuksia eri tavalla. Alkukaudesta ei ratkaista yhtään mestaruutta, eihän Rauman Lukko? Aho odottelee verorajalla lokakuun loppuun. Kun pelaajalle tehdään ns. artistisopimus, eli hän pelaa vain alle puoli vuotta, verokuluissa säästetään monta kymmentä prosenttia. Näin tarjotusta 200 000 eurosta pelaajalle jää käteen huomattavasti enemmän kuin koko kauden sopimuksesta. Tämä on se tapa, jolla suomalaiset seurat voivat kilpailla ruotsalaisia ja sveitsiläisiä vastaan. Lisäksi tällä kaudella kokoonpanon täytteenä on omia junnuja, jotka ovat huomattavasti edullisempia pelaajia kuin normiot, kiilholmat, viitakosket, denisshvidkit, dahlmannit. Selvää ja viisasta säästöä ja pitkäjänteistä ajattelua.
Ilman artistisopimuksia ja vakuutusrahoja Kärpillä ei olisi ollut varaa St. Pierreen, Tenkratiin ja Rosaan. Todennäköisesti vain kahteen heistä. Harri Aho on osoittanut tällä viisaudellaan olevansa täysin pätevä tehtäväänsä. Siksi tämä kausi on hillitöntä menoa alusta loppuun ja lopussa häämöttää mestaruussauna.
maanantai 18. lokakuuta 2010
Lippo löi hudin ja Kärpät koppasi Tenkratin
Syyskuun lopusta asti jatkunut eipäsjuupastelu Oulun Lipon tulevaisuuden kanssa sai päätöksen lauantaina, kun oululaisseura ilmoitti luopuvansa miesten Superpesispaikastaan. Tätä ennen joukkueen pelaajistosta oli jo valtaosa ehtinyt vaihtaa maisemaa.
Tarinan kolikolla on kaksi puolta. On surullista, että viime pesiskauden nelonen joutuu luopumaan sarjapaikasta talousvaikeuksien takia. Kaikki Lipon viime kauden tähtipelaajat tulevat yhä asumaan Oulussa, mutta käyvät pelaamassa ensi kesänä Satakunnassa, Pohjanmaalla tai Kainuussa. Toisaalta taas, vihdoin oululaista pesäpalloa voidaan lähteä rakentamaan terveeltä pohjalta ilman jokavuotisia puheita konkursseista ja myöhässä olevista palkoista.
Sunnuntai-illan tapahtumat Castrenissa saattoivat myös merkitä sitä, että eräs toinenkin oululainen urheiluseura pistää lappua luukulle talven mittaan. Jos AC Oulu tippuu Veikkausliigasta, niin siinä sitten voidaan miettiä, mitä pääsarjaurheilua Oulussa voitaisiin seurata ensi kesänä. Varmaankin pitää lähteä katsomaan jotain rugbya tai ultimatea.
Vanha kunnon numero 62 teki sitten paluun Kärppäpaitaan. Parin viime kauden otteet Timråssa ja Skellefteåssa eivät paljoa lupaa, mutta optimisti ajattelee näin. Tenkrat ei ole koskaan pettänyt Kärppäpaidassa eivätkä miehen pelitaidot ole häipyneet mihinkään, jopa nopeus on vielä tallella 33-vuotiaalla kiiturilla. Mies saa kadoksissa olevan itseluottamuksensa takaisin tutussa peliympäristössä ja pelaaminen kiinnostaa taas. Viimeksi kun Tenkrat Oulussa pelasi kaudella 05-06 pelaaminen oli enemmän tai vähemmän velttoa löysäilyä. Nyt ei pitäisi jäädä motivaatiosta kiinni, sen verran kova näytön paikka miehellä on.
Alkaa Kärppien pelaajamateriaali näyttää taas mestaruuden arvoiselta. Vanha totuus on, että se hyökkäys on paras puolustus ja se joukkue voittaa ottelun, joka tekee enemmän maaleja. Nyt pitäisi alkaa maaleja tulla. Ja omiinkaan ei joka ottelussa tule ropisemaan, kun Petri Koivisto alkaa keskittyä kiekkojen torjumiseen. Viime viikon saldo oli vakuuttava 0+3. Harmittavasti syötöt olivat vain vastustajan maaleihin.
Tarinan kolikolla on kaksi puolta. On surullista, että viime pesiskauden nelonen joutuu luopumaan sarjapaikasta talousvaikeuksien takia. Kaikki Lipon viime kauden tähtipelaajat tulevat yhä asumaan Oulussa, mutta käyvät pelaamassa ensi kesänä Satakunnassa, Pohjanmaalla tai Kainuussa. Toisaalta taas, vihdoin oululaista pesäpalloa voidaan lähteä rakentamaan terveeltä pohjalta ilman jokavuotisia puheita konkursseista ja myöhässä olevista palkoista.
Sunnuntai-illan tapahtumat Castrenissa saattoivat myös merkitä sitä, että eräs toinenkin oululainen urheiluseura pistää lappua luukulle talven mittaan. Jos AC Oulu tippuu Veikkausliigasta, niin siinä sitten voidaan miettiä, mitä pääsarjaurheilua Oulussa voitaisiin seurata ensi kesänä. Varmaankin pitää lähteä katsomaan jotain rugbya tai ultimatea.
Vanha kunnon numero 62 teki sitten paluun Kärppäpaitaan. Parin viime kauden otteet Timråssa ja Skellefteåssa eivät paljoa lupaa, mutta optimisti ajattelee näin. Tenkrat ei ole koskaan pettänyt Kärppäpaidassa eivätkä miehen pelitaidot ole häipyneet mihinkään, jopa nopeus on vielä tallella 33-vuotiaalla kiiturilla. Mies saa kadoksissa olevan itseluottamuksensa takaisin tutussa peliympäristössä ja pelaaminen kiinnostaa taas. Viimeksi kun Tenkrat Oulussa pelasi kaudella 05-06 pelaaminen oli enemmän tai vähemmän velttoa löysäilyä. Nyt ei pitäisi jäädä motivaatiosta kiinni, sen verran kova näytön paikka miehellä on.
Alkaa Kärppien pelaajamateriaali näyttää taas mestaruuden arvoiselta. Vanha totuus on, että se hyökkäys on paras puolustus ja se joukkue voittaa ottelun, joka tekee enemmän maaleja. Nyt pitäisi alkaa maaleja tulla. Ja omiinkaan ei joka ottelussa tule ropisemaan, kun Petri Koivisto alkaa keskittyä kiekkojen torjumiseen. Viime viikon saldo oli vakuuttava 0+3. Harmittavasti syötöt olivat vain vastustajan maaleihin.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Urheilujorinoita
Tervehdys lukijat!
Tänään 15.10.2010 alkaa allekirjoittaneen bloggausura. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan aiheista, jotka puhuttavat milloinkin urheilumaailmaa. Oululaisena pääpainoni teksteissä on Oulun urheilussa, mutta se tuskin ketään haittaa.
Eilen Oulun ylpeys Kärpät kävi höntsäämässä voiton Tampereen Ilveksestä. Ottelu oli surullinen näytelmä ja hyvä osoitus nykypäivän SM-liigasta. Harhasyöttöjä, kehnoja viimeistely-yrityksiä, kiekko katsomoon -jäähyjä. Kaikin puolin haukotuttava elämys. On helppo sanoa, että Kärpät tulee parantamaan peliään kauden edetessä. Sen takaavat ensinnäkin nimet Rosa, Tenkrat ja sekä mr. X puolustuksessa. Tämän X:n piti olla Tom Preissing, mutta hän valitettavasti ei Ouluun saavu. Kun Kärpät saa riveihinsä edellä mainitut tsekit, ei hyökkäyksestä tulivoimaa puutu. Laitahyökkääjäosasto Rosa, Tenkrat, Luomala, Kuusela, Hedström, Donskoi tulee laittamaan verkot pöllyämään.
Viimeisenä mainittu Joonas Donskoi on ollut koko alkukauden positiivisin yllätys Kärppäpaidassa. Jo viime syksynä debytoinut 18-vuotias laituri saa kasvaa huippupelaajaksi salamavalojen loisteen ulkopuolella. Vuonna 1992 syntynyt Donskoi on ollut koko junioriuransa entisen joukkuetoverinsa Mikael Granlundin varjossa ja tänäkin SM-liigasyksynä suurimman huomion tulokaspelaajista on vienyt Ässien Joel Armia. Kukaan ei tunnu noteeraavan Donskoita, vaikka pojan esitykset ovat erinomaisia.
Donskoin tarinassa on paljon samaa kuin Jussi Jokisen vastaavassa urakehityksessä. Jokinenkin kypsyi huippupelaajaksi ikätovereidensa Joni Pitkäsen, Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun varjossa. Antaa median seurata muita, Donskoi tulee ja näyttää Suomi-kiekon tulevaisuuden tien.
Entäs eilisen sympaattinen häviäjä Ilves? Tällä hetkellä tamperelaiset ovat liigan hajuttomin poppoo. Kaikki muistavat Raipen, no, Raipe lopetti, Ilves sukelsi. Vielä kaudella 2007-2008 Ilves laittoi Kärpät tiukille puolivälierissä. Sen jälkeen sukellus on ollut syvä. Viimeksi tänään kerrottiin Ilveksen tehneen yli 500 000 euron taloudellisen tappion. Joukkueen paras sopimuspelaaja Colby Genoway piti myydä Luganoon, koska hänen palkkaansa ei ollut varaa. Ilveksen joukkue on täynnä pelaajia, jotka hädin tuskin pärjäisivät Mestiksessä.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin kävi paistattelemassa salamavaloissa. Suomen jalkapallomaajoukkueen taival kohti vuoden 2012 EM-kisoja katkesi kuin kananlento. Kolme ottelua, nolla pistettä. Stuart Baxterin päätä on vaadittu vadille. Vaikkei tämä Solnan puolijumala omalla toiminnallaan sinänsä edistä Huuhkajien mahdollisuuksia pärjätä, ei hän syyllinenkään ole. Syyllinen löytyy 2000-luvun alusta. Silloin maajoukkueella meni kerrankin lujaa ja U-21-maajoukkuekin oli Argentiinassa MM-turnauksessaan. Maailman huippumaita pidettiin tiukilla, Hyypiä loisti Liverpoolissa, Litmanen pelasi Englannissa, Espanjassa ja Hollannissa, Antti Niemi oli Englannin kenttien kovin maalivahti. Sellainenkin keskinkertaisuus kuin Aki Riihilahti ja pääsi Valioliigaan asti.
Meanwhile in Finland: Veikkausliigan yleisömäärät olivat kolminumeroisia, junnuvalmennus oli surkeampaa kuin koskaan, Palloliitto lämmitteli satasen seteleillä saunaa. Kerrankin oli buumia mihin tarttua, mutta ei. Roy Hodgson kävi puhaltamassa kytevään nuotioon ja noen haju herättikin ihmiset Palloliiton toimistolla. Nyt Palloliitossa on tehty hyviä linjauksia, Veikkausliiga kiinnostaa edes joitakin ja juniorimaajoukkueet pärjäävät joskus. Hyviä nuoria pelaajia on tulossa. Esikuvat vain puuttuvat. Onneksi on Messi, jota voi ihailla, ja toki Litmasen patsas Lahdessa.
Niinistön paistattelun tulos oli se, että Baxter jatkaa nämä karsinnat loppuun. Disco-Stu ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Viisas veto ottaen huomioon tiistaiset kommentit Iltalehden toimittajalle.
Tänään 15.10.2010 alkaa allekirjoittaneen bloggausura. Tässä blogissa tulen kirjoittamaan aiheista, jotka puhuttavat milloinkin urheilumaailmaa. Oululaisena pääpainoni teksteissä on Oulun urheilussa, mutta se tuskin ketään haittaa.
Eilen Oulun ylpeys Kärpät kävi höntsäämässä voiton Tampereen Ilveksestä. Ottelu oli surullinen näytelmä ja hyvä osoitus nykypäivän SM-liigasta. Harhasyöttöjä, kehnoja viimeistely-yrityksiä, kiekko katsomoon -jäähyjä. Kaikin puolin haukotuttava elämys. On helppo sanoa, että Kärpät tulee parantamaan peliään kauden edetessä. Sen takaavat ensinnäkin nimet Rosa, Tenkrat ja sekä mr. X puolustuksessa. Tämän X:n piti olla Tom Preissing, mutta hän valitettavasti ei Ouluun saavu. Kun Kärpät saa riveihinsä edellä mainitut tsekit, ei hyökkäyksestä tulivoimaa puutu. Laitahyökkääjäosasto Rosa, Tenkrat, Luomala, Kuusela, Hedström, Donskoi tulee laittamaan verkot pöllyämään.
Viimeisenä mainittu Joonas Donskoi on ollut koko alkukauden positiivisin yllätys Kärppäpaidassa. Jo viime syksynä debytoinut 18-vuotias laituri saa kasvaa huippupelaajaksi salamavalojen loisteen ulkopuolella. Vuonna 1992 syntynyt Donskoi on ollut koko junioriuransa entisen joukkuetoverinsa Mikael Granlundin varjossa ja tänäkin SM-liigasyksynä suurimman huomion tulokaspelaajista on vienyt Ässien Joel Armia. Kukaan ei tunnu noteeraavan Donskoita, vaikka pojan esitykset ovat erinomaisia.
Donskoin tarinassa on paljon samaa kuin Jussi Jokisen vastaavassa urakehityksessä. Jokinenkin kypsyi huippupelaajaksi ikätovereidensa Joni Pitkäsen, Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun varjossa. Antaa median seurata muita, Donskoi tulee ja näyttää Suomi-kiekon tulevaisuuden tien.
Entäs eilisen sympaattinen häviäjä Ilves? Tällä hetkellä tamperelaiset ovat liigan hajuttomin poppoo. Kaikki muistavat Raipen, no, Raipe lopetti, Ilves sukelsi. Vielä kaudella 2007-2008 Ilves laittoi Kärpät tiukille puolivälierissä. Sen jälkeen sukellus on ollut syvä. Viimeksi tänään kerrottiin Ilveksen tehneen yli 500 000 euron taloudellisen tappion. Joukkueen paras sopimuspelaaja Colby Genoway piti myydä Luganoon, koska hänen palkkaansa ei ollut varaa. Ilveksen joukkue on täynnä pelaajia, jotka hädin tuskin pärjäisivät Mestiksessä.
Eduskunnan puhemies Sauli Niinistökin kävi paistattelemassa salamavaloissa. Suomen jalkapallomaajoukkueen taival kohti vuoden 2012 EM-kisoja katkesi kuin kananlento. Kolme ottelua, nolla pistettä. Stuart Baxterin päätä on vaadittu vadille. Vaikkei tämä Solnan puolijumala omalla toiminnallaan sinänsä edistä Huuhkajien mahdollisuuksia pärjätä, ei hän syyllinenkään ole. Syyllinen löytyy 2000-luvun alusta. Silloin maajoukkueella meni kerrankin lujaa ja U-21-maajoukkuekin oli Argentiinassa MM-turnauksessaan. Maailman huippumaita pidettiin tiukilla, Hyypiä loisti Liverpoolissa, Litmanen pelasi Englannissa, Espanjassa ja Hollannissa, Antti Niemi oli Englannin kenttien kovin maalivahti. Sellainenkin keskinkertaisuus kuin Aki Riihilahti ja pääsi Valioliigaan asti.
Meanwhile in Finland: Veikkausliigan yleisömäärät olivat kolminumeroisia, junnuvalmennus oli surkeampaa kuin koskaan, Palloliitto lämmitteli satasen seteleillä saunaa. Kerrankin oli buumia mihin tarttua, mutta ei. Roy Hodgson kävi puhaltamassa kytevään nuotioon ja noen haju herättikin ihmiset Palloliiton toimistolla. Nyt Palloliitossa on tehty hyviä linjauksia, Veikkausliiga kiinnostaa edes joitakin ja juniorimaajoukkueet pärjäävät joskus. Hyviä nuoria pelaajia on tulossa. Esikuvat vain puuttuvat. Onneksi on Messi, jota voi ihailla, ja toki Litmasen patsas Lahdessa.
Niinistön paistattelun tulos oli se, että Baxter jatkaa nämä karsinnat loppuun. Disco-Stu ei kuitenkaan itse ollut paikalla. Viisas veto ottaen huomioon tiistaiset kommentit Iltalehden toimittajalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)