Hyvistä selostajista pitää maksaa

Ajan trendi on, että hyvän urheilun katsomisesta täytyy maksaa. Ilmaiskanaville ovat jääneet vain rippeet ja tärkeimmät arvokisat. Tällä kehityksellä on kuitenkin hyvätkin puolensa. Maksukortin takaa paljastuu liuta äärimmäisen ammattitaitoisia ja asiallisia selostajia.

Nyt en puhu viimekeväisistä jääkiekon MM-kilpailuista Canal+:lla ja MTV3:lla. Se kaksiviikkoinen oli tv-urheilun saralla kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Mutta ehkäpä ö-mappiin kuuluva turnaus ansaitsikin Antero Mertarannan päämäärätöntä karjumista merkityksettömien kisojen merkityksettömissä otteluissa.

Kun Suomen digi-tv-päätös tehtiin kymmenisen vuotta sitten, meille katsojille luvattiin, että urheilulähetyksiä voisi seurata ilman selostusta, pelkkää stadionien melua kuunnellen. Odottavan aika on käynyt pitkäksi.

Tätä toimintoa ei ole ikävä, kun kääntää Eurosportille ja alkaa seurata snookeria tai pyöräilyn Ranskan ympäriajoa. Loistava snooker-selostaja Aki Kauppinen rytmittää puhettaan verkkaisen lajiin sopivalla tavalla ilman mitään kiihkoa, ja käsittämättömällä asiantuntemuksella. Hän on selostuskopissa kuin hyvä shakinpelaaja – viisi liikettä pelitapahtumia edellä.

Maantiepyöräily ei kuulu millään tavalla lempilajeihini, mutta kuunnellessa Peter Selinin mukaansatempaavaa selostusta Alppien huippujen näkyessä taustalla on kanavalle pakko jäädä. Selin saa selostamisellaan pyöräilystäkin mielenkiintoista urheilua.

Myös Canal+:n tennisselostaja Jari Hedman ansaitsee kehut. Hänestä on muodostunut jo instituutio suomalaiseen tennisselostamiseen. Vaikka hän on jo ikuisuuden piiskannut pelaajia selostuskopista käsin huudahtamalla ”ole”, ”vamos” tai ”uulalaa”, on tennistä vaikea katsoa ilman Hedmanin rauhallista ääntä taustalla. Varsinkin, kun hänen isänsä Heikki vetäytyi eläkkeelle.

Mitkä asiat yhdistävät Kauppista, Seliniä ja Hedmania? Rauhallisuus ja asiantuntemus. Ylellä tällaiset selostajat ovat erittäin harvassa. Bror-Erik Wallenius on rauhallisuudessaan legenda, mutta uuden polven selostajista siihen on kyennyt tämän kesän isojen arvokisojen yhteydessä vain jalkapalloselostaja Matti Härkönen. Ylen toiminnassa on viime aikoina näkynyt tähtiselostajan metsästys, ja se on valitettavasti näkynyt laadussa.

Yleisurheilun EM-kisoja katsellessa olivat pelihousut revetä, kun Niki Juusela hehkutti Niclas Sandelssin 1 500 metrin karsintavoittoa kuin olympiakultaa.
Juuselalta ja Mertarannalta voisi kysyä, miten oikeasti merkittäviä saavutuksia, kuten yleisurheilun tai jääkiekon olympiakultamitaleja, sitten hehkutetaan, kun rima vedetään stratosfäärin jo tusinatapahtumissa?

(Kolumni julkaistu Kalevassa keskiviikkona 18. heinäkuuta)