Jääkiekkoväkeä haukutaan usein vuoden 1995 maailmanmestaruuden sokaisemina tolloina, jotka huutavat "MM95 - nevö fogettia" muiden lajien edustajille. Nyt onkin aika listata Suomi-urheilun muut nevö fogetit, asiat, jotka muistetaan aina, mutta niistä tulisi päästä yli.
HJK Mestareiden liigassa 1997-1998. Jalkapalloihmisten sokea piste, josta muistutellaan aina. Muinaisjäänne ajalta, kun suomalaisia vilisi kaiken maailman valioliigoissa. Tämän jälkeen herkkusieniliigan arvostus ja asema rahasampona on vahvistunut ja tästä kehityksestä Suomi on tippunut. Tosin, Euroopan kovimpaan sarjaan on tätä nykyä huomattavasti vaikeampi päästä Itä-Euroopan vaurastumisen ja monimutkaisten karsintojen takia. Erityismaininta joukkueen pelaajista vanhalle OTP-jyrälle Aarno Turpeiselle sekä Shefki Kuqille ja Aki Riihilahdelle. Kaksi viimeksi mainittua ovat vähimmillä lahjoilla korkeimmalle päässeet suomalaiset jalkapalloilijat. Kuqin saagassa nykyinen pysäkki löytyy Pohjois-Englannista saakka.
Pesiksen sopupelit. Ainoa syy, miksi tämä on edelleenkin otsikoissa ja ihmisten takaraivoissa on, että laji on "maalaisten junttikuulaa". Jalkapallon Allianssit ja kaikki muutkin sopupelit heitetään heti syrjään Etelä-Suomen futista fanittavissa medioissa. Miksei media vaivaudu yleisesti muutenkaan kaivamaan mitään sopupeliviittauksia? Jääpallossakin on eräät kerrat nostettu hyvät rahat merkityksettömistä peleistä. Harmituksen aiheena vain oli panoskatot kohteisiin...
Hanna-Maria Seppälän maailmanmestaruus 100 metrin vapaauinnissa vuonna 2003. Aivan kunnioitettava saavutus, mutta kilpailuista puuttui vain kymmenkunta maailmantilastoissa korkeammalla ollutta naista. Tieto siitä ei tavoittanut edes Suomen urheilutoimittajien liittoa, joka valitsi Seppälän vuoden urheilijaksi ennen pujottelucupin voittanutta Kalle Palanderia.
Raimo Summasen potkut jääkiekkomaajoukkueen peräsimestä vuonna 2004. Petteri Sihvonen ei ole päässyt tästä vieläkään yli vaan käy omaa verbaalista sotaansa Kalervo Kummolaa vastaan. Summanen sittemmin on näyttänyt hauistaan Siperian talvessa. Jaromir Jagr kehui Veikkaajan haastattelussa "Raivoa" yhdeksi uransa parhaista valmentajista. Jagr on urallaan pari valmentajaa nähnyt. Oliko Sihvonen sittenkin oikeassa?
Tero Pitkämäki on elämänsä kunnossa. Oletko ikinä kuullut näitä sanoja Jari Porttilan suusta? Jokakeväinen paatos koko Suomen keihäsmannekiinin kunnosta ja joka vuosi pitäisi paukkua 95 metriä. Silti vuosittaiset tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Milloin Porttila uskaltaa kritisoida valmentaja Hannu Kangasta? Teemu Wirkkala tekikin jo omat johtopäätöksensä valmentajansa taidoista.
Jari Porttila. Nyt kun Porttilaan päästiin käsiksi, niin pakko jatkaa. Norjalaisten salaliittoteoriat, juoksu Mika Häkkisen auton perässä, "what you think the next happen now?" -episodi Suomi-Turkki-jalkapallomaaottelussa, siiderintahmaiset raportit mäkiviikolta ja lista jatkuu. Mielenkiintoista nähdä, onko Porttilan maine yhtä kestävää uran jälkeen kuin Juha Jokisen solariumrusketus.
Janne Holmenin ja Jukka Keskisalon Euroopan mestaruudet. Niin mitkä? Eihän näitä muista kuin yleisurheiluintoilijat. Se muistetaan, että suomalaisyleisurheilijat, kepinviskojia lukuunottamatta, käyvät vain haistelemassa tunnelmia arvokisoista. Usain Boltin nimmarikin olisi kovempi saavutus kuin 43 metriä moukarin karsinnassa.
Suomen jalkapallomaajoukkueen koko historia. Maalin päässä EM-lopputurnauksesta, maalin päässä MM-jatkokarsinnasta. Kaikki tietävät surullisenkuuluisan historian.
Englannin jalkapallon maailmanmestaruus 1966. Miten tämä liittyy Suomen urheiluhistoriaan? Nämähän ovat ainoat MM-kisat, joita esimerkiksi Jukka Rönkä jaksaa muistella. Myös samaan kategoriaan menee Riku Riihilahden studio-osuudet MM- ja EM-kilpailuissa. Jokaiset kisat avataan kysymyksellä:"Miten Englanti pärjää tänä vuonna?" En nyt halua haukkua tässä suomalaisia yleisestä "lädeilystä", mutta tasa-arvo maiden kesken on hyvinkin ok. Varsinkin, kun Suomi ei ole karkeloissa.
"Otetaan mallia Ruotsista". Jokainen suomalainen urheiluihminen on tähän ansaan pudonnut, jos ei Ruotsi-ansaan niin Yhdysvaltojen kuoppaan ainakin. Länsinaapurissa kaikki on paremmin joka asiassa ja Suomessa ei ole mitään urheilukulttuuria. Suomalaisen itsetunto on niin heikko, että kaikki hyvätkin asiat täytyy kääntää negatiiviseksi. Amerikkalaiset ovat ylpeitä omista kansallislajeistaan baseballista ja kainalopallosta, mutta Suomessa pesäpallolle ei anneta mitään arvostusta. Ei perrr, menin ite tähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti